{"id":81,"date":"2013-04-08T13:58:27","date_gmt":"2013-04-08T10:58:27","guid":{"rendered":"http:\/\/www.verkkovaikkari.com\/soile_lahdenpera_2013\/?p=81"},"modified":"2026-03-16T10:34:00","modified_gmt":"2026-03-16T08:34:00","slug":"3-3-3-harjoitusprosessista-ja-kaytetyista-harjoitteista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/lahdenpera_soile\/3-3-3-harjoitusprosessista-ja-kaytetyista-harjoitteista\/","title":{"rendered":"3.3.3<\/span> Harjoitusprosessista ja k\u00e4ytetyist\u00e4 harjoitteista"},"content":{"rendered":"

Hetken koreografiaa<\/em> -projektin harjoitukset toteutuivat harvakseltaan pitkällä aikavälillä. Ensimmäisen vaiheen, Välitön tila<\/em> -prosessin, yhteisharjoituksia oli keväällä 2004 kahtena päivänä kuukaudessa ja kesäkuussa viiden päivän tiivisjakso ennen esityksiä. Yhteensä harjoituksia oli viisitoista. Työryhmäläisten osallistuminen niihin vaihteli kuuden ja kolmentoista kerran välillä. Projektin toisen, NYT-<\/em>osuuden harjoitusjakso alkoi puolen vuoden kuluttua edellisen osion esityksistä. Ensimmäiset ryhmäharjoitukset olivat 21. tammikuuta 2005, ja keväällä kokoontumisia oli viisi kertaa. Ennen esitysjaksoa oli neljän päivän mittainen tiivis harjoitusjakso. Kevään harjoituksiin osallistuminen vaihteli yhden ja viiden kerran välillä, mutta elokuun neljään harjoitukseen osallistuivat kaikki. Tämän lisäksi esiintyjät saivat haluamansa määrän Alexander-tekniikan yksityistunteja, joiden määrä vaihteli nollasta yhteentoista. Harjoitusprosessin pitkäkestoisuus oli ja on erityisen tärkeää nimenomaan Alexander-tekniikan haltuunoton takia. Yhtäjaksoinen, tiivis harjoitusperiodi ei olisi mahdollistanut asian sisäistämistä yhtä hyvin kuin harvakseltaan tapahtuva, pitkälle aikavälille levittynyt työskentely. Omatoimisuus ja itseohjautuvuus ovat niin Alexander-tekniikassa kuin muissa somaattisissa menetelmissä tarpeen, ja työrytmimme taukoineen kannusti itsenäiseen havainnointiin ja työskentelyyn.<\/p>\n\n\n\n

Olin yllättynyt näinkin suuresta osallistumisaktiivisuuden vaihtelusta, erityisesti projektin yhteisharjoituksissa. Tämä saattoi johtua Suomussalmiryhmän toimintatottumuksista. Ennen esityksiä on usein pidetty vain muutama lämmittelyharjoitus tai kokoonnuttu suunnittelemaan esityksen rakennetta. Ryhmä on toimintansa aikana järjestänyt omia koulutuspäiviä joko keskenään tai ulkopuolisen kouluttajan johdolla, mutta esiintymään on pitkälti menty luottaen kokemuksiin yhteisestä tekemisestä. Suomussalmiryhmän toiminnan aloittanut yhteinen kahden kuukauden työskentely kesällä 1990 oli luonut vahvan pohjan ryhmän taiteelliselle työskentelylle. En myöskään itse ottanut tiukkaa linjaa läsnäolon suhteen, vaan ajatukseni oli, että se perustuu kunkin kiinnostukseen kehittää itseään ja haluun olla mukana yhteisessä projektissa. Monesti poissaolot johtuivat muista työsitoumuksista, sillä projektiin saadut apurahat ja palkkiot kattoivat esityskorvausten lisäksi vain osan harjoitusjakson palkoista.<\/p>\n\n\n\n

Katson tutkimuksessani koreografin ja tanssijan rooleja Butterworthin didaktinen–demokraattinen-mallin(*)<\/a><\/span> kautta, ja tämän työn kohdalla tulen entistä lähemmäksi demokraattista työtapaa (Butterworth 2009<\/a>). Tämä johtuu varmasti osittain Suomussalmiryhmän tavasta toimia demokraattisesti, mutta osaltaan myös kiinnostuksestani kehittää menetelmiä entistä enemmän hetkessä koreografioimiseksi. Demokraattisuus ja tasavertaisuus toteutuivat varsinkin projektin ensimmäisen vaiheen aikana, jolloin tehtäväni työryhmässä oli vetovastuun ottaminen harjoitustilanteessa ja samalla muilta esiintyjiltä tulevien ehdotusten käyttäminen yhdessä omieni kanssa. Myös esityksissä olin mukana yhtenä muiden joukossa, ja siten toimintamme oli Butterworthin viiteen luokkaan jakautuvan mallin demokraattisessa ääripäässä eli yhteisomistajuutta. Toisen vaiheen aikana siirryin hiukan vahvemman vastuunottajan rooliin, edistäjäksi (facilitator) ja ohjaajaksi. Asiaan vaikutti osaltaan mahdollisuuteni tutustua esiintymisympäristönä toimivaan näyttelyyn ennen viimeistä harjoitusjaksoa ja esityksiä. Suunnittelin esitykselle kolmiosaisen rakenteen, jonka ensimmäinen ja toinen osa olivat melko tiukasti määriteltyjä. Silti esiintyjät olivat vapaita myötävaikuttamaan rakenteeseen ja varsinkin sen sisällä tapahtuviin valintoihin.<\/p>\n\n\n\n

Improvisaatiossa olen erityisen kiinnostunut tilan, ajan ja kontaktin käytöstä. Kontaktilla tarkoitan suhdetta toiseen, joka voi olla toinen esiintyjä, yleisö tai esitystila. Ensimmäisen vaiheen esityksen käsiohjelmassa kuvaan harjoitusprosessia seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n

\n

Välitön tila<\/em> -esityksiin työryhmä on valmistautunut harjoittelemalla erityisesti seuraavien teemojen kanssa: lähentyminen – lähelle meneminen – kontakti – estäminen – myötä tekeminen – aloittaminen – lopettaminen – valinnan\/päätöksen teko – spontaanius – havainnoiminen.<\/p>\n(Lahdenperä 2004<\/a>.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Näiden asioiden kanssa olimme työskennelleet Alexander-tekniikkaa käyttäen. Teemoihin liittyvillä harjoitteilla olimme vahvistaneet ryhmän improvisaatioissa jo käytössä olleita kontaktielementtejä ja harjoitelleet usein haasteellisiksi koettuja aloittamisia ja lopettamisia. Jatkoimme samoilla aiheilla myös projektin toisessa vaiheessa. Avaan seuraavaksi tarkemmin käyttämiämme harjoitteita ja niiden tavoitteita sekä sitä, miten harjoitteet vaikuttivat esitystilanteissa.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavassa kuvaan reaktioiden tunnistamisen harjaannuttamista, ja videonäytteessä on kohtaus, jossa ryhmä tukee esitystilanteessa dueton etenemistä tietoisen toimivasti. Työpäiväkirjassani on kuvaus tilanteesta, jossa Alexander-tekniikan vaikutus tuotti kyseisellä kerralla tehdyn improvisaation aikana esiintyjille erityisen toimivia kontakteja ja tilallista tietoisuutta. Ennen tätä improvisaatiota oli tehty Alexander-tekniikan aktiivinen lepoasento inhibition ja suuntaamisen ajatuksia vahvistaen. Siitä oli lähdetty liikkeelle oman tarpeen mukaiseen lämmittelyyn ja jatkettu lattiakontaktiin jokaista kehon aluetta käyttäen sekä toisten liikkujien kohtaamiseen tilassa. (Lahdenperä Hetken koreografiaa -työpäiväkirja<\/a> 27.3.2004.) Näyttää siltä, että keskittyneisyyttä ovat lisänneet ohjeet ja tehtävät havainnoida ja tiedostaa omaa suhdetta tilaan ja toisiin liikkujiin lämmittelyn aikana. Kun kaikki ovat virittäytyneet yhteisten harjoitusten kautta samantyyppiseen tiedostamisen tilaan, on helpompi lukea tilannetta ja luottaa omaan panokseensa ja reaktioihinsa. Harjoittelun myötä tämä lukutaito kehittyy, ja vähitellen ryhmä kykenee myös esitystilanteessa, laajemman materiaalin ollessa käytössä, tarkempiin valintoihin hetkessä koreografiaa luotaessa. Videonäytteessä perustoimintana oleva kävely alkaa varioitua monitasoisempaan liikkumiseen. Ryhmän jäsenet tukevat omilla valinnoillaan Leena Rouhiaisen ja Ville Hukkisen duettoa.<\/p>\n\n\n\n

\n