{"id":37,"date":"2015-01-08T12:20:43","date_gmt":"2015-01-08T10:20:43","guid":{"rendered":"http:\/\/www.verkkovaikkari.com\/soile_lahdenpera_2013\/?p=37"},"modified":"2026-03-05T11:44:42","modified_gmt":"2026-03-05T09:44:42","slug":"3-1-4-arviointi-aavan-prosessista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/lahdenpera_soile\/3-1-4-arviointi-aavan-prosessista\/","title":{"rendered":"3.1.4<\/span> Arviointi Aavan prosessista"},"content":{"rendered":"

Alexander-tekniikan käyttäminen Aavan<\/em> työprosessissa toteutui jokseenkin kuten olin suunnitellut ja niillä keinoin, joita minulle oli kertynyt aikaisemmista tanssiteoksistani. Selväksi tuli, että seuraavassa tutkimustyössäni haluaisin ottaa mukaan yksityistuntien antamisen esiintyvälle ryhmälle. Alexander-tekniikkaa opetetaan perinteisesti yksityistunteina, ja henkilökohtainen ohjaus on ensiarvoista oppilaan itsen käytön muutoksen vahvistamiseksi. Ryhmätilanteessa sitä on hankala järjestää, varsinkin kun päähuomio on teoksen rakentamisessa kohti ensi-iltaa.<\/p>\n\n\n\n

Dialoginen työskentely haki Aavassa<\/em> vielä muotoaan. En ollut vielä valmis antamaan tanssijoille suurempaa vastuuta koreografian luomiseksi nyt-hetkessä. En kyennyt aina kohtaamaan toista avoimena. Jäin välillä kiinni odotuksiini ja ennakolta kuvittelemaani. Tarkennukseksi sanottakoon, että ennakkosuunnittelu on toinen asia ja sitä toki tarvitaan projektissa, jossa on monia tekijöitä.<\/p>\n\n\n\n

Teoksen ennakkosuunnitelmista poiketen tekstin käyttäminen esityksessä jäi vähäiseksi. Olen sanonut teoksen suunnitelmassa, että tutkimme puheen kehollistumista. Harjoituksissa näin tapahtuikin, mutta se päätyi esitykselliseen muotoon vain yhden tanssijan soolossa ja muusikoiden käytössä.<\/p>\n\n\n\n

Tärkeinä elementteinä seuraaviin tutkimukseni töihin siirtyi muutama harjoittelun menetelmä. Ensimmäisenä mainitsen pysähtymisharjoituksen, jossa toisten edessä seisten tutkittiin omia reaktioita katsottuna olemisen tilanteesta. Tämä tehtävä kulki mukana molemmissa seuraavissakin ryhmäprojekteissa. Toisena yhtä tärkeänä harjoitteena pidän kontakti-improvisaation menetelmiä yhteisen dialogin löytämiseksi. Kontaktityötä ei voi tehdä ilman dialogia. Se rakentaa yhteyttä tekijöidensä välillä ja on sanatonta keskustelua; puhetta, joka kulkee lihasten, hermoratojen, luiden ja kalvojen kautta.<\/p>\n\n\n\n

\n