Tanssitaiteen maisteri Anita Valkeemäen väitöstutkimus on sekä omakohtainen että jaettu kertomus tanssin improvisatorisen opettamisen oppimisen matkasta. Tutkimus pohjautuu Valkeemäen vuosien 2008–2010 aikana toteuttamaan liiketeematyöskentelyyn, jonka pohjalta nousevia ajatuksia ja oivalluksia hän asettaa vuoropuheluun työskentelyyn osallistuneilta oppilailta saamiensa palautteiden sekä nähdyn, kuullun, puhutun ja koetun kanssa.
Eero Siren kertoo väitöstutkimuksensa kirjallisessa osiossa taiteellisen elämäntarinansa alkaen siitä, millaisia luentoja hän kuuli lapsena työväenopistossa ja millaisiin kulttuuritapahtumiin vanhemmat hänet veivät. Hän kertoo myös sukunsa tarinan 1900-luvun alun huutolaisuudesta sisällissotaan, talvi- ja jatkosotaan ja suurten ikäluokkien syntyyn ja muistelee malmilaista perhettään. Tältä osin hänen työnsä lähestyy kulttuuriantropologista kuvausta sodanjälkeisen työväestön sivistystahdosta. Toisaalta tutkimus kirjoittaa suomalaisen nukketeatterin historiaa ja sijoittaa sen kansainväliseen kontekstiin.
Teatteritaiteen maisteri, näyttelijä-ohjaaja-teatteripedagogi Mikko Bredenberg on kehittänyt taiteellisessa väitöstutkimuksessaan kuvittelun fenomenologisesta tarkastelusta ammentavan näyttelijäntekniikan. Tutkimuksessaan Bredenberg kohdistaa huomionsa siihen, miten hänen työskentelynsä näyttelijänä etenee, kun työskentelyn lähtökohtana on näyttämöllinen mielikuva, jonka perustalta aletaan tehdä esitystilaa koskevia materiaalisia ratkaisuja, jolloin näyttelijästä tulee ”näyttämöllepanija” ja tässä mielessä myös ohjaaja.
Mikä on esitystaiteen merkitys, ja mitkä ovat sen mahdollisuudet ekokriisien aikakaudella? Mitä merkitsee esitykselle ja subjektiviteetille, jos laajennamme esityksen toimijuuden ja sosiaalisen alueen ihmisen ulkopuolelle? Väitöstutkimuksessaan Tuija Kokkonen tutkii suhdettamme ei-inhimilliseen esitystapahtumassa.
This doctoral thesis investigates the traditions of psychophysical actor training in Finland and elsewhere, and considers their use in youth theatre education.