Tutkimukseni kolmas taiteellinen projekti toteutui improvisoitua tanssia ja musiikkia esittävän Suomussalmiryhmän kanssa. Projekti sisälsi kaksi vaihetta, joiden molempien lopussa oli esitysjakso. Ensimmäinen vaihe alkoi harjoituksilla tammikuussa 2004. Siihen liittynyttä teosta Välitön tila – hetken koreografiaa esitettiin 9.–13.6.2004 Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa Paratiisin puutarha -näyttelyn yhteydessä. Esiintyvään työryhmään kuuluivat lisäkseni tanssijat Riikka Theresa Innanen, Sari Lakso, Päivi Rissanen ja Nina Viitamäki sekä muusikot Ville Hukkinen, Kristiina Ilmonen ja Jouko Kyhälä.
Välitön tila – hetken koreografiaa -esityksen mainos
Toinen vaihe käynnistyi yhteisharjoituksilla 21.1.2005 ja esitykset NYT – hetken koreografiaa -teoksesta olivat 19.–25.8.2005 Helsingin kaupungin taidemuseon Tennispalatsissa kiinalaisia nykyvalokuvia esittelevässä näyttelyssä Tuntematon taivas. Kanssani esiintyjinä olivat Giorgio Convertito, Ville Hukkinen, Kristiina Ilmonen, Riikka Theresa Innanen, Akseli Kaukoranta, Jouko Kyhälä, Sari Lakso, Päivi Rissanen, Leena Rouhiainen ja Nina Viitamäki. Käytän kaikista esitykseen osallistujista termiä esiintyjä, sillä ryhmän muusikot ja tanssijat olivat teoksessa mukana sekä liikkeellisesti että äänellisesti.
NYT – hetken koreografiaa -teoksen mainos
Improvisaatio on ollut eri tavoin käytössä kaikissa tutkimukseni taiteellisissa töissä. Aavassa käytimme improvisaatiota materiaalin tuottamiseen. Hetken koreografiaa -projektissa lähestyttiin esitystä tietoisesti ja nimenomaan hetkessä tapahtuvana improvisaationa. The Ridge -soolo oli Deborah Hayn koreografia, jonka sovitusta tein samaan aikaan Hetken koreografiaa -prosessin toisen vaiheen kanssa. Hayn havainnon harjoittamisen menetelmä tuki omaa koreografista kehitystyötäni. Tutkimustyöni improvisaatioprosessin harjoitteiden kehittämisessä johti hetkessä koreografioimiseen, joka toteutui erityisen selkeästi viimeisen taiteellisen työn Myrskyn ja myötätuulen terraarion aikana.
Hetken koreografiaa -projekti aloitettiin tammikuussa 2004 tutustuttamalla työryhmä Alexander-tekniikkaan ja pitämällä saman kevään aikana joitakin parin päivän harjoitusjaksoja. Työskentely jatkui keväällä 2005 Alexander-tekniikan yksityistunteina sekä yhteisharjoituksina. Tämä työ sai impulsseja muun muassa Martin Heideggerin teoksesta Silleen jättäminen (Heidegger 2002), josta toin työryhmälle otteita ajattelun virikkeeksi. Tuotannosta vastasivat lisäkseni Sari Lakso, Suomussalmiryhmä sekä Helsingin kaupungin taidemuseo. Apurahoja projekti sai Valtion tanssitaidetoimikunnalta, Helsingin kaupungin kulttuuri- ja kirjastolautakunnalta, Teatterikorkeakoululta ja Suomen Kulttuurirahastolta.