Tuire Colliander<\/p>\n\n\n\n
Dance at Play! Artistic Inquiry into Improvisation-based Intra-active Dance Pedagogy in Early Childhood Education<\/p>\n\n\n\n
Käännöksiä – Transpositions<\/em><\/p>\n\n\n\n Venue: University of the Arts Helsinki, Theatre Academy, Studio 3<\/p>\n\n\n\n Year: 2021<\/p>\n\n\n\n Doctor of Philosophy Tarja Pääjoki, senior lecturer at the University of Jyväskylä<\/p>\n\n\n\n Doctor of Arts (Dance) Eeva Anttila, professor at the University of the Arts Helsinki<\/p>\n\n\n\n Doctor of Philosophy Marek Tesar, Dean and Professor of Education at the University of Melbourne<\/p>\n\n\n\n This artistic doctoral research investigates improvisation-based, intra-active dance pedagogy within Finnish early childhood education and care (ECEC). It is driven by the aim of developing dance education practices that align with the embodied, play-based nature of ECEC, while also advancing theoretical and methodological approaches in artistic research. Grounded in a posthuman orientation, the study conceptualises dance improvisation as an emergent, relational practice that acknowledges the more\/other-than-human dimensions of young children’s dancing.<\/p>\n\n\n\n The research began with immersive fieldwork in a Helsinki City daycare centre, involving three groups of 3- to 7-year-old children. Through sustained collaboration with children and educators, the inquiry evolved into a long-term partnership founded on ethical response-ability, reciprocity and embodied encounters. Open-ended research propositions guided the unfolding intra-actions during both fieldwork and analysis. Core insights from this process were translated into the pre-examined artistic component Käännöksiä – Transpositions<\/em>, an artistic-pedagogical event shaped by the pandemic context and the presence of a nearby construction site.<\/p>\n\n\n\n Situated within the field of artistic research, the project draws on a postqualitative research framework and develops emergent and context-specific methods within its arts-pedagogical practice. Artistic research is approached as a process of creative translation across multiple modalities, such as movement, speech, drawing and writing. The concept of assemblage supports the recognition of educational activities and research methods as interconnected practices that resist rigid boundaries and move fluidly between research and artistic pedagogical practices. Analytical processes were conducted through diffractive reading, whereby theories, research materials and practices became entangled in an intra-active process. This approach enabled the emergence of intertwined practices of dancing–teaching–researching through writing–drawing–thinking, which are central to the knowledge re\/de\/construction in this work.<\/p>\n\n\n\n The research introduces dancing-with<\/em> as an intra-active pedagogical approach to improvisation and proposes a methodological assemblage of Hunting–Gathering with Embodied Listening<\/em>, fostering holistic, relational listening that challenges conventional educational hierarchies. It further develops dancing–drawing assemblages<\/em> as multimodal and inclusive pedagogical tools for learning, documentation and choreographic writing through the Storyboard Method<\/em>. These drawing-based approaches culminate in explorations of the intra-active relationship between drawn line and dance, which have the potential to engage children, materials and theories in exploratory dancing-drawing assemblages.<\/p>\n\n\n\n In conclusion, the study advocates integrating improvisation-based, intra-active dance pedagogy as a vital part of both ECEC curricula and practical pedagogical work. By situating dance as a collaborative, relational practice—dance education with<\/em> children rather than for<\/em> children—it contributes conceptual and practical tools for cultivating intra-active pedagogies in early childhood contexts and beyond.<\/p>\n\n\n\n Keywords: artistic research, intra-active dance pedagogy, dance improvisation, early childhood education and care, posthumanism<\/p>\n\n\n\n Tämä taiteellinen väitöstutkimus tarkastelee improvisaatioperustaista, yhteismuotoutuvaa eli intra-aktiivista tanssipedagogiikkaa suomalaisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimusta motivoi tavoite kehittää tanssikasvatuksen käytäntöjä varhaiskasvatuksen kehollisessa ja leikkiä painottavassa kokonaisuudessa sekä edistää taiteellisen tutkimuksen teoreettisia ja metodologisia lähestymistapoja. Tutkimus sijoittuu posthumanistiseen viitekehykseen. Tässä lähestymistavassa tanssi-improvisaatio näyttäytyy kehkeytyvänä ja suhteissa rakentuvana taiteellis-pedagogisena toimintana, jossa huomioidaan myös ei-inhimillisten toimijoiden läsnäolo.<\/p>\n\n\n\n Tutkimus käynnistyi kenttätyöllä Helsingin kaupungin päiväkodissa yhteistyössä kolmen 3–7-vuotiaiden lasten ryhmän kanssa. Kenttätyössä tavoiteltiin kokonaisvaltaista kehollista kohtaamista, vastavuoroista yhdessäoloa sekä eettisen ja posthumanistisen ajattelun kytkeytymistä käytännön toimintaan. Yhteistyö päiväkodin kanssa kehittyi pitkäkestoiseksi kumppanuudeksi, joka jatkui läpi tutkimusprosessin. Tutkimuksen käytäntöjä sekä analyyttistä työskentelyä ohjasivat tarkkojen tutkimuskysymysten sijaan avoimet tutkimusehdotukset (propositiot), jotka tukivat prosessin kehkeytyvää ja yhteismuotoutuvaa luonnetta. Kenttätyön pohjalta syntyi tutkimuksen esitarkastettu taiteellinen osa Käännöksiä – Transpositions<\/em>, jossa kenttätyön keskeiset oivallukset rakentuivat taiteellis-pedagogiseksi tapahtumaksi pandemian ja läheisen rakennustyömaan muovaamana.<\/p>\n\n\n\n Tutkimus sijoittuu taiteellisen tutkimuksen kenttään ja kiinnittyy postkvalitatiiviseen viitekehykseen. Tämä on mahdollistanut kehkeytyvien ja kontekstiinsa sidoksissa olevien menetelmien kehittämisen kiinteänä osana taiteellis-pedagogista toimintaa. Tutkimus hahmottaa taiteellisen tutkimuksen luovana käännösprosessina, jossa liikutaan tanssin, puheen, piirtämisen ja kirjoittamisen välillä. Sommitelman (assemblage) käsitteen avulla pyritään hahmottamaan kasvatusta, tanssipedagogiikkaa ja taiteellista tutkimusta toisiinsa kietoutuneina käytäntöinä. Samalla haastetaan kasvatuksen ja tutkimuksen vakiintuneita hierarkioita ja rakennetaan uutta tietoa suhteissa rakentuvana prosessina. Tutkimuksen analyyttiset vaiheet toteutuivat diffraktiivisen luennan avulla, jossa teorioiden, tutkimusaineistojen ja taiteellis-pedagogisten käytäntöjen välille luotiin uusia yhteyksiä ja yhteismuotoutumisen mahdollisuuksia. Tällöin eri tutkimustoiminnat kietoutuivat toisiinsa ja muodostui toisiinsa vaikuttavia ja toisistaan vaikuttuvia tanssimisen–opettamisen–tutkimisen sekä kirjoittamisen–piirtämisen–ajattelemisen käytäntöjä. Nämä kehon kautta ja kehon kanssa toteutuvat praktiikat ovat keskeisiä tiedon rakentamisen tapoja tässä työssä.<\/p>\n\n\n\n Tutkimus esittelee kanssa-tanssimisen<\/em> yhteismuotoutuvan pedagogiikan keskeisenä lähestymistapana improvisaatiopohjaisessa tanssikasvatuksessa. Konkreettisena esimerkkinä se esittelee kahden tanssipedagogisen menetelmän metodologisen kytköksen, yhdistäen Metsästäjä–Keräilijän<\/em> ja Kehollisen Kuuntelun<\/em> kokonaisvaltaiseksi yhteismuotoutuvaksi lähestymistavaksi. Tämä kytkös mahdollistaa yhteisöllisen, jaetun taiteellispedagogisen prosessin ja haastaa perinteisiä kasvatuksen sekä tutkimuksen hierarkioita. Lisäksi tutkimuksen tuloksena syntyi tanssia ja piirtämistä kiinteästi yhdistäviä tanssipedagogisia menetelmiä, jotka voivat tukea tanssikasvatuksen inklusiivisuutta, sekä toimia oppimisen, dokumentoinnin ja koreografisen työskentelyn tukena, tutkimuksen aikana syntynyttä Kuvakäsikirjoitusmenetelmää<\/em> hyödyntäen. Tanssia ja piirtämistä yhdistävät lähestymistavat huipentuvat piirretyn viivan ja tanssin yhteismuotoutuvan suhteen tarkasteluun, mikä mahdollistaa lasten, materiaalien ja teorioiden yhteenkietoutumisen tutkivan tanssimisen ja piirtämisen prosessissa.<\/p>\n\n\n\n Tämä tutkimus ehdottaa improvisaatioperustaisen, yhteismuotoutuvan tanssipedagogiikan integroimista olennaiseksi osaksi varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmia ja pedagogisia käytäntöjä. Tämä vahvistaisi tanssin ja kehollisuuden merkitystä kaikessa oppimisessa. Kun tanssi ymmärretään yhteisölliseksi ja suhteissa rakentuvaksi, kehkeytyväksi käytännöksi, tanssikasvatus muuntuu lapsia varten suunnitellusta toiminnasta lasten kanssa tapahtuvaksi prosessiksi. Tämä tutkimus tarjoaa käsitteellisiä ja käytännöllisiä välineitä yhteismuotoutuvan tanssipedagogiikan kehittämiseen varhaiskasvatuksessa sekä monenlaisissa kasvatuksen konteksteissa.<\/p>\n\n\n\n Asiasanat: taiteellinen tutkimus, yhteismuotoutuva tanssipedagogiikka, tanssi-improvisaatio, varhaiskasvatus, posthumanismi<\/p>\n\n\n\n Denna konstnärliga doktorsavhandling undersöker en improvisationsbaserad, intra-aktiv danspedagogik inom den finländska småbarnspedagogiken. Studien drivs av målet att utveckla praxis inom dansfostran som en del av småbarnspedagogikens kroppsliga och lekbetonade helhet samt att främja teoretiska och metodologiska angreppssätt inom konstnärlig forskning. Med en posthumanistisk teoretisk ram betraktas dansimprovisation som en framväxande, relationellt konstituerad konstnärlig-pedagogisk praktik där även icke-mänskliga aktörers närvaro beaktas.<\/p>\n\n\n\n Studien inleddes med fältarbete vid ett daghem i Helsingfors stad i samarbete med tre barngrupper i åldern 3–7 år. Fältarbetet syftade till helhetsmässiga, kroppsliga möten, ömsesidig samvaro och en koppling mellan etiskt och posthumanistiskt tänkande och den praktiska verksamheten. Samarbetet med daghemmet utvecklades till ett långsiktigt partnerskap som fortsatte under hela forskningen. I stället för preciserade forskningsfrågor, styrdes såväl forskningspraktiken som det analytiska arbetet av öppna forskningspropositioner, som stödde processens framväxande och intra-aktiva karaktär. Baserat på fältarbetet skapades den förhandsgranskade konstnärliga delen av forskningen, Käännöksiä – Transpositions<\/em>, där de viktigaste insikterna från fältarbetet gestaltades som ett konstnärlig-pedagogiskt evenemang, format av pandemin och en närliggande byggarbetsplats.<\/p>\n\n\n\n Studien är placerad inom fältet konstnärlig forskning och utgår från en postkvalitativ forskningsram. Detta har möjliggjort utvecklingen av framväxande och kontextspecifika metoder som en integrerad del av den konstnärligt-pedagogiska praktiken. Konstnärlig forskning avhandlas här som en kreativ översättningsprocess mellan flera uttrycksformer – dans, tal, tecknande och skrivande. Med hjälp av begreppet konstellation (assemblage) eftersträvas en förståelse av fostran, danspedagogik och konstnärlig forskning som sammanflätade praktiker. Samtidigt utmanas etablerade hierarkier inom fostran och forskning, och ny kunskap formas som en relationellt konstituerad process. De analytiska faserna av forskningen genomfördes med hjälp av diffraktiv läsning, där möjligheter till intra-aktiva kopplingar skapades mellan teorier, forskningsmaterial och konstnärligt-pedagogiska metoder. På detta sätt flätades forskningsaktiviteter samman och gav upphov till ömsesidigt påverkande metoder som dansande–undervisning–forskning och skrivande–tecknande–tänkande. Dessa metoder, som förverkligas genom och med kroppen, är centrala sätt att skapa kunskap i detta arbete.<\/p>\n\n\n\n Forskningen presenterar en intra-aktiv pedagogik för att dansa tillsammans som ett centralt angreppssätt inom improvisationsbaserad dansfostran. Som ett konkret exempel redogör den för en metodologisk koppling mellan två danspedagogiska metoder, där Jägare–Samlare<\/em> och Kroppsligt lyssnande<\/em> förenas till ett helhetsmässigt intra-aktivt angreppssätt. Denna koppling möjliggör en gemensam och delad konstnärligt-pedagogisk process och utmanar traditionella hierarkier inom utbildning och forskning. Dessutom resulterade forskningen i danspedagogiska metoder som nära kombinerar dans och tecknande. Dessa kan stödja inkludering inom dansfostran och fungera som stöd för lärande, dokumentation och koreografiskt arbete med hjälp av den Bildmanusmetod<\/em> som utvecklades under forskningen. Angreppssätt som kombinerar dans och tecknande kulminerar i en analys av den intra-aktiva relationen mellan den tecknade linjen och dansen, vilket möjliggör en sammanflätning av barn, material och teorier i en undersökande process av dans och tecknande.<\/p>\n\n\n\n Denna studie föreslår att en improvisationsbaserad, intra-aktiv danspedagogik integreras som en väsentlig del av både småbarnspedagogikens läroplaner och pedagogiska praxis. Detta skulle stärka dansens och kroppslighetens betydelse i allt lärande. När dans förstås som en gemensam, relationellt konstituerad och framväxande praktik, förvandlas dansundervisningen från en verksamhet planerad för barn till en process som äger rum tillsammans med barnen. Denna studie tillhandahåller konceptuella och praktiska verktyg för att utveckla en intra-aktiv danspedagogik inom småbarnspedagogiken samt i olika utbildningssammanhang.<\/p>\n\n\n\n Nyckelord: konstnärlig forskning, intra-aktiv danspedagogik, dansimprovisation, småbarnspedagogik, posthumanism<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Researcher Tuire Colliander Name of doctoral thesis Dance at Play! Artistic Inquiry into Improvisation-based Intra-active Dance […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[2],"tags":[],"class_list":["post-73","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-start"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/73","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=73"}],"version-history":[{"count":12,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1590,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/73\/revisions\/1590"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=73"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=73"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/colliander-tuire\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=73"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Opponent<\/h2>\n\n\n\n
Research supervisors<\/h2>\n\n\n\n
The researcher grants unrestricted permission to publish this work as an open access publication.<\/pre>\n\n\n\n
Abstract<\/h2>\n\n\n\n
Tiivistelmä<\/h2>\n\n\n\n
Abstrakt<\/h2>\n\n\n\n