{"id":268,"date":"2016-02-03T11:20:34","date_gmt":"2016-02-03T11:20:34","guid":{"rendered":"http:\/\/lab.wrkshp.fi\/huopaniemi\/?p=268"},"modified":"2026-03-19T09:45:38","modified_gmt":"2026-03-19T07:45:38","slug":"2-7-frag-19","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/2-7-frag-19\/","title":{"rendered":"2.7 Fragmentti 19"},"content":{"rendered":"<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"640\" src=\"https:\/\/dev.wrkshp.fi\/huopaniemi-otso\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/Fragmentti-19-1-1024x640.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-6663\" srcset=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/Fragmentti-19-1-1024x640.jpg 1024w, https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/Fragmentti-19-1-300x188.jpg 300w, https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/Fragmentti-19-1-768x480.jpg 768w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\"\/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Fragmentti 19, <em><a class=\"glossaryLink\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Mit&auml; enemm&auml;n digitaalisia teknologioita k&auml;yt&auml;mme, sit&auml; enemm&auml;n arvostamme verkottuneiden ja ohjelmoitavien koneiden kapasiteettia suorittaa monimutkaisia kognitiivisia teht&auml;vi&auml; ja sit&auml; enemm&auml;n n&auml;pp&auml;imist&ouml; alkaa vaikuttaa ulkoisen laitteen sijaan ajatustemme jatkeelta (Hayles 2012, 3).&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/sovitettu-hayles-katkelmasta-15\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">sovitettu Hayles-katkelmasta 15<\/a><\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Siirt&auml;m&auml;ll&auml; ja mukauttamalla Haylesin v&auml;itteet toiseen yhteyteen DAR tulee itse esitt&auml;neeksi merkitt&auml;v&auml;n v&auml;itteen <a href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/Fragmentti-19-1.jpg\">fragmentti 19:ss&auml;<\/a>. Toteamuksesta, ett&auml; k&auml;ytt&auml;m&auml;mme digitaaliset teknologiat suorittavat &rdquo;monimutkaisia kognitiivisia teht&auml;vi&auml;&rdquo; seuraa nimitt&auml;in joukko kysymyksi&auml;. N&auml;ist&auml; perustavanlaatuisin tietysti on, mit&auml; kognitio on ja esiintyyk&ouml; sit&auml; my&ouml;s koneilla, kuten DAR Haylesia seuraten n&auml;ytt&auml;isi v&auml;itt&auml;v&auml;n.<\/p>\n\n\n\n<p>Molemmat teht&auml;v&auml;t &ndash; niin konek&auml;&auml;nt&auml;minen kuin automaattinen puheentunnistuskin &ndash; ovat teknisesti monimutkaisia, mutta ovatko ne kognitiivisia? Mill&auml; lailla tai miss&auml; mieless&auml;? Mik&auml; on viime k&auml;dess&auml; inhimillisen ja (oletetun) koneellisen kognition suhde <em>love.abz\/(love.abz)<sup>3<\/sup><\/em>:ssa?<\/p>\n\n\n\n<p>Kuten kysymyksist&auml;ni ilmenee minusta DAR kiirehtii <a href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-content\/uploads\/2016\/02\/Fragmentti-19-1.jpg\">fragmentti 19:ss&auml;<\/a> asioiden edelle. Minusta kun ei ole lainkaan itsest&auml;&auml;nselv&auml;&auml;, ett&auml; koneet suorittavat kognitiivisia teht&auml;vi&auml; t&auml;ss&auml; tutkimuksessa. Digitaaliset mediat palvelevat tutkimuksen kokonaisuudessa kognitiivista funktiota, sen olen valmis hyv&auml;ksym&auml;&auml;n. Ne mahdollistavat ja tukevat kognitiivisia prosesseja ja jopa osallistuvat niihin sek&auml; toimivuutensa ett&auml; toimimattomuutensa kautta (v&auml;&auml;rintunnistukset ja -k&auml;&auml;nn&ouml;kset kun ovat useasti tutkimuksellisesti hedelm&auml;llisi&auml;).<\/p>\n\n\n\n<p>Muissa yhteyksiss&auml; Hayles on viitannut inhimillisen ja koneellisen kognition &ldquo;sekoittumiseen&rdquo; ja &ldquo;yhteent&ouml;rm&auml;ykseen\/kombinaatioon&rdquo; (<a class=\"glossaryLink cmtt_refer-fi cmtt_refer-en\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Hayles, N. Katherine. 2008. &amp;quot;Distributed Cognition at\/in Work: Strickland, Lawson Jaramillo, and Ryan&rsquo;s slippingglimpse.&rdquo; &amp;lt;i&amp;gt;Frame&amp;lt;\/i&amp;gt; 2008(21.1): 15&ndash;29.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/hayles-2008\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Hayles 2008<\/a>, 16, 23). T&auml;m&auml;n tutkimuksen kannalta keskeinen kysymys on, suorittavatko digitaaliset mediat kognitiivisia teht&auml;vi&auml; vai tulevatko ne tahattomasti omaksuneeksi kognitiivista toimijuutta toimiessaan osana harjoittamiamme kirjoitus- ja lukemismetodeja. Kallistun j&auml;lkimm&auml;iselle kannalle.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Tahaton kognitiivinen toimijuus<\/h2>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-vimeo wp-block-embed-vimeo\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" src=\"https:\/\/player.vimeo.com\/video\/233608855?dnt=1&amp;app_id=122963\" width=\"800\" height=\"500\" frameborder=\"0\" allow=\"autoplay; fullscreen; picture-in-picture; clipboard-write; encrypted-media; web-share\" referrerpolicy=\"strict-origin-when-cross-origin\"><\/iframe>\n<\/div><figcaption class=\"wp-element-caption\">Video 2.7.1<em> Ote ensimm&auml;isen taiteellisen osan, <em>love.abz<\/em>:n, videodokumentaatiosta. Huom: Video toistetaan kaksinkertaisella nopeudella.<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p>Toisessa yhteydess&auml; (<a class=\"glossaryLink cmtt_refer-fi\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Huopaniemi, Otso. 2014. &rdquo;TPs and IOAs in Supposed Disorder.&rdquo; &amp;lt;i&amp;gt;Teatteri ja media(t)&amp;lt;\/i&amp;gt;, toim. Marjatta H&auml;ti-Korkeila, Hanna J&auml;rvinen, Jukka Kortti, Riku Roihankorpi, 139&ndash;148. N&auml;ytt&auml;m&ouml; ja tutkimus 5. Helsinki: Teatterintutkimuksen seura.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/huopaniemi-2014\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Huopaniemi 2014<\/a>) olen analysoinut <span class=\"su-lightbox\" data-mfp-src=\"https:\/\/vimeo.com\/233608855\" data-mfp-type=\"iframe\" data-mobile=\"yes\"><span class=\"su-label su-label-type-default video\">video&nbsp;2.7.1:ss&auml;<\/span><\/span> dokumentoitua <em>love.abz:n<\/em> osaa, jossa konek&auml;&auml;nn&ouml;s ja puheentunnistus (ei-tietoisesti) my&ouml;t&auml;vaikuttavat luku- ja kirjoitusprosessiin <em>meluisten<\/em> tulostensa kautta (<a class=\"glossaryLink cmtt_note-2-7fi\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Laskennallisessa kielitieteess&auml; &rdquo;meluisa&rdquo; (engl. &amp;lt;em&amp;gt;noisy&amp;lt;\/em&amp;gt;) kuvaa ep&auml;tarkkoja, virheellisi&auml;kin k&auml;&auml;nn&ouml;ksi&auml;&nbsp;(ks. esim. Schlesinger et al. 2008FI, 577).&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/1-5fi3-5\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">2.7FI1<\/a>). Analyysissa keskityn erityisesti niihin mekanismeihin, joiden my&ouml;t&auml; puheentunnistuksen voidaan ajatella saavan <em>tahatonta kognitiivista toimijuutta<\/em> improvisatorisessa ryhm&auml;kirjoittamisessa. Nostan esiin kaksi k&auml;sitett&auml;, joita olen k&auml;ytt&auml;nyt taiteellisissa osissa syntyneiden tekstien j&auml;sent&auml;miseen: <em>k&auml;&auml;nnekohdan<\/em> ja <em>s&auml;est&auml;misen hetken<\/em>.<\/p>\n\n\n\n<p>K&auml;&auml;nnekohdalla (<a class=\"glossaryLink cmtt_note-2-7fi\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Dramaturgiassa &amp;lt;em&amp;gt;k&auml;&auml;nne&amp;lt;\/em&amp;gt; juontaa juurensa&nbsp;antiikin Kreikan termist&auml; &amp;lt;em&amp;gt;peripeteia&amp;lt;\/em&amp;gt; (olosuhteiden vaihtuminen tai k&auml;&auml;nnekohta), jonka Aristoteles m&auml;&auml;rittelee&nbsp;&amp;lt;em&amp;gt;Runousopin&amp;lt;\/em&amp;gt; yhdenness&auml;toista luvussa yhdeksi juonen (&amp;lt;em&amp;gt;mythos&amp;lt;\/em&amp;gt;) osaksi tunnistamisen (&amp;lt;em&amp;gt;anagnorisis&amp;lt;\/em&amp;gt;) ja k&auml;rsimyksen (&amp;lt;em&amp;gt;pathos&amp;lt;\/em&amp;gt;) ohella (Heinonen et al. 2012).&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/1-5fi6-5\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">2.7FI2<\/a>) tarkoitan teknist&auml; katkosta tai tilastollista virhett&auml;, jonka seurauksena esiintyj&auml;n tuottama puhe ja ohjelmiston tuottama teksti eiv&auml;t vastaa toisiaan. T&auml;llaiset tunnistusvirheet ovat hyvin yleisi&auml; useiden k&auml;ytt&auml;jien puheentunnistuksessa kuten <em>love.abz\/(love.abz)<sup>3<\/sup><\/em>:ssa (ks.&nbsp;<a href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/frag\/8\/\">1.8<\/a>). (Kielest&auml; ja ohjelmistosta riippuen ne ovat edelleen suhteellisen yleisi&auml; my&ouml;s yhden k&auml;ytt&auml;j&auml;n puheentunnistuksessa.) K&auml;&auml;nnekohdilla on t&auml;ss&auml; yhteydess&auml; kuitenkin spesifinen ja t&auml;rke&auml; funktio, mink&auml; takia niit&auml; ei voi pit&auml;&auml; pelkkin&auml; teknisin&auml; katkoksina.<\/p>\n\n\n\n<p>K&auml;&auml;nnekohta on kirjoitusprosessin repe&auml;m&auml;, jossa ohjelmisto lis&auml;&auml; valmisteilla olevaan tekstiin jotakin jota puhuja ei ole toivonut saati aikonut. Kirjoittaja-esiintyj&auml; on pakotettu pys&auml;htym&auml;&auml;n ja valitsemaan joko my&ouml;t&auml;ilyn tai vastustamisen strategian. Edellinen tarkoittaa yleens&auml; v&auml;&auml;rintunnistuksen sis&auml;llytt&auml;mist&auml; tekstiin, sen legitimoimista osaksi kirjoitusprosessia. J&auml;lkimm&auml;inen taas on yritys palauttaa kirjoittajankontrollia ohjelmiston sallimilla keinoilla eli nk. saneluk&auml;skyill&auml;.<\/p>\n\n\n\n<p>K&auml;&auml;nnekohdat ovat merkityksellisi&auml; pohdittaessa inhimillisen ja koneellisen kognition suhdetta <em>love.abz\/(love.abz)<sup>3<\/sup>:n<\/em> tapauksessa, sill&auml; jos koneellista kognitiota t&auml;ss&auml; yhteydess&auml; ilmenee miss&auml;&auml;n muodossa on se juuri niiden ansiosta. L&auml;hes poikkeuksetta inhimilliset kirjoittaja-esiintyj&auml;t sis&auml;llytt&auml;v&auml;t teksteihin ainakin jotakin ohjelmistojen tuottamasta meluisasta aineksesta. J&auml;lkik&auml;teen on yleens&auml; helppo n&auml;hd&auml;, ett&auml; ohjelmien tuottamat &rdquo;vieraat&rdquo; sanat ja ilmaisut ovat vaikuttaneet teksteihin merkitt&auml;v&auml;sti.<\/p>\n\n\n\n<p>S&auml;est&auml;misen hetkill&auml; (<a class=\"glossaryLink cmtt_note-2-7fi\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Lainaan k&auml;sitett&auml; Enrique L. Palancarilta, joka &rdquo;A typology of split conjunction&rdquo; -artikkelissaan kuvaa &amp;lt;em&amp;gt;s&auml;est&auml;misen ilmentymi&auml;&amp;lt;\/em&amp;gt; (engl. &amp;lt;em&amp;gt;instances of accompaniment&amp;lt;\/em&amp;gt;) lingvistisess&auml; kontekstissa seuraavasti: &rdquo;Kun molemmat osapuolet&nbsp;ovat toimijoita&nbsp;eiv&auml;tk&auml; alentujia&rdquo; (Palancar 2012, 38).&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/1-5fi9-5\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">2.7FI2.5<\/a>) tarkoitankin tapauksia, joissa yksitt&auml;inen kirjoittaja tai kirjoittajaryhm&auml; kokonaisuudessaan onnistuu hy&ouml;dynt&auml;m&auml;&auml;n k&auml;&auml;nnekohdasta johtuvaa murtumaa, ts. ottamaan v&auml;&auml;rintunnistuksen my&ouml;t&auml; prosessiin tunkeutuneen sanan tai fraasin ja k&auml;ytt&auml;m&auml;&auml;n sit&auml; tekeill&auml; olevassa tekstiss&auml; joko v&auml;litt&ouml;m&auml;sti tai my&ouml;hemmin. S&auml;est&auml;misen hetkiss&auml; inhimillisten kirjoittaja-esiintyjien ja ohjelmistojen v&auml;linen, jatkuvaan vastavuoroisuuteen perustuva dynamiikka aktualisoituu ja toden teolla k&auml;ynnistyy. T&auml;ss&auml; yhteydess&auml; Haylesin kuvaukset &rdquo;sekoittumisesta&rdquo; ja &rdquo;yhteent&ouml;rm&auml;yksest&auml;\/kombinaatiosta&rdquo; alkavat saada kantavuutta, joskin edelleen on muistettava ett&auml; menetelm&auml; hy&ouml;dynt&auml;&auml; pikemminkin koneen &rdquo;tyhmyytt&auml;&rdquo; kuin sen &rdquo;&auml;lykkyytt&auml;&rdquo; (<a class=\"glossaryLink cmtt_note-2-7fi\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;&rdquo;&Auml;lykk&auml;&auml;n&rdquo; ja &rdquo;tyhm&auml;n&rdquo; (tai normaalin) koneen eron hahmottamiseen Jain et al.:n m&auml;&auml;ritelm&auml; on hy&ouml;dyllinen:&nbsp;&rdquo;Ollakseen &auml;lyk&auml;s on koneen voitava olla itsen&auml;isesti vuorovaikutuksessa ymp&auml;rist&ouml;ns&auml; kanssa. Ymp&auml;rist&ouml;n kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen kuuluu sek&auml; ymp&auml;rist&ouml;lt&auml; oppiminen ett&auml; sen muutoksiin sopeutuminen. T&auml;m&auml; ominaisuus erottaa normaalin koneen &auml;lykk&auml;&auml;st&auml;. Toisin sanoen &amp;lt;em&amp;gt;normaalilla koneella on tietty ohjelmoitujen teht&auml;vien joukko, jonka puitteissa se toimii asianmukaisesti. &Auml;lykk&auml;&auml;ll&auml; koneella taas on tavoite saavutettavanaan ja se on varustettu valitun tavoitteen toteuttamista edesauttavalla oppimismekanismilla&amp;lt;\/em&amp;gt;&rdquo; (Jain et al. 2007, 2, painotus lis&auml;tty).&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/1-5fi8-2\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">2.7FI3<\/a>).<\/p>\n\n\n\n<p>Esiintyj&auml;ryhm&auml;n ja algoritmisten ohjelmien v&auml;linen suhde muuttuu l&auml;heisemm&auml;ksi, kun edellisten kirjoittamat lauseet alkavat olla yh&auml; enemm&auml;n velkaa j&auml;lkimm&auml;isten tuottamille virheille. T&auml;st&auml; keskin&auml;isest&auml; riippuvuudesta kielii sekin, etteiv&auml;t esiintyj&auml;t yleens&auml; reagoi silloin kun ohjelmistolta j&auml;&auml; jokin lausahdus tai ilmaisu kokonaan tunnistamatta. T&auml;llaiset ei-tunnistamiset &ndash; ts. kun puhesignaali j&auml;&auml; vaille tekstuaalista vastinettaan &ndash; ovat harvinaisia mutta eiv&auml;t aivan tavattomia. Dokumentaationi osoittaa, ett&auml; esiintyj&auml;t j&auml;tt&auml;v&auml;t ei-tunnistamiset yleens&auml; huomiotta, kukaties siksi ett&auml; on helpompi reagoida virheelliseen tunnistukseen kuin tunnistuksen puutteeseen. Riippumatta siit&auml;, kykeneek&ouml; kone suorittamaan monimutkaisia kognitiivisia teht&auml;vi&auml; t&auml;ss&auml; yhteydess&auml; vai ei, on sen panos kirjoittamisen jatkumisen edellytys.<\/p>\n\n\n\n<div class=\"wp-block-group viitteet\"><div class=\"wp-block-group__inner-container is-layout-constrained wp-block-group-is-layout-constrained\">\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Viitteet<\/h2>\n\n\n\n<p>2.7FI1<br>Laskennallisessa kielitieteess&auml; &rdquo;meluisa&rdquo; (engl. <em>noisy<\/em>) kuvaa ep&auml;tarkkoja, virheellisi&auml;kin k&auml;&auml;nn&ouml;ksi&auml; (ks. esim. <a class=\"glossaryLink cmtt_refer-fi\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Schlesinger, Judith D. &amp;amp;amp; O&rsquo;Leary, Dianne P. &amp;amp;amp; Conroy, John M. 2008. &rdquo;Arabic\/English Multi-document Summarization with CLASSY&mdash;The Past and the Future.&rdquo; &amp;lt;em&amp;gt;Computation Linguistics and Intelligent Text Processing&amp;lt;\/em&amp;gt;, toim. Alexander Gelbukh, 568&ndash;581. Berlin: Springer.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/schlesinger-et-al-2008fi\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Schlesinger et al. 2008FI<\/a>, 577).<\/p>\n\n\n\n<p>2.7FI2<br>Dramaturgiassa <em>k&auml;&auml;nne<\/em> juontaa juurensa antiikin Kreikan termist&auml; <em>peripeteia<\/em> (olosuhteiden vaihtuminen tai k&auml;&auml;nnekohta), jonka Aristoteles m&auml;&auml;rittelee <em>Runousopin<\/em> yhdenness&auml;toista luvussa yhdeksi juonen (<em>mythos<\/em>) osaksi tunnistamisen (<em>anagnorisis<\/em>) ja k&auml;rsimyksen (<em>pathos<\/em>) ohella (<a class=\"glossaryLink cmtt_refer-fi\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Heinonen, T., Kivim&auml;ki A., Korhonen K., Korhonen T., Reitala H., Aristoteles. 2012. &amp;lt;em&amp;gt;Aristoteleen Runousoppi&amp;lt;\/em&amp;gt;. Helsinki: Teos.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/heinonen-et-al-2012-2\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Heinonen et al. 2012<\/a>).<\/p>\n\n\n\n<p>2.7FI2.5<br>Lainaan k&auml;sitett&auml; Enrique L. Palancarilta, joka &rdquo;A typology of split conjunction&rdquo; -artikkelissaan kuvaa <em>s&auml;est&auml;misen ilmentymi&auml;<\/em> (engl. <em>instances of accompaniment<\/em>) lingvistisess&auml; kontekstissa seuraavasti: &rdquo;Kun molemmat osapuolet ovat toimijoita eiv&auml;tk&auml; alentujia&rdquo; (<a class=\"glossaryLink cmtt_refer-fi cmtt_refer-en\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Palancar, Enrique L. 2012. &amp;quot;A typology of split conjunction.&rdquo; &amp;lt;em&amp;gt;Linguistic Typology&nbsp;&amp;lt;\/em&amp;gt;16: 265&ndash;320.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/palancar-2012\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Palancar 2012<\/a>, 38).<\/p>\n\n\n\n<p>2.7FI3<br>&rdquo;&Auml;lykk&auml;&auml;n&rdquo; ja &rdquo;tyhm&auml;n&rdquo; (tai normaalin) koneen eron hahmottamiseen Jain et al.:n m&auml;&auml;ritelm&auml; on hy&ouml;dyllinen: &rdquo;Ollakseen &auml;lyk&auml;s on koneen voitava olla itsen&auml;isesti vuorovaikutuksessa ymp&auml;rist&ouml;ns&auml; kanssa. Ymp&auml;rist&ouml;n kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen kuuluu sek&auml; ymp&auml;rist&ouml;lt&auml; oppiminen ett&auml; sen muutoksiin sopeutuminen. T&auml;m&auml; ominaisuus erottaa normaalin koneen &auml;lykk&auml;&auml;st&auml;. Toisin sanoen <em>normaalilla koneella on tietty ohjelmoitujen teht&auml;vien joukko, jonka puitteissa se toimii asianmukaisesti. &Auml;lykk&auml;&auml;ll&auml; koneella taas on tavoite saavutettavanaan ja se on varustettu valitun tavoitteen toteuttamista edesauttavalla oppimismekanismilla<\/em>&rdquo; (<a class=\"glossaryLink cmtt_refer-fi cmtt_refer-en\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Jain, Lakhmi C. &amp;amp;amp;&nbsp;Quteishat,&nbsp;Anas &amp;amp;amp;&nbsp;Lim,&nbsp;Chee Peng. 2007. &amp;quot;Intelligent Machines: An Introduction.&rdquo; &amp;lt;em&amp;gt;Studies in Computational Intelligence (SCI)&amp;lt;\/em&amp;gt; 70:1&ndash;9.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/glossary\/jain-et-al-2007\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Jain et al. 2007<\/a>, 2, painotus lis&auml;tty).<\/p>\n<\/div><\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Siirt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja mukauttamalla Haylesin v\u00e4itteet toiseen yhteyteen DAR tulee itse esitt\u00e4neeksi merkitt\u00e4v\u00e4n v\u00e4itteen fragmentti 19:ss\u00e4. [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":3,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[29],"tags":[],"class_list":["post-268","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-29"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/268","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=268"}],"version-history":[{"count":125,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/268\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":20991,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/268\/revisions\/20991"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=268"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=268"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=268"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}