{"id":62,"date":"2012-03-08T13:30:54","date_gmt":"2012-03-08T11:30:54","guid":{"rendered":"http:\/\/www.verkkovaikkari.com\/soile_lahdenpera_2013\/?p=62"},"modified":"2026-03-05T11:47:36","modified_gmt":"2026-03-05T09:47:36","slug":"3-4-4-tanssijan-suhde-tilaan-ja-rakenteen-muodostuminen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/lahdenpera_soile\/3-4-4-tanssijan-suhde-tilaan-ja-rakenteen-muodostuminen\/","title":{"rendered":"3.4.4<\/span> Tanssijan suhde tilaan ja rakenteen muodostuminen"},"content":{"rendered":"

Koreografian syntyessä esityksen hetkessä tanssijalla on oltava koreografian luomisen keinoja. Edellisessä osassa keskityin avaamaan niitä elementtejä, joita työstimme tanssijoiden väliseen vuorovaikutukseen liittyen ja ne toki ovat edelleen läsnä. Tässä luvussa kuitenkin keskityn teoksen rakenteeseen, sen elementteihin ja tanssijoille tärkeään kykyyn hahmottaa ja lukea tilaa. Rakenteella tarkoitan, hetkessä koreografioitavan teoksen ollessa kyseessä, niitä sääntöjä ja tehtäviä, jotka ovat yhteisenä pohjana esitykselle. Tilan käsittelemiseen on Alexander-tekniikka lähtökohtaisesti hyvänä apuna, sillä siinä pyritään kokonaisvaltaiseen läsnäoloon suhteessa ympäristöön. Oman itsen suhde ympäröivään tilaan ja muihin tilassa olijoihin ja elementteihin on jatkuvassa muutoksessa. On tarpeen tiedostaa tilan koko, korkeus, sen materiaalit, valo ja akustiikka voidakseen työskennellä näiden elementtien kanssa. Väitän, että tanssija tarvitsee hetkessä koreografioidessaan jopa tarkempaa tilan tiedostamista kuin ennalta sovittua koreografiaa tehdessään. Terraariota<\/em> harjoituttaessani pyrin tuomaan esiin ja muistuttamaan näistä elementeistä myös niiden harjoitteiden aikana, joissa varsinaisena keskittymisen kohteena ei ollut tila.<\/p>\n\n\n\n

Koti teoksen metaforana ja kysymykseni liikkeen abstraktiuden ja konkreettisuuden välillä värittivät harjoituksia alusta pitäen. En ennakolta tiennyt, kuinka konkreettisen kodin halusin esitystilaan, mutta tartuin hanakasti harjoitustiloissa sattumalta olleisiin sohviin ja muihin kalusteisiin.(52)<\/a><\/span> Näiden kokeilujen kautta päädyimme siihen, että lavastaja Jegi Pekkala rakensi esitystilaan olohuoneen, jossa oli sohva, kaksi mattoa, jalkalamppu ja verhot. Harjoitteluaikana oli teoksen improvisaatioluonteen mukaista pysyä mahdollisimman kauan muuttuvassa tilassa, jolloin siihen ja rekvisiittaan sen sisällä oli aina suhtauduttava uutena, ei valmiiksi tiedettynä.<\/p>\n\n\n\n

Koska koti oli alusta asti yhtenä teoksen teemoista ja koska ajatuksena oli mahdollinen realistisen ympäristön rakentaminen, teimme tilaharjoitusten lisäksi kokeiluja rekvisiitan kanssa. Ohessa oleva kooste on tällaisesta työskentelystä. Esineitä olemme ottaneet mukaan pari kertaa aiemminkin ja tilan tiedostaminen on ollut ohjauspuheessani alusta asti. Tässä harjoituksessa ohjeena oli mennä tilaan, tehdä valinta liikkeellelähdöstä, viedä esine tilaan ja tiedostaa suhteita toisiin tilassa olijoihin samoin kuin esineisiin.<\/p>\n\n\n\n

\n