{"id":78,"date":"2013-03-08T13:45:21","date_gmt":"2013-03-08T11:45:21","guid":{"rendered":"http:\/\/www.verkkovaikkari.com\/soile_lahdenpera_2013\/?p=78"},"modified":"2026-03-05T11:46:41","modified_gmt":"2026-03-05T09:46:41","slug":"3-3-4-esityksista-ja-harjoitusmenetelmien-vaikutuksista-niihin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/lahdenpera_soile\/3-3-4-esityksista-ja-harjoitusmenetelmien-vaikutuksista-niihin\/","title":{"rendered":"3.3.4<\/span> Esityksist\u00e4 ja harjoitusmenetelmien vaikutuksista niihin"},"content":{"rendered":"

Välitön tila — hetken koreografiaa<\/em><\/h3>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Välitön tila -esityksen mainos<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Välitön tila<\/em> -esitystä ei rakennettu Taidemuseo Meilahden näyttelytilassa ollutta Paratiisin puutarha<\/em> -näyttelyä varten, vaikkakin näyttelyn aihe oli työryhmän tiedossa hyvissä ajoin. Harjoitusjakson aikana kävimme näyttelytilassa vain kerran, siellä silloin olleen näyttelyn aikana. Tuolloin pääsimme hahmottamaan tilan pysyvät rakenteet ja teimme musiikin ja liikkeen välisiä harjoituksia. Koska esiinnyimme näyttelyn avajaisissa ja sen jälkeisen viikon aikana, näyttelytilassa harjoitteleminen oli mahdollista vain yhden kerran, neljä päivää ennen avajaisia. Tuolloin hektinen näyttelyn rakentaminen oli käynnissä ja vasta osa töistä oli paikoillaan. Uudelleen järjestetyt väliseinät olivat kuitenkin paikoillaan ja saimme käsityksen käytössämme olevasta esiintymisalueesta. Näyttely oli runsas: se koostui yli 300 teoksesta klassisista puutarhamaalauksista aina nykytaiteeseen. Esillä oli sekä vanhaa että uutta, suomalaista ja kansainvälistä taidetta Akseli Gallen-Kallelasta Fernando Boteroon. Aiheet sisälsivät niin islamin taiteen paratiisikuvia kuin puutarhan ja viljelyn teemoja ekologiasta myytteihin ja arjen filosofiaan. Näyttely levisi myös museon puistoon puutarha-alan ammattilaisten istuttamina kasvitarhoina. (Helsingin kaupungin taidemuseo<\/a> 2004.)<\/p>\n\n\n\n

Esitystä ei siis tehty rakenteellisesti eikä sisällöllisesti näyttelyn töiden perusteella vaan näyttelytilan pohjaratkaisu huomioon ottaen ja näin olimme ensi-illassa neitseellisessä tilanteessa, ensimmäistä kertaa tämän ”paratiisin puutarhan” keskellä. Teokset, joiden ympäröiminä esitykset tapahtuivat, vaikuttivat kuitenkin valintoihin esitystilanteessa. Tässä taideteosten runsaudessa oli herkullista ja haasteellista käyttää Alexander-tekniikasta tulevaa pysähtymisen ajatusta. Haasteena oli impulssien runsaus, joka kumpusi niin kanssaesiintyjistä kuin värikkäästä ympäröivästä maailmasta.<\/p>\n\n\n\n

Esitys alkoi näyttelyn ensimmäisestä salista noin puolen tunnin yhteisellä koko esiintyjäryhmän jaksolla. Esiintyjät toivoivat tehtäviä esityksen eri osiin. Totesin kuitenkin, että jos määritän esityksen rakenteen vielä tarkemmin, niin sitten haluan koreografioida sen perinteisemmällä otteella ja sitä en halunnut tehdä tässä työssä. (Lahdenperä Hetken koreografiaa -työpäiväkirja<\/a> 31.5.2004.) Ainoan selkeän tehtävän annoin ensimmäiseen, koko joukon kohtaukseen. Tehtävänä oli aloittaa paikallaanoloilla ja paikan vaihdoksilla, havainnoimisella. Toivoin tämän pysähtymisiä sisältävän jakson palauttavan meille mieleen inhibition käytön ja Heideggerin tekstistä lainatun vastalevon (Heidegger 2002<\/a>, 66). Tästä siirryttiin impulssien ottamiseen toisiltamme, näyttelytilasta ja katsojista eli lähentymiseen ja kontaktiin.<\/p>\n\n\n\n

Seuraava videonäyte on esityksen alkukohtauksesta. Arkisiin asuihin pukeutuneet tanssijat ja muusikot ovat tilassa tasavertaisina. Kaunis punaisen eri sävyistä koostuva neliosainen kukkateos (Vellonen 2001–2002<\/a>) luo taustan tälle alkuosan näyttämölle. Liikumme ja pysähtelemme yleisön joukossa kunnes tanssillisemmat osuudet luovat uusia pieniä näyttämöitä katsojien lomaan.<\/p>\n\n\n\n

\n