{"id":8445,"date":"2016-08-31T11:40:48","date_gmt":"2016-08-31T11:40:48","guid":{"rendered":"http:\/\/lab.wrkshp.fi\/huopaniemi\/?p=8445"},"modified":"2026-03-18T16:32:51","modified_gmt":"2026-03-18T14:32:51","slug":"1-6-frag-6-r","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/huopaniemi-otso\/1-6-frag-6-r\/","title":{"rendered":"1.6 Fragmentti 6"},"content":{"rendered":"
\"\"
Fragmentti 6, sovitettu Hayles-katkelmasta 5<\/a><\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Fragmentti 6:ssa<\/a> DAR sovittaa vastaavan Hayles-katkelman esittämällä, että näytelmäkäsikirjoitusta tulisi tarkastella teknisenä objektina, joka on vakiinnuttanut asemansa painokulttuurin aikana ja jonka käyttötavat muuttuvat digitaalisen aikakauden myötä. Sovitus on jossain määrin yllättävä, sillä katkelmassaan Hayles puhuu jonkin tietyn objektin sijaan ajattelutapojen<\/em> muutoksista siirryttäessä painokulttuurista digitaaliseen aikaan (ks. sovitettu Hayles-katkelmasta 5). Jos kuitenkin hyväksymme väitteen, että näytelmäkäsikirjoitus osaltaan heijastaa ”painokulttuurin muokkaamia, ruokkimia, mahdollistamia ja rajoittamia ajattelutapoja” (Hayles 2012<\/a>, 1) niin DAR:n valinta vaikuttaa perustellulta.<\/p>\n\n\n\n

Lähestyäkseni kysymystä näytelmäkäsikirjoituksesta teknisenä objektina kuvaan lyhyesti mihin eri tarkoituksiin olen itse näytelmäkirjailijana ja draamallisen teatterin tekijänä sitä käyttänyt. Kyseiset käyttötavat voidaan karkeasti jakaa kolmeen eri kategoriaan: 1) käsikirjoitus kirjallisena tuotteena, 2) käsikirjoitus esityksen tekemisen välineenä, ja 3) käsikirjoitus esityksenä tai osana esitystä. Kategoriat eivät kuitenkaan edusta lineaarista kehityskulkua esimerkiksi draamallisesta teatterista jälkidraamalliseen (1.6FI1<\/a>), vaikka oma kehityskaareni onkin kulkenut suurin piirtein näiden vaiheiden kautta nykyiseen taiteellisen praktiikkaani, joka on muotoutunut tämän tutkimuksen myötä ja sen rinnalla. Pikemminkin näytelmäkäsikirjoituksen eri käyttötavat sisältävät muistumia ja heijastumia toisistaan kuvastaen sitä tapaa, jolla tekniset objektit toimivat Haylesin mukaan ”muutoksen säilyttäjinä ja syvällisemmin kompleksisten ajallisuuksien agentteina ja manifestaatioina” (Hayles 2012, 85).<\/p>\n\n\n\n

Dramaturgian opintojeni alkuvaiheessa Teatterikorkeakoulussa 1990-luvun lopulla tekstejäni kritisoidaan liian ”kirjallisiksi”, sopimattomiksi esityksen tarkoituksiin, näyttelijöiden suihin. Tämä liittyy epäilemättä siihen, että olen ennen näytelmien kirjoittamista kirjoittanut lyyrisiä runoja ja novelleja. Runojen lukeminen ja kirjoittaminen on määrittänyt suhdettani kieleen enemmän kuin näkemäni ja lukemani näytelmät. Näin ollen minun voidaan katsoa ajattelevan näytelmäkäsikirjoitusta kirjana tai siihen verrattavana kirjallisena tuotteena, joka eroaa runo- tai novellijulkaisusta vain kirjallisuudenlajin osalta ja johon nähden näyttämöesitys on toissijainen (painetun näytelmän esillepano).<\/p>\n\n\n\n

\n