{"id":1314,"date":"2017-03-08T12:22:29","date_gmt":"2017-03-08T10:22:29","guid":{"rendered":"http:\/\/lab.wrkshp.fi\/mirva\/?p=1314"},"modified":"2026-02-03T10:51:21","modified_gmt":"2026-02-03T08:51:21","slug":"2-2-taiteelliset-tyot-kontakti-improvisaation-arvojen-kokemuksellisina-jasentajina","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/2-2-taiteelliset-tyot-kontakti-improvisaation-arvojen-kokemuksellisina-jasentajina\/","title":{"rendered":"2.2<\/span> Taiteelliset ty\u00f6t kontakti-improvisaation arvojen kokemuksellisina j\u00e4sent\u00e4jin\u00e4"},"content":{"rendered":"

Taiteellinen tutkimus on taiteen keinoin tapahtuvaa tutkimusta. Marja Silde (2011) kirjoittaa toimittamassaan kirjassa Nykynäyttelijän taide<\/em>: ”Viime vuosisadan länsimaisen teatterin, teatterin modernismin, tunnuspiirteitä edeltäviin aikakausiin verrattuna on ymmärtää teatteri tässä ja nyt tapahtuvana esiintyjien ja yleisön välisenä kohtaamisena, esiintyvänä taiteena (performing art)”. Silde jatkaa kuvaillen, kuinka osana teatterin modernismia syntyi moderni näyttelijäpedagogiikka. ”Mestari-kisälli-ajattelun hallitsemista ateljeista siirryttiin myös näyttelijänkoulutuksen alueella studioihin, joiden toimintaan kuului jatkuva tutkimus- ja uudistustyö.” Teatterikorkeakoulussa kehitys on mahdollistanut uudenlaisen taiteellisen ja taiteellis-pedagogisen tutkimuksen synnyn. (Silde 2011<\/a>, 5–7.) Esa Kirkkopellon mukaan taiteellisessa tutkimuksessa lähdetään taiteilijan omasta ymmärryksestä ja havainnosta sekä aistittavien ja havaittavien ilmiöiden tuottamisesta taiteen keinoin. (Kirkkopelto 2014<\/a>, 238–257.)<\/p>\n\n\n\n

Tutkimukseni sivuaa Teatterikorkeakoulussa tehtyjä aikaisempia tutkimuksia. Taiteellisen tutkimuksen orientaatioon sitoutuvana tanssitutkimuksena voi pitää muun muassa Riitta Pasanen Willbergin (2000), Betsy Fisherin (2002), Kirsi Monnin (2004), Hanna Väätäisen (2009), Raisa Fosterin (2015), Heli Kauppilan (2012) ja Soile Lahdenperän (2013) tutkimuksia. Suomalaiselle tanssitutkimukselle on Eeva Anttilan, Hanna Järvisen ja Leena Rouhiaisen mukaan tyypillistä, että aihetta tutkii tanssia tekevä ammattilainen, joka voi käyttää tutkimuksessaan luovia, usein yhteistoiminnallisia keinoja. Anttilan, Järvisen ja Rouhiaisen mukaan ”yhtenä tapana ratkaista käytäntöön sijoittuminen taiteelliseen tutkimukseen tanssin alueella on ollut ymmärtää käytäntö tutkimusmenetelmänä, jossa tanssin harjoittaminen tuottaa analysoitavaa tutkimusmateriaalia” (Anttila, Järvinen ja Rouhiainen 2014<\/a>, 179–180).<\/p>\n\n\n\n

Taiteellinen tutkimus on minulle jatkuvaa uudistustyötä, löytämistä ja jäsentämistä sekä oman toiminnan perusteiden tarkastelua ja sijoittamista laajempaan viitekehykseen. Se avautuu niin toiminnassa, ajattelussa kuin kirjoittamisessa. Taivoitteenani on uuden tiedon tuottaminen harjoittamisen välityksellä.<\/p>\n\n\n\n

Kolme taiteellista työtä, Round Robin Project (2012)<\/em>, Inner Landscape (2013)<\/em> ja Spherical Space (2015)<\/em>, jakautuivat esteettisesti kolmeen eri tilakäsitteeseen: julkinen, intiimi ja kehällinen tila. Tämä ei ollut ennalta päätetty, vaan taiteellisen tutkimuksen prosesseissa syntynyt ratkaisu. Kussakin näissä kontakti-improvisaation arvot ja katsottuna oleminen ilmenivät erilaisena ja täsmensivät tutkimuksen teemaa. Käytin taiteellisissa töissä harjoitusmetodina erilaisia kontakti-improvisaatiolle tavanomaisia rakenteita, esimerkiksi ”trio feedback”, ”contemplative dance practice” ja ”round robin”, joihin kaikkiin liittyy katsominen osana rakennetta.<\/p>\n\n\n\n

Ensimmäinen taiteellinen työ Round Robin Project<\/em><\/h2>\n\n\n\n

Round Robin Project<\/em> oli julkisen tilan produktio. Teokseen liittyi videomateriaalia, jossa tanssimme useissa eri julkisissa tiloissa Helsingissä (Kallion kirjasto, Sanomatalo, Narinkkatori, Tennispalatsi, Kampin keskus ja Musiikkitalo). Kysymykseni oli, kuinka ohikulkeva yleisö tai julkinen tila sekä katsottuna oleminen vaikuttavat tanssijan kokemukseen ja liikkeen valintaprosessiin. Myös Teatterikorkeakoulun tori on esitystilana julkinen tila, jonne katsoja sai tulla missä tahansa vaiheessa teosta ja lähteä silloin, kun siltä tuntui. Halusin myös yleisön tekevän valintoja esityksen aikana suhteessa tilaan ja teokseen. Teoksessa mukana olevissa viidessä videomateriaalissa keskustelimme yhdeksän tanssijan kanssa kontakti-improvisaation teknisistä arvoista, siitä, kuinka kontakti-improvisaatio on muuttanut oman kehon kokemusta, mieleen jääneestä kontakti-improvisaatiosta sekä kontakti-improvisaation esityksellisyydestä. Yleisö sai esityksen aikana katsoa ja kuunnella videomateriaalia niin halutessaan. Teoksen nimi viittaa kontakti-improvisaation harjoitusmuotoon Round Robin.<\/p>\n\n\n\n

\n