{"id":258,"date":"2017-03-08T08:39:34","date_gmt":"2017-03-08T06:39:34","guid":{"rendered":"http:\/\/lab.wrkshp.fi\/mirva\/?p=258"},"modified":"2018-03-13T10:18:23","modified_gmt":"2018-03-13T08:18:23","slug":"7-2-tanssijoiden-kokemuksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/7-2-tanssijoiden-kokemuksia\/","title":{"rendered":"<div class=\"nro\">7.2<\/div> Tanssijoiden kokemuksia"},"content":{"rendered":"<p>Tanssijat tekiv&auml;t improvisaation aikana liikkeellisi&auml; valintoja hyvin fyysisist&auml; l&auml;ht&ouml;kohdista: kehon painon siirtymisen ja tasapainon avulla. Tanssin spontaani <em>jatkuvuus<\/em> ja tapahtumallisuus olivat ennalta arvaamattomia, etenkin vauhdin kiihtyess&auml;. Tanssijat kuitenkin reagoivat toisiinsa tietoisen painovoiman siirtymisen, kehollisten impulssien ja liikesuuntien v&auml;lityksell&auml;.<\/p>\n<div class=\"pl-video vimeo\"><iframe src=\"\/\/player.vimeo.com\/video\/234468141\" width=\"100%\" height=\"100%\" frameborder=\"0\" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen wmode=\"transparent\"><\/iframe><\/div>\n<h6>Ote on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Video: Jouni Ihalainen.<\/h6>\n<p>Liikkeelliset valinnat olivat vauhdin kiihtyess&auml; spontaania toisen liikkeeseen reagointia, nopeita k&auml;&auml;ntymisi&auml; ja tilanteessa valppaana olemista. Virtaavuuden ja energian yll&auml;pit&auml;miseksi tanssija usein seurasi jatkuvaa kehon painon siirtymist&auml;. V&auml;lill&auml; tanssijan havainnoinin kentt&auml;&auml;n tulivat toiset ihmiset ja tanssijan halu samaistua tai l&ouml;yt&auml;&auml; yhteisymm&auml;rrys toisen ihmisen kanssa oli helposti havaittavissa. Samaistuminen tapahtui joko samankaltaisen liikekielen kautta, yhteisen suunnan, rytmin tai kontaktin avulla. Tanssijat reagoivat hyvin nopeasti vallitsevaan tilanteeseen ja vaikuttaisi silt&auml;, ett&auml; mit&auml; nopeammasta liikkeest&auml; on kyse, sit&auml; automaattisempaa reagoiminen oli. Tanssijoiden v&auml;lill&auml; oli kuin n&auml;kym&auml;t&ouml;n magneetti, joka vaikutti liikuttavan koko ryhm&auml;&auml;. Kinesteettinen empatia <a class=\"glossaryLink cmtt_alaviite\"  aria-describedby=\"tt\"  data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Artikkelissaan Reflektiivinen ruumis, tanssin rajapintoja (2003) tanssintutkija Maarit Yl&ouml;nen kertoo kinesteettisen empatian kuvaavan kyky&auml; el&auml;yty&auml; toiseen: ruumiillisen vuorovaikutuksen kautta yksil&ouml; voi kohdata itselle liikkeellisesti ja kokemuksellisesti vierasta. My&ouml;s Timo Klemola k&auml;ytt&auml;&auml; termi&auml; kinesteettinen empatia. Klemola avaa liike-empatiaa jonkinlaisena muistamisena, toisen liikkeiden katsominen tuottaa katsojassa mikroliikkeit&auml;, ne tuntuvat h&auml;nen sis&auml;tilassaan. N&auml;in katsoja tuntee jotain samaa kuin liikkuja, h&auml;ness&auml; tapahtuu imitointi mikroliikkein&auml;. Kokemus ei kuitenkaan ole sama kuin toisen liikekokemus tai oma kokemus, jos katsoja oikeasti tekisi liikkeen, mutta siin&auml; on jotain samankaltaista. (Klemola 2004, 100&ndash;101.)&lt;\/div&gt;\"  href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/23-2\/\"  data-mobile-support=\"0\"  data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex='0' role='link'>(23)<\/a> vaikutti erityisesti ryhm&auml;improvisaatiossa tehtyihin tanssijoiden automaattisiin valintoihin. Tanssijat reagoivat ja samaistuivat helposti toisen tanssijan rytmiin, liikeideaan tai liikesuuntaan, ja liikkeen tasolla tanssijat tekiv&auml;t valintoja suhteessa toisiinsa, navigoiden ja mukautuen.<\/p>\n<h2>7.2.1 Vauhti<\/h2>\n<p>Tanssijoiden oli vauhdikkaassa liikkeess&auml; helpompi ottaa riskej&auml;, ja jonkinlainen ep&auml;r&ouml;inti katosi. &rdquo;T&auml;ytyy menn&auml; t&auml;ysill&auml; ja p&auml;in, ettei vauhti katkeaisi&rdquo;, Eevi Tolvanen kuvailee. Kun tilassa oli paljon nopeassa vauhdissa olevia tanssijoita, tuli my&ouml;s ryhm&auml;n ohjaajana sellainen olo, ett&auml; tanssijat saivat toisistaan paljon energiaa ja impulsseja. Toisaalta vauhdissa oli l&auml;sn&auml; my&ouml;s tietynlainen varovaisuus, ja tietoisuus kasvoi sen mukana, mit&auml; enemm&auml;n ihmisi&auml; tilassa oli ja mit&auml; v&auml;hemm&auml;n tanssijalla oli niin sanottua omaa tilaa. V&auml;symys liittyi l&auml;heisesti nopean liikkeen tuottamiseen. Jossain vaiheessa tanssija luonnollisestikaan ei en&auml;&auml; jaksanut yll&auml;pit&auml;&auml; samaa nopeutta. Eevi jatkaa kuvaillen:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;V&auml;lill&auml; vauhdin hidastuminen saattoi olla luovuttamista, v&auml;lill&auml; en oikeasti jaksa en&auml;&auml;. Kuitenkin olen my&ouml;s kokenut senkin tilan, jossa voi jatkaa, vaikka kuinka kauan. Tuolloin p&auml;&auml;see jonkinlaisen tilan tai rajan yli.&rdquo; (Eevi Tolvanen 21.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>My&ouml;s omassa p&auml;iv&auml;kirjamerkinn&auml;ss&auml;ni kuvailen havaintoa vauhdista ja vauhtiin liittyv&auml;st&auml; rajasta seuraavalla tavalla:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Huomasin, ett&auml; tosi hitaassa ja tosi nopeassa liikkumisessa tapahtuu hyvin v&auml;h&auml;n itsekritiikki&auml;. Vauhdilla on merkityst&auml;&hellip; &hellip;Vauhti ja nopeus on yhteydess&auml; kehon reflekseihin ja orgaaniseen kehoon. Nopeasta vauhdista syntyy helposti leikkis&auml;, energinen ja virtaava tanssi. Itsekritiikki on l&auml;hes kokonaan kateissa. Tuntuu sille, ett&auml; liike ja momentum viev&auml;t mukanaan.&rdquo; (P&auml;iv&auml;kirjamerkint&auml; 6.12.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Vauhdikkaat ja intensiiviset harjoitukset vaativat pitk&auml;n l&auml;mmittelyajan ja keskittymisen, jotta vauhdikkaassa liikkeess&auml; tanssija pystyi olemaan yhteydess&auml; toiseen. Jos tanssija ei ollut varma itsest&auml;&auml;n tai esimerkiksi omasta voimastaan, h&auml;n usein v&auml;isti nopeissa tilanteissa kontaktia. Krista Arppo kirjoittaakin: &rdquo;&hellip;Huomaan, ett&auml; valitsen himmata, esimerkiksi poikien nostamista vauhdista, jos en ole varma itsest&auml;ni. Huomaan siis l&auml;hestyv&auml;ni hitaasti kohti vauhtia toisen kanssa. Yksin vauhtiin l&auml;ht&ouml; on luonnollisesti helppoa&hellip;&rdquo; (6.12.2014).&nbsp;My&ouml;s Sade Kamppila kirjoittaa saman p&auml;iv&auml;n harjoituksesta samankaltaisesti Krista Arpon kanssa: &rdquo;Harmistus heikkoudesta, luotto itselt&auml; ja toisilta siihen, ett&auml; selvi&auml;n toisen painosta, viel&auml; puuttuu&hellip; Suurin osa ajasta kului huomatessani omia suojamuureja, mit&auml; keho ja mieli pitiv&auml;t yll&auml;&hellip;&rdquo; (6.12.2014) Krista Arppo ja Sade Kamppila ovat kumpikin kohdanneet jonkinlaisen rajan tutkiessamme vauhtia. Oman rajan kohtaaminen on saanut heid&auml;t v&auml;ist&auml;m&auml;&auml;n kontaktia.<\/p>\n<p>Yksi tanssija pohtii: &rdquo;Teenk&ouml; valintoja vauhdissa?&rdquo; H&auml;n jatkaa huomioiden:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;T&auml;n&auml;&auml;n kun oli vauhtia, ei ehtinyt ajatella paljoa&hellip; En taida ajatella kauheasti. En taida kokea kauheasti. En taida juuri ajatella, mutta kyll&auml; min&auml; valitsinkin v&auml;lill&auml;. Esimerkiksi; enp&auml; hypp&auml;&auml; n&auml;in, ettei tule jalka p&auml;&auml;h&auml;n, t&ouml;rm&auml;ys ja ettei toista satu. Kyll&auml; t&auml;ytyy v&auml;h&auml;n varoa, vaikka olisi vauhtia. &hellip;Kyll&auml; toisten turvallisuudesta yrit&auml;n v&auml;h&auml;n huolehtia, vaikka kai ne pois alta ehtisiv&auml;t, jos olisinkin liikaa. Joskus tuntuu, ett&auml; jokin yhteinen asia loksahtaakin kohdalleen, ja se on hienoa. Varmaan se yhteisen rytmin l&ouml;ytyminen on t&auml;rke&auml;&auml;.&rdquo; (Iiro N&auml;kki 6.12.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Iiro N&auml;kki kuvailee toisaalta valintojen tekemist&auml; tanssin aikana ja h&auml;nen mainitsemansa &rdquo;yhteinen rytmi&rdquo; on t&auml;rke&auml; elementti m&auml;&auml;ritt&auml;m&auml;&auml;n kontakti-improvisaatiossa koettavaa vauhdin kokemusta, jossa kontakti toisen kanssa voi tietoisesti tapahtua. Eevi Tolvanen kuvailee, kuinka vauhdin my&ouml;t&auml; nopeassa liikkeess&auml; on helpompi p&auml;&auml;st&auml;&auml; irti ja olla tiet&auml;m&auml;tt&auml;.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Muistanko edes, mit&auml; tein &auml;sken? Vaikuttaako minuun ryhm&auml; ja ryhm&auml;n arvaamattomuus? S&auml;ik&auml;hd&auml;nk&ouml;, kun vieress&auml; joku yht&auml;kki&auml; r&auml;j&auml;ht&auml;&auml; liikkeelle? En tied&auml;, mit&auml; ymp&auml;rill&auml; tulee tapahtumaan, en tied&auml; edes, mit&auml; itse tulen tekem&auml;&auml;n. Kuitenkaan t&auml;ss&auml; tilanteessa en ole pulassa tai ei pelota tai j&auml;nnit&auml;.&rdquo; (Eevi Tolvanen 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Eevi Tolvasen kuvaus on toisaalta kuvausta reagoimisen tavasta, esimerkiksi s&auml;ik&auml;ht&auml;m&auml;ll&auml;, mutta ennenkaikkea kuvaus on <em>luottamusta<\/em> ryhm&auml;&auml;n ja l&auml;sn&auml;olevaan hetkeen.<\/p>\n<p>Vauhdin kasvaessa tanssijoiden strategia oli &rdquo;pit&auml;&auml; keho pehme&auml;n&auml; ja kevyesti valppaana&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 18.3.2015). Sebastian Lopez-Lehto kuvailee kokemusta: &rdquo;Pehme&auml;n ty&ouml;nt&auml;v&auml;, seuraava kontaktipiste, miss&auml; perifeerinen katse ja t&auml;t&auml; my&ouml;ten tietty 360 astetta ymp&auml;r&ouml;iv&auml; tietoisuus on toiminnassa.&rdquo; Sebastian Lopez-Lehdon kokemus on hyvin tarkkaa havainnointia nopeasta liikkeest&auml;. Perifeerisen katseen luoma hahmottaminen on kokonaistilanteen hahmottamista, miss&auml; Sebastian Lopez-Lehdon mukaan toimintaa yleens&auml; organisoivat toisen tanssijan kanssa suoritetut hieman isommat kaadot tai vedot. Kun tanssija havaitsi toisessa tanssijassa jatkuvaa, toistuvaa liikett&auml;, se mahdollisti impulssimaisen liiketoimintojen virran. Impulssit eiv&auml;t kuitenkaan olleet ymm&auml;rrett&auml;viss&auml; paikallisina tai irrallisina, vaan vauhdin kasvattamisessa ja kiihdytt&auml;misess&auml; oli kyse tanssijan tietoisesta valinnasta. Vauhdin kasvattamiseen liittyi ymm&auml;rrys liikkeen suunnasta, liikevirrasta ja liikevoimasta. Liikemahdollisuuksia oli monia ja tilanne oli salliva. Sebastian Lopez-Lehto kuvailee nopeutuvan vauhdin kokemusta:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;tuntuu ett&auml; voi liikkua ja tulee liikuttua &rsquo;miten vain&rsquo;&hellip; &hellip;tuntui, ett&auml; voin ohjata tai suunnata jotain voimaa, mik&auml; sitten synnytt&auml;&auml; liikett&auml;&hellip;&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Sebastian Lopez-Lehto kirjoittaa my&ouml;s v&auml;symisen kokemuksestaan ja kuinka se on vaikuttanut h&auml;nen liikevalintoihinsa:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Olin tietoinen triosta l&auml;htien siit&auml;, ett&auml; tulen v&auml;sym&auml;&auml;n. Esimerkiksi juostessa jo yleens&auml; pyrin rauhoittumaan, vaikka liike kiihtyi. Loppukohtauksessa tilanteet tulivat yleens&auml; v&auml;l&auml;ht&auml;en vastaan, yht&auml;kki&auml; p&auml;&auml;tin hyp&auml;t&auml; tai ottaa vastaan&hellip; &hellip;Omalla kohdallani tunnistin v&auml;symisen yleens&auml; raskaana &ndash; oli ment&auml;v&auml; tuttuun capoeira-kiepsahdus tyyppiseen liikkeeseen.&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<div class=\"pl-video vimeo\"><iframe src=\"\/\/player.vimeo.com\/video\/234471355\" width=\"100%\" height=\"100%\" frameborder=\"0\" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen wmode=\"transparent\"><\/iframe><\/div>\n<h6>Ote on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Videolla: Sebastian Lopez-Lehto. Musiikki: Antonio Alemanno ja Juuso Hannukainen. Video: Jouni Ihalainen.<\/h6>\n<p>Sebastian Lopez-Lehdon kommentti siit&auml;, kuinka v&auml;syess&auml;&auml;n tanssija turvautuu tuttuun liikemaailmaan, on t&auml;rke&auml; huomio. My&ouml;s v&auml;l&auml;ht&auml;en vastaan tulevat valintatilanteet puhuttelevat. Tanssija on turvautunut nopeassa liikkeess&auml; refleksien varaan ja tuttuun liikemaailmaan. H&auml;nen kuvailemansa liikkeen pehmeys on my&ouml;s liikkeen somaattinen kokemus. Kuvauksessa on my&ouml;s opittua strategiaa, kuinka selviyty&auml; nopean liikkeen mukana tulevista impulsseissa. Sade Kamppila kuvailee my&ouml;s, kuinka tuttu liikemaailma auttoi nopeassa liikkeess&auml;:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Vauhti ja se, ettei ollut l&auml;heisess&auml; kontaktissa vain yhden ihmisen kanssa auttoi vapautumaan ja teki minutkin vastaanottavaiseksi. T&auml;ss&auml; my&ouml;s auttoi tuttu elementti, k&auml;sill&auml;seisonta, en ollut koko ajan ep&auml;mukavuusalueellani kaiken prosessoitavan &auml;&auml;rell&auml; vieraassa seurassa ilman tukipilaria.&rdquo; (Sade Kamppila 6.12.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Pohdimme, voiko vauhdin kiihtyess&auml; herkisty&auml; toisen kosketukselle. Spherical Space -teoksen lopun kiihtyv&auml;ss&auml; osiossa haasteellista oli irtip&auml;&auml;st&auml;minen ja ymp&auml;rist&ouml;n tiedostaminen. Anni Koskinen (18.3.2015) kirjoittaa:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&Auml;&auml;reiskatseen avulla hahmotin liikett&auml; ymp&auml;rill&auml;ni. Katseen kohdistaminen kovassa vauhdissa tuntui haastavalta, kuitenkin syliin hyppyjen kohdassa erityisen t&auml;rke&auml;lt&auml;. N&auml;kev&auml;t silm&auml;t ja rento niska, haastavaa&hellip; Pehme&auml;t nivelet, vauhtia, suunnan muutokset, kohtaamiset, rauhallinen mieli&hellip; Vauhdissa kehon hiljaisen tiedon merkitys korostuu.&rdquo; (Anni Koskinen 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Tanssijan hiljainen tieto ohjasi ja auttoi fokusoimaan k&auml;sill&auml; olevaan tilanteeseen. Toisten kohtaamiseen, yll&auml;tt&auml;viin kontakteihin ja tilallisiin muutoksiin reagoiminen muuttui vauhdin kiihtyess&auml;. Anni jatkaa kuvaillen:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Keho ik&auml;&auml;n kuin oppii j&auml;rjest&auml;m&auml;&auml;n itse itsens&auml;, sill&auml; aikaa ei ollut yksitt&auml;isten raajojen asetteluun tai jokaisen askeleen harkitsemiseen. Nopeat tilanteet opettivat, vauhtia oppi lukemaan, tunnistamaan ja siihen oppi reagoimaan. Toiston kautta opin tuntemaan toisia ja hahmottamaan erilaisia strategioita, omianikin.&rdquo; (Anni Koskinen 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Joillekin tanssijoille nopea liike ei tuntunut erityisen luonnolliselta. He kuvailivat, kuinka heid&auml;n perustemponsa on aika rauhallinen ja tasainen. Monet tanssijat kritisoivat kirjoituksissaan omaa hitauttaan ja kokivat, ett&auml; he hitaudellaan my&ouml;s jarruttaisivat muiden tekemist&auml;. Jotkut tanssijat kuvailivat, kuinka mieli toimi nopeammin kuin keho ja v&auml;lill&auml; taas toisin p&auml;in.&nbsp;Nopea liike sai tanssijan my&ouml;s pohtimaan oman kehon rajoja. Kysymykset, olenko tarpeeksi nopea tai olenko min&auml; toiselle ihmiselle painava, nousivat esiin tanssijan pyrkiess&auml; nopeaan liikkumiseen. Jonkinlainen suorittamisen paine ja itsekritiikki nousivat esiin. Yksi tanssijoista kirjoittaa: &rdquo;&hellip;Olenko tarpeeksi nopea? Olenko huono? Teenk&ouml; v&auml;&auml;rin?&rdquo; Kommentissa on vahva itsekritiikki. Aikaisemmin kirjoitin, kuinka tanssija joskus asettaa itsens&auml; oman menneisyytens&auml; objektiksi. On kokemus omasta kehosta, omasta suorituskyvyst&auml; ja ik&auml;&auml;n kuin tiedostamattaan esityksen prosessissa ja katsottuna ollessaan tanssija pyrkii suorittamaan paremmin, ja tavoitteena on onnistuminen.<\/p>\n<p>Eevi Tolvanen kuvailee tarkkasti vauhdissa tapahtuvaa tilan havainnointia:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Nopeassa hyvin vauhdikkaassa liikkeess&auml; huomaan, ett&auml; tilasta ymp&auml;rill&auml;ni katoavat kulmat ja nurkat. Tilasta tulee py&ouml;re&auml; ja yhten&auml;inen. N&auml;kem&auml;st&auml;ni ja kokemastani tilasta hyvin nopeassa vauhdissa tulee mieleen hyrr&auml;, kun se py&ouml;rii hurjaa vauhtia. Tilan keskell&auml; on tavallaan leve&auml;mpi kohta ja ylh&auml;&auml;lt&auml; ja alhaalta se kapenee. Nopeassa liikkeess&auml; kadotan helposti ymp&auml;rill&auml; olevat esineet ja ihmiset.&rdquo;&nbsp;(Eevi Tolvanen 21.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Eevi Tolvasen lainaus on tarkkaa kuvausta keh&auml;llisest&auml; tilasta. Tila tuntuu h&auml;nest&auml; py&ouml;re&auml;lt&auml; ja hyrr&auml;m&auml;iselt&auml;. Eevin kuvaus on my&ouml;s samaan aikaan jatkuvuuden kokemuksen kuvailua. Jatkuvuuden kokemuksessa mennyt ja tuleva kohtaavat nykyhetkess&auml;. Nopeassa liikkeess&auml; tulevaisuuden suunnittelu katoaa ja tanssija on l&auml;sn&auml; &rdquo;juuri siin&auml; hetkess&auml;&rdquo; seuraten rytmisesti kehittyv&auml;&auml; tanssia. Eevi Tolvaselle kaikesta on tullut yht&auml;l&auml;inen kokonaisuus: &rdquo;Jonkun ohittaessa saatan n&auml;hd&auml; joitain yksityiskohtia, mutta en koko henkil&ouml;&auml; tarkasti. Vaikka en n&auml;ek&auml;&auml;n v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&auml; kaikkea suurimmaksi osaksi, olen tietoinen ymp&auml;rill&auml; olevista asioita, tapahtumista, henkil&ouml;ist&auml;&rdquo;, h&auml;n jatkaa. Eevi Tolvanen kirjoittaa, kuinka h&auml;n joskus katoaa kokonaan vauhtiin: &rdquo;Kun p&auml;&auml;see jatkuvaan, rentoon ja nautittavaan vauhdin huumaan, tunnen sen koko kehossani ja v&auml;lill&auml; saatan sulkea silm&auml;ni vain tunteakseni ilmavirran iholla&rdquo; (Eevi Tolvanen 21.3.2015). Nopeassa liikkeess&auml; tanssija ei voi suunnitella liikevalintoja kauaksi eteenp&auml;in vaan h&auml;nen on oltava l&auml;sn&auml; juuri siin&auml; hetkess&auml; ja seurattava liikkeen suuntaa ja sit&auml;, mihin vauhti vie seuraavaksi.<\/p>\n<p>Keh&auml;llisen tilan kokemus ja spiraalimainen liike olivat jonkinlaista aikak&auml;sityksen venytt&auml;mist&auml;. T&auml;m&auml; oli usein pikemminkin tulos kuin tavoite. Tanssijat usein kadottivat ajantajun ty&ouml;skennelless&auml;&auml;n keh&auml;llisess&auml; tilassa, ja tanssi jatkui pidemp&auml;&auml;n kuin yksil&ouml; olisi kuvitellut. Tanssijat saattoivat olla pitk&auml;&auml;n keskittyneit&auml; yhteen asiaan, ilman ett&auml; huomio katosi toisaalle. Spiraalien ja liikkeen jatkuvuuden harjoittelu auttoi tanssijoita ymm&auml;rt&auml;m&auml;&auml;n kehon keskipisteen tuntemista ja liikekokemusta. N&auml;in keh&auml;llisen tilan kokemisen ja tekemisen kautta tanssijat saivat hetkitt&auml;in kokemuksen omasta keskipisteest&auml;&auml;n, ytimest&auml;. Keh&auml;llisess&auml; tilassa tanssijan kokemus <em>sis&auml;isest&auml; avaruudestaan<\/em> ja kehonsa ytimest&auml; asettui keski&ouml;&ouml;n. <em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> ja keh&auml;llisen tilan kokemus kehitt&auml;v&auml;t ymm&auml;rryst&auml; kehon <em>sis&auml;isest&auml; avaruudesta<\/em>.<\/p>\n<p>Tanssijan refleksit ohjasivat liikkeen suuntaa nopeissa liikkeellisen valinnan hetkiss&auml;. Improvisaatiossa syntyi paljon tilanteita, joissa tanssija reagoi jo ennen kuin h&auml;n on ehtinyt edes mietti&auml;, mit&auml; oli tekem&auml;ss&auml;. Joskus refleksit toimivat valppaina ja hyvin reaktiivisina. Jouni Ruuth kuvailee refleksien toimimista seuraavasti:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Refleksienomaisesti on pakonomainen tarve ottaa kiinni ilmassa olevasta tanssijasta. Tuolloin on vaikea rentouttaa k&auml;det kontaktitilanteessa. Samoin k&auml;yt&auml;n paljon fyysist&auml; voimaa, jalkoja ja k&auml;si&auml;. En siis virtaa tehdess&auml;ni vaan ik&auml;&auml;n kuin varmistelen koko ajan.&rdquo; (Jouni Ruuth 15.11.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Jouni Ruuthin kommentista k&auml;y ilmi, kuinka keho toimii tilanteessa refleksim&auml;isesti, mutta liikkeellisen valinnan tekemiselle on v&auml;hemm&auml;n tilaa ja aikaa. T&auml;m&auml; voi olla my&ouml;s hyvin opittu fyysinen tapa olla kehossa.&nbsp;Nopea liike ohjasi tanssijaa tuttuihin liikereitteihin, jotka olivat refleksinomaisia. Jokainen tanssija sanoi, kuinka nopeassa liikkeess&auml; on v&auml;hemm&auml;n liikkeellisen valinnan mahdollisuuksia. Nopea liike nosti esiin itsekritiikki&auml; ja negatiivisia kokemuksia siit&auml;, &rdquo;olenko tarpeeksi sit&auml; tai t&auml;t&auml;&rdquo;. Toisaalta nopea liike vapautti energiaa, eiv&auml;tk&auml; tanssijat miettineet liikaa suhdetta toisiin tanssijoihin, ja valintojen tekeminen oli intuitiivista.<\/p>\n<div class=\"pl-video vimeo\"><iframe src=\"\/\/player.vimeo.com\/video\/234484134\" width=\"100%\" height=\"100%\" frameborder=\"0\" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen wmode=\"transparent\"><\/iframe><\/div>\n<h6>Ote on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Video: Jouni Ihalainen.<\/h6>\n<p>Nopeassa liikkeess&auml; vaikuttaisi t&auml;rke&auml;ksi elementiksi nousevan egotietoisuuden poispudottaminen. T&auml;st&auml; kertovat erilaiset kokemukset siit&auml;, kuinka tanssija on selviytynyt nopeasti vastaan tulevasta tilanteesta. Sebastian Lopez-Lehdon kommentti siit&auml;, kuinka h&auml;n &rdquo;pit&auml;&auml; kehonsa pehme&auml;n&auml; ja kevyesti valppaana&rdquo;, kertoo aktiivisesta l&auml;sn&auml;olosta vailla tarvetta ohjata tilannetta johonkin tiettyyn suuntaan. Nopea liike toi esiin tanssijoiden reagointimalleja, ja tutut liikereitit korostuivat. Tilakokemus oli nopean liikkeen aikana jonkinlaista ykseyden kokemusta. Tilasta katosivat yksityiskohdat, ja tanssijan huomio suuntautui sis&auml;iseen avaruuteen, kehon keskipisteeseen.<\/p>\n<p>Mit&auml; pidemp&auml;&auml;n tanssija oli nopean liikkeen &auml;&auml;rell&auml;, sit&auml; enemm&auml;n h&auml;n joutui vastakkain my&ouml;s oman v&auml;symisens&auml; kanssa. Sebastia Lopez-Lehto kuvailee omaa v&auml;symisen kokemustaan:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Paino tippui todella alas ja kokemus oli kurkussa el&auml;imellinen. Pystyin reagoimaan pehme&auml;sti v&auml;symyksest&auml; huolimatta. Kuitenkin tietty repivyys ja lukko rinnassa otti valtaa loppua kohti. T&auml;ss&auml; tilassa yleens&auml; aloin katsomaan enemm&auml;n kokonaistilannetta; liike k&auml;vi raskaaksi ja voimasyk&auml;ykset t&auml;ytyi puskea enemm&auml;n. T&auml;ll&ouml;in ei voinut reagoida (tai ei tullut reaktiota) koko ajan, vaan laittoi jonkun voiman syk&auml;yksen, kun tiesi, ett&auml; yhden kerran viel&auml; voi. Yleens&auml; loppua kohti tuli viel&auml; v&auml;symisen j&auml;lkeen viel&auml; kerran noustua jatkamaan.&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Kiinnostavana huomiona nousee se, ettei tanssija v&auml;syneen&auml; pystynyt en&auml;&auml; reagoimaan.<\/p>\n<h2>7.2.2 Hitaus<\/h2>\n<p>Hitaassa liikkeess&auml; tietynlainen sosiaalinen taso ja yleinen tanssijoiden v&auml;linen olemisen tapa katosivat. Tanssijat olivat yhteydess&auml; toisiin ryhm&auml;l&auml;isiin intuition, impulssien, katseiden ja energian v&auml;lityksell&auml;. Rauhallinen vauhti oli yhteydess&auml; kosketuksen herkkyyteen. Hidas liike auttoi j&auml;nnitteen yll&auml;pit&auml;misess&auml; ja liikkeen kokemisessa.<\/p>\n<div class=\"pl-video vimeo\"><iframe src=\"\/\/player.vimeo.com\/video\/234467955\" width=\"100%\" height=\"100%\" frameborder=\"0\" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen wmode=\"transparent\"><\/iframe><\/div>\n<h6>Ote on Spherical Space teoksen esitystaltiolta. Video: Jouni Ihalainen.<\/h6>\n<p>Hitaassa liikkeess&auml; kehollinen kuunteleminen muuttui ja <em>ei-tiet&auml;misen<\/em> arvosta tuli oleellisempi. Eevi Tolvanen kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Mit&auml;&auml;n pient&auml;k&auml;&auml;n millimetri&auml; ei voi ohittaa. Hitaasta liikkeest&auml; nopeaan liikkeeseen l&auml;hteminen tuntui jollakin tavalla j&auml;nn&auml;lt&auml;. Ei osannut odottaa yht&auml;&auml;n mit&auml; tapahtuu ja minne p&auml;&auml;tyy&hellip; &hellip;Arkimaailmassa monesti, jos &acute;ei tied&auml;&acute; on h&auml;mill&auml;&auml;n, eik&auml; osaa toimia. T&auml;ss&auml; ei.&rdquo; (Eevi Tolvanen 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Hitaasti liikkuminen oli tanssijoiden mielest&auml; useimmiten miellytt&auml;v&auml;&auml;. Selk&auml;rangan hidas liike kontaktissa toiseen ihmiseen tuntui monista tanssijoista uudelta, ja he kokivat oppivansa ottamaan toisen tanssijan liikett&auml; paremmin vastaan. Hitaassa liikkeess&auml; jonkinlainen kehonhallinta oli keskeist&auml;. Hitaasti liikuttaessa katse muihin tanssijoihin laajensi tanssijan liikett&auml;. Tanssijoiden kuvailema kokemus hitaasta liikkeest&auml; on samankaltainen kuin Deweyn esteettinen kokemus, joka on miellytt&auml;v&auml;n muodon kokemus, jossa kehon p&auml;&auml;m&auml;&auml;r&auml;t, subjekti ja objekti, tekeminen ja l&auml;pik&auml;yminen muodostavat yhten&auml;isen kokonaisuuden (<a class=\"glossaryLink cmtt_viite\"  aria-describedby=\"tt\"  data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Dewey, John. 2010 (1934). &amp;lt;em&amp;gt;Taide kokemuksena (Art as experience)&amp;lt;\/em&amp;gt;. Suom. Antti Immonen &amp;amp;amp; Jarkko S. Tuusvuori. Tampere: Niin &amp;amp;amp; n&auml;in.&lt;\/div&gt;\"  href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/dewey-2010\/\"  data-mobile-support=\"0\"  data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex='0' role='link'>Dewey 2010<\/a>, 166).<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Hyvin hitaat tanssit muodostuvat taas helposti intiimeiksi. Toisen l&auml;heisyydest&auml; tulee tietoisemmaksi ja kysymykset siit&auml;, mik&auml; on sallittua ja mik&auml; ei ole sallittua nousee esiin. Jokin seksuaalisuuden raja n&auml;ytt&auml;ytyy hitaassa liikkeess&auml;.&rdquo; (P&auml;iv&auml;kirjamerkint&auml; 6.12.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Olen p&auml;iv&auml;kirjamerkinn&auml;ss&auml;ni huomioinut intiimin kokemuksen ja seksuaalisuuden rajan n&auml;ytt&auml;ytyv&auml;n hitaassa liikkeess&auml;. Toisaalta hidas liike my&ouml;s loi hetkitt&auml;in tunteen liikkeen pid&auml;ttyv&auml;isyydest&auml;. Liikevauhdilla koettiin olevan yhteytt&auml; my&ouml;s mieleen. Hitaassa liikkeess&auml; tanssijan mieli aktivoitui joskus niin paljon, ett&auml; huomio ei ollutkaan liikkeess&auml; tai liikkeen kokemisessa vaan &auml;lyllisess&auml; tilanteen pohdinnassa. Tuolloin yleens&auml; keskittymiskyky oli herpaantunut eik&auml; tekemisen vauhti ollut yhteydess&auml; kokemuksen kanssa. Iiro N&auml;kki kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;En oikein osannut p&auml;&auml;st&auml; mukaan ei-&auml;lyllisell&auml; tasolla. Ei niin, ett&auml;k&ouml; olisin miettinyt kaikkea ja ollut &auml;lyk&auml;s. Enemm&auml;n kyse oli siit&auml;, etten oikein pystynyt heitt&auml;ytym&auml;&auml;n ja kokonaan unohtumaan mihink&auml;&auml;n.&rdquo; (Iiro N&auml;kki 12.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Hidas liike oli yhteydess&auml; avoimuuden s&auml;ilytt&auml;miseen suhteessa toisiin tanssijoihin. Hitaassa liikkeess&auml; oli mukana toisen tanssijan &nbsp;<em>kuuntelemista<\/em> ja valmiutta olla avoin toisen liikeidealle. Hitaassa liikkess&auml; tapahtuva&nbsp;<em>kosketus<\/em>&nbsp;oli avoimuutta seurata toisen liikkeellisi&auml; impulsseja. Tanssijaa ohjasi jonkinlainen sis&auml;inen visio, <em>kuuntelemisen<\/em> taito, impulssien vastaanottaminen, ja toisaalta halukkuus seurata toista ihmist&auml;.&nbsp;Seuraamiseen liittyi mahdollisuus olla avoimena<em>&nbsp;ei-tiet&auml;miselle<\/em>. Haastattelemani Joerg Hassmannin kiteytys kontakti-improvisaatiosta esityksen prosessissa on eritt&auml;in fyysinen: se on rullaavan kontaktipisteen seuraamista ja <em>kehon painon jakamista<\/em> liikkeess&auml;. Molemmat tanssijat voivat Hassmannin mukaan seurata toista, vailla tarvetta johtaa, kontrolloida tai ohjata tanssia. Hassmann pit&auml;&auml; kontakti-improvisaatiota eritt&auml;in fyysisen&auml; tapahtumana, jossa kommunikoidaan rullaavan kontaktipisteen seuraamisen ja <em>kehon painon jakamisen<\/em>&nbsp;avulla (<a class=\"glossaryLink cmtt_viite\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Joerg Hassmannin haastattelu 2011. Haastattelu. G&ouml;ttingen, Saksa. Haastattelija Mirva M&auml;kinen.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/hassmann-2011\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Hassmann 2011<\/a>). Filosofi Timo Klemola kirjoittaa, kuinka kehon <em>sis&auml;isen avaruuden<\/em> el&auml;v&auml; rakenne voi jatkuvasti luoda itse&auml;&auml;n uudelleen &ndash; samaa kuvailee Hassamann kertoessaan, kuinka molemmat tanssijat voivat seurata toista, vailla tarvetta johtaa tai kontrolloida tai ohjata tanssia. Hitaassa vauhdissa avoimuuden s&auml;ilytt&auml;minen oli helpompaa kuin nopeassa.<\/p>\n<h2>7.2.3 <em>Jatkuvuus<\/em> ja syklit<\/h2>\n<p><em>Jatkuvuus<\/em> on tunnetta liikkeest&auml;. Tietty rytmi ja tuttu virtaavuus antavat tunteen <em>jatkuvuudesta<\/em>. Jos tuo virta jatkuu saman rytmisen&auml; liian pitk&auml;&auml;n, aistit joskus turtuvat siihen ja tuolloin tunne jatkuvuudesta pys&auml;htyy. Eevi Tolvanen kirjoittaakin aistien turtumisesta seuraavasti: &rdquo;Monesti vapaassa, improvisaatiossa tunnistan omia tapoja ja liikkeit&auml;, liikkumistapoja, joita olen tehnyt ennenkin. Tavallaan se on tuttu ja turvallinen paikka, mutta ei hirve&auml;n mielenkiintoinen.&rdquo; (Eevi Tolvanen 17.2.2015)&nbsp;Eevi Tolvasen kommentti &rdquo;ei hirve&auml;n mielenkiintoinen&rdquo; viittaa siihen, ett&auml; tuttu ja turvallinen tapa aiheuttaa my&ouml;s aistien turtumista. <em>Jatkuvuuden<\/em> yksi elementti on toisto. Se saa asiat tuntumaan tutuilta. Tarpeeksi pitk&auml;n liikkeellisen toistamisen j&auml;lkeen jotakin uutta nousee esiin. Toisto loi my&ouml;s turvallisuuden tunnetta. Toiston kautta nouseva uusi energia tai liikeaihio oli tanssijoille eri asia kuin aistien turtuminen. Krista Arppo kirjoittaa:&nbsp;&rdquo;&hellip;Jatkuvuus eli tila, joka muuttaa muotoaan. Jatkuvuus, mutta alkaa silti aina alusta.&rdquo; (Krista Arppo 11.1.2015.)<\/p>\n<div class=\"pl-video vimeo\"><iframe src=\"\/\/player.vimeo.com\/video\/234471349\" width=\"100%\" height=\"100%\" frameborder=\"0\" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen wmode=\"transparent\"><\/iframe><\/div>\n<h6>Videolla tanssivat Sebastian Lopez-Lehto, Iiro N&auml;kki ja Eevi Tolvanen. Musiikki: Antonio Alemanno ja Juuso Hannukainen. Ote on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Video: Jouni Ihalainen.<\/h6>\n<p>Tanssijoiden mielest&auml; edellinen hetki loi aina perustan seuraavalle tapahtumalle ja improvisaatiossa tapahtuva liikkeellinen valinta oli seurausta edellisest&auml; hetkest&auml; tai edellisen hetken tapahtumasta. Ruumiillisena toimintona jatkuvuus oli Sebastian Lopez-Lehdon mielest&auml; eri asia kuin silloin t&auml;ll&ouml;in pys&auml;htely. H&auml;n vertaa pys&auml;htymist&auml; tajunnallisten valokuvien ottamiseen:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Pys&auml;htyminen on ehk&auml; tajunnallisten valokuvien, tilannekatsausten ottamista. Pys&auml;hdyskin voi toki olla el&auml;v&auml;, kun se tarkentuu aistimukseen jossain tietyss&auml; kohdassa, mutta el&auml;mistilanne ehk&auml; varsinkin niskan ollessa yl&ouml;s tai muuten kontrollissa on melko hallittu, harkitseva.&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Sebastian Lopez-Lehdon kokemus keh&auml;llisest&auml; tilasta on samankaltainen kuin Steve Paxtonin kuvailema. <em>Jatkuvuus<\/em> liikkeellisen&auml; kokemuksena on vapaan liikevirran kokemista ja kokemusta jonkinlaisesta liikkumisen logiikasta, jossa edellinen tilanne johtaa seuraavaan. Sebastian Lopez-Lehdon kommentti ei-valmiista maailmasta puhuttelee. H&auml;n&nbsp;kuvailee yksityiskohtaisesti kontakti-improvisaation somaesteettist&auml; ja kolmiulotteista tilakokemusta:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Ollessa jatkuvassa liikkeess&auml; ehk&auml; varsinkin p&auml;&auml;n ja niskan ollessa py&ouml;rteess&auml; on aivan eri tavalla py&ouml;riv&auml;n ja liikkuvan maailman sis&auml;ss&auml;&hellip; &hellip;Py&ouml;riv&auml;n tilan kontrollikehon h&auml;vi&auml;mist&auml; jolloin valinnat v&auml;henev&auml;t, mutta sis&auml;ss&auml; on silti, on ei-valmiissa maailmassa.&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Ymm&auml;rr&auml;n&nbsp;&rdquo;ei-valmiissa maailmassa olemisen&rdquo; &nbsp;juuri valmiutena reagoida, vaikka tanssijalla onkin ollut v&auml;hemm&auml;n valinnan mahdollisuuksia. Se on my&ouml;s l&auml;sn&auml;olon aktiivinen kokemus. &nbsp;Eevi Tolvaselle jatkuvuus oli yhteydess&auml; my&ouml;s harjoitus- ja esitysprosessiin:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Matka t&auml;m&auml;n ryhm&auml;n kanssa on ollut pitk&auml; ja kokonainen. Asiat, teht&auml;v&auml;t, teemat, aiheet toistuvat ja jatkuvat meid&auml;n kaikkien kehoissa ja tekemisess&auml;. Niihin on helppo palata ja ne on helppo tunnistaa ryhm&auml;n keskin&auml;isest&auml; kommunikoinnista.&rdquo; (Eevi Tolvanen 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Eevi Tolvasen kommentti viittaa jo aikaan esitysten j&auml;lkeen: kuinka jonkin asian &auml;&auml;rell&auml; oleminen jatkuu my&ouml;s kehollisena kokemuksena tulevaisuudessa. Ryhm&auml;n keskin&auml;inen tapa kommunikoida prosessin aikana ja sen j&auml;lkeen on yhdess&auml; luotua ja koettua. Prosessiin osallistuminen j&auml;tt&auml;&auml; j&auml;ljet ja vaikuttaa my&ouml;s tulevaisuudessa tapahtuviin valintoihin. Somaesteettinen onkin aina kokonaisvaltainen kokemus. Ei voi olla somaesteettist&auml; ja yhdentekev&auml;&auml;, vaan osallistuminen aina ottaa jotakin aikaisemmasta kokemuksesta ja johdattaa seuraavaan.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Jos jatkuvuuteen tulee tauko tai ongelma, yleinen tapani selvitt&auml;&auml; ongelma on pys&auml;htym&auml;ll&auml; hetkeksi, heng&auml;ht&auml;m&auml;ll&auml; ja ottamalla aikalis&auml;. Luulen, ettei jatkuvuuden katkaisu ongelman korjaamiseksi toim&hellip; &hellip;Avaimena omalle jatkuvuuteen p&auml;&auml;semiselle on salliminen ja k&auml;skyvallan poistaminen mielelt&auml; \/ egolta, joka pyrkii omaan etuunsa vain omalla tasollaan, muttei t&auml;ysin ymm&auml;rr&auml; kehoa eik&auml; henke&auml;.&rdquo; (Sade Kamppila 11.1.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Sade Kamppila on ymm&auml;rt&auml;nyt jatkuvuuden kokemuksen jatkuvan liikkeen tuottamisena, toisaalta h&auml;n on kirjoittaa juuri sallivuudesta ja ego-tietoisuuden pois pudottamisesta. Timo Klemola kuvailee <em>v&auml;risev&auml;n l&auml;sn&auml;olon<\/em> kokemusta samalla tavalla. Mielen avoimuus tarkoittaa Klemolalle ego-tietoisuuden tyhjentymist&auml;, er&auml;&auml;nlaista poispudottamista, jossa kokemuksen dualistisuus katoaa ja tietoisuuden keski&ouml; siirtyy kohti kehoa, kohti kehotietoisuuden avaruutta (<a class=\"glossaryLink cmtt_viite\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Klemola, Timo. 2004. &amp;lt;em&amp;gt;Taidon filosofia &ndash; filosofin taito&amp;lt;\/em&amp;gt;. Tampere: Tampere University Press.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/klemola-timo\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Klemola 2004<\/a>,227). Salliminesta on tullut Sade Kamppilalle t&auml;rke&auml; strategia, jotta h&auml;n on voinut s&auml;ilytt&auml;&auml; yhteyden jatkuvuuden kokemukseen.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Jatkuvuuden k&auml;sitteest&auml; l&ouml;ysin uuden rytmin, jota rupesin seuraamaan ja toistamaan, kunnes rytmi muuttui ja aloin j&auml;lleen seuraamaan uutta rytmi&auml;.&rdquo; (Oskar Rask 11.1.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Eevi Tolvanen kokee mielenkiintoisena hetken, jolloin sykli muuttuu tai muuntautuu. Se voi Tolvasen mukaan olla tanssijasta itsest&auml;&auml;n riippuvaista tai riippumatonta. H&auml;n kirjoittaa, kuinka tanssissa ja liikkeess&auml; kokee <em>jatkuvuuden<\/em> ja syklisyyden jonkin alkuna, loppuna ja matkana niiden v&auml;liss&auml;. Improvisaation aikana tanssija tunnistaa omat maneerinsa, toistuvat teemat tai liikeideat.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Keho on mieltynyt tietynlaiseen tempoon, liikelaatuun, jotka toistuvat kaikessa tekemisess&auml;ni&hellip; &hellip;v&auml;lill&auml; mietin improvisoinko edes? Onko t&auml;m&auml; jo tehty, tied&auml;nk&ouml; jo, mihin t&auml;m&auml; menee? N&auml;hdess&auml; pitk&auml;&auml;n jonkun tanssivan, viikkojen, kuukausien, vuosien ajan, alkaa tunnistamaan my&ouml;s toisen henkil&ouml;n toistuvia teemoja, liikkeit&auml;, tempoa, tapaa liikkua&rdquo; (Eevi Tolvanen 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Syklin tunteminen kontakti-improvisaatiossa on suhteessa fyysisiin lainalaisuuksiin kuten painovoimaan, liikevauhtiin ja kitkaan. Jotta ihmiskeho voi tuntea n&auml;it&auml; lainalaisuuksia, se oppii kontakti-improvisaation avulla sopivan liikerentouden ja ik&auml;&auml;n kuin p&auml;&auml;st&auml;&auml; irti liiallisesta tahtomisesta voidakseen kokea luonnollisen liikevirran. Liiallisesta tahtomisesta irtip&auml;&auml;st&auml;minen on samankaltainen kuin Timo Klemolan (2004, 227) kuvailema kokemuksen dualistisuuden katoaminen.<\/p>\n<h2>7.2.4 Katseessa oleminen<\/h2>\n<p>Katsottuna oleminen, toisen tanssijan katse, antoi v&auml;lill&auml; tanssijalle tunteen katseen kautta saadusta tuesta. Tanssijasta tuli hyvin tietoinen omista liikkeellisist&auml; valinnoistaan. Iiro N&auml;kki kirjoittaa katsottuna olemisesta ja liikkeellisest&auml; valinnan hetkest&auml;: &rdquo;Liikkeess&auml; oli sellainen logiikka, jossa oli fyysisesti ja somaattisesti j&auml;rke&auml;.&rdquo; (Iiro N&auml;kki 14.9.2014). Iiro N&auml;kki jatkaa kirjoituksessaan katsottuna olemisen helppoudesta. L&auml;hes aina, kun katsottuna oleminen oli kokemuksena tanssijalle ongelmaton, tanssija pystyi olemaan tietoisesti l&auml;sn&auml; ja kuvailemaan kokemustaan.<\/p>\n<p>Joskus katsottuna oleminen provosoi my&ouml;s tilanteisiin, jotka olivat narratiivisia tarinoita tanssijalle itselleen, yleens&auml; ne pohjautuvat muistoihin. Tanssijan katse katsojaan tuntui tanssijasta joskus paljaalle. Kyseist&auml; hetke&auml; tanssijat kuvailivat joskus paljastumisena ja toisinaan et&auml;&auml;ntymisen&auml;. Krista Arppo kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Tanssista katseen nostaminen katsojaan tuntui haastavalta ja et&auml;&auml;nnytti minut liikkeest&auml;. Omasta katseesta tuntui jollain tapaa tulevan hy&ouml;kk&auml;&auml;v&auml; tai dominoiva.&rdquo; (14.9.2014 Krista Arppo.)<\/p><\/blockquote>\n<p>My&ouml;s Eevi Tolvasen kokemus kyseisen&auml; p&auml;iv&auml;n&auml; oli Krista Arpon kanssa samankaltainen Eevi Tolvanen kirjoittaa:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Katsojista muistuttavat &auml;&auml;net. Naurut, huokaukset, sanat. Ket&auml; ne katsoo, kelle ne nauraa? Mik&auml; kiinnostaa katsojaa? Enemm&auml;n mietin sit&auml;, onko se niin? Katsoja yllytt&auml;&auml; liikkujaa; t&auml;m&auml; on hyv&auml;, t&auml;t&auml; lis&auml;&auml;. Ent&auml; jos ei sittenk&auml;&auml;n? Ilman katsojia keskityn itseeni. Katsottuna, keskitynk&ouml; vai yrit&auml;nk&ouml; tehd&auml; sit&auml;? Yrit&auml;nk&ouml; n&auml;ytt&auml;&auml; keskittyneelt&auml;?&rdquo; (Eevi Tolvanen 13.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Krista Arpon ja Eevi Tolvasen kirjoitukset kuvastavat tilanteita, joissa suhde katsojaan ei ollut helppo. Joko katseen kohtaaminen tai katsojan &auml;&auml;net veiv&auml;t tanssijaa pois somaattisesta kokemuksesta. Et&auml;&auml;ntyminen liikkeest&auml; ja somaattisesta l&auml;sn&auml;olemisesta aktivoi mielen ja vei huomion omasta tekemisest&auml; toiseen ihmiseen, ja liikkeellisten valintojen tekeminen monimutkaistui.<\/p>\n<p>Eevi Tolvanen kysyy, &rdquo;keskitynk&ouml; vai yrit&auml;nk&ouml; n&auml;ytt&auml;&auml; keskittyneelt&auml;&rdquo;. Joskus somaattista kokemusta ja l&auml;sn&auml; olemista on vaikea saavuttaa, ja tuolloin tanssija joskus tunnistaa jo opitun tilanteen ja tavan reagoida siihen. Tanssijaa saattaa ohjata kysymys &rdquo;mit&auml; pit&auml;isi tapahtua&rdquo; tai &rdquo;milt&auml; t&auml;m&auml;n pit&auml;isi n&auml;ytt&auml;&auml;&rdquo;. H&auml;n on saattanut luoda sis&auml;isen logiikan tai estetiikan, jota h&auml;n tiedostamattaan tavoittelee. Tanssijoilla onkin subjektiivinen kokemus improvisaatiosta, jota ohjaavat muistot, odotukset, keholliset olotilat, henkil&ouml;kohtainen historia, tila-aikasuhde ja yhdess&auml; jaetut kokemukset.<\/p>\n<p>Ulkopuolinen kokonaiskuva, ulkoap&auml;in itsens&auml; hahmottaminen on ollut Sebastian Lopez-Lehdolle yhteydess&auml; pys&auml;htelev&auml;&auml;n rytmiin:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Ehk&auml; katsastavan kehollisuuden pys&auml;htelev&auml;ss&auml; rytmiss&auml; on erilailla my&ouml;s luomassa itsen ulkopuolista kokonaiskuvaa. Ehk&auml; nyt ymm&auml;rr&auml;n, mit&auml; jatkuvuuden partikulaarisuutta tuottava liike tarkoittaa&hellip;&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Tanssija projisoi helposti katsojaan omaa ep&auml;varmuuttaan. Katsoja asetetaan usein rooliin, joka olisi ik&auml;&auml;n kuin tanssijaa objektivoiva. Yksi tanssijoista kirjoittaa katsojan katseesta &rdquo;kysyv&auml;t silm&auml;t ja v&auml;lill&auml; lempe&auml;t&rdquo; ja siit&auml;, kuinka kokemus toisen katseesta vaikutti tanssijan liikkeellisiin valintoihin. &rdquo;Kysyv&auml;t silm&auml;t&rdquo; ja &rdquo;lempe&auml;t silm&auml;t&rdquo; olivat tanssijan projisointia heid&auml;n omasta kokemuksestaan. Tanssija pohti usein, mist&auml; ja miksi esimerkiksi katsojan hymynh&auml;iv&auml;hdys tai nauru tuli. Liikkeelliset valinnat tanssin aikana vaihtelivat samaistumisen, ymm&auml;rretyksi tulemisen, hyv&auml;ksytyksi tulemisen kokemuksen ja oman energian seuraamisen v&auml;lill&auml;.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Tietoisuus siit&auml;, ett&auml; joku toinen seuraa minua katseella, tulkitsee, ehk&auml; m&auml;&auml;rittelee, olettaa ja arvioi. T&auml;n&auml;&auml;n en oikeastaan edes muistanut ajatella koko asiaa, tuntuu yll&auml;tt&auml;v&auml;n helpolta uppoutua hetkeen. Olo oli merkityksellinen, yhdess&auml; tekeminen tuntui t&auml;rke&auml;lt&auml;, erityiselt&auml;, hyv&auml;lt&auml;, yhteiselt&auml;&hellip;&rdquo; (Anni Koskinen 13.92014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Anni Koskisen tietoisuus hetkest&auml; ja toisaalta kommentti &rdquo;tuntuu yll&auml;tt&auml;v&auml;n helpolta uppoutua hetkeen&rdquo; kuvastavat katsottuna olemisen helppoutta. Hetkiss&auml;, joissa tanssija unohtaa olevansa katsottuna, somaattiselle kokemukselle on paremmin tilaa. My&ouml;s Krista Arppo kommentoi, kuinka&nbsp;katsottuna oleminen her&auml;tt&auml;&auml; h&auml;ness&auml; liian aktiivisen ajattelijan: &rdquo;alan keskustelemaan p&auml;&auml;ni sis&auml;ll&auml; ja teen sekunnin murto-osan analyysej&auml;, sek&auml; arvotan ratkaisujani. Kun saan t&auml;m&auml;n puolen hiljaiseksi itsest&auml;ni, kehoni vapautuu.&rdquo; Krista Arppo kuvailee omaa ego-tietoisuuttaan ja sen pois pudottamista. Joskus katsottuna oleminen nostaa tanssijan energian tasoa sek&auml; vireystilaa. Krista Arppo jatkaa pohtimalla, kuinka v&auml;lill&auml; tietoisuus katsojasta jakaa h&auml;net kahteen osaan tilassa.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Pystyn tuntemaan katsojan sek&auml; oman tapahtuman, hetken, jossa fyysisesti olen. Kun tilassa on katsojia, koen tilan eri tavalla. Jollakin tapaa katsoja luo erilasta vuorovaikutusta minun ja tila-ajattelun v&auml;lille. Saatan tilallisesti vaikuttua katsojan l&auml;sn&auml;olosta. Katsoja vahvistaa ja todistaa tapahtumat, toimintani ja vahvistaa\/tukee kehollista kokemustani.&rdquo; (Krista Arppo 13.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Krista Arpon kommentti &rdquo;kun tilassa on katsojia, koen tilan eri tavalla&hellip; saatan tilallisesti vaikuttua katsojan l&auml;sn&auml;olosta&hellip; katsoja vahvistaa\/tukee kehollista kokemustani&rdquo; viittaa siihen, kuinka katsottuna oleminen auttaa tanssijaa vireystilan yll&auml;pit&auml;misess&auml; ja tukee tanssijan kehollisia kokemusta. Tanssijan somaattinen taito on ollut palauttaa hetki oman tuntoaistin tai toisen tanssijan kosketuksen &auml;&auml;relle my&ouml;s katsottuna ollessaan. Joissakin tilanteissa tanssija sai katsojasta ja katsottuna olemisesta energiaa. Krista Arppo kirjoittaakin: &rdquo;Katsojasta sain joissakin teht&auml;viss&auml; energiaa.&rdquo; Toisinaan taas tanssija kritisoi itse&auml;&auml;n ja projisoi sen katsojaan. Tuolloin somaattisille kokemuksille ei j&auml;&auml;nyt tilaa.<\/p>\n<div class=\"pl-video vimeo\"><iframe src=\"\/\/player.vimeo.com\/video\/234468127\" width=\"100%\" height=\"100%\" frameborder=\"0\" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen wmode=\"transparent\"><\/iframe><\/div>\n<h6>Ote on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Video: Jouni Ihalainen.<\/h6>\n<p>Tempon vaihtelu &auml;&auml;rip&auml;&auml;st&auml; toiseen, hitaasta nopeaan tai nopeasta hitaaseen, auttoi tanssijoita l&ouml;yt&auml;m&auml;&auml;n uudenlaista olemisen tapaa heid&auml;n olleessaan katsottuna. Hidas liike muutti tanssijan kokemusta omasta kehostaan, ja suhde katsottuna olemiseen oli hyvin erilainen kuin niin sanotussa tutussa liikevauhdissa. Hidas liike toi tilaan j&auml;nnitteen ja nopea liike tunteen kaoottisuudesta. Hidas liike maadoitti tanssijan ja keskitti ajatukset t&auml;ysin hitaan liikkeen kokemiseen tai nopeaan tilanteeseen reagoimiseen. Katsoja tai katsottuna oleminen unohtuivat tai siirtyiv&auml;t toissijaiseksi.<\/p>\n<h3>7.2.4.1 Kosketus katsottuna ollessa<\/h3>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Kun tein parin kanssa, helposti unohdin sen, ett&auml; on katseen alla, parin kanssa muodostui niin vahva side ja maailma&hellip;&rdquo; (Krista Arppo 14.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p><em>Kosketus<\/em> toiseen ihmiseen muistuttaa joskus kokemusta meditaatiosta. <em>Kosketus<\/em> maadoittaa tanssijan, ja mieli v&auml;istyy hiljaa taka-alalle. <em>Kosketus<\/em> auttaa tanssijaa herkistym&auml;&auml;n somaattiselle kokemukselle, ja aistisuus niin itse&auml;, toista ihmist&auml; kuin koko ryhm&auml;&auml; kohden kasvoi. Mieli ja keho ovat vahvasti l&auml;sn&auml; ollessamme kosketuksessa toiseen ihmiseen. Tanssija my&ouml;s usein unohti olevansa katsottuna ollessaan <em>kosketuksessa<\/em> toiseen ihmiseen. <em>Kosketus<\/em> maadoitti, useimmiten laukaisi j&auml;nnityst&auml;, ja tanssijoiden oli kosketuksen avulla helpompi keskitty&auml; oman kehon somaattiseen kokemukseen. Anni Koskinen kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Kontakti toiseen ihmiseen auttoi herkistym&auml;&auml;n hetkelle. Kosketus piti kiinni hetkess&auml;. Mietin valintojen tekemisen, kuuntelemisen, johtamisen, ehdottamisen, yhteisten ja itsen&auml;isten p&auml;&auml;t&ouml;sten suhdetta toisiinsa.&rdquo; (Anni Koskinen 14.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Tanssija huomasi usein tiedostavansa katsojan vahvemmin tanssiessaan yksin kuin tanssiessaan <em>kosketuksessa<\/em> toiseen ihmiseen. Kontakti toiseen ihmiseen auttoi tanssijaa herkistym&auml;&auml;n hetkelle. Tuolloin my&ouml;s ymp&auml;rist&ouml; usein unohtui ja huomio oli toisessa ihmisess&auml;. Anni Koskinen kuvaileekin:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Huomasin tiedostavani paljon vahvemmin katsottavana olemisen tanssiessani yksin kuin tanssiessani yhdess&auml; jonkun toisen kanssa.&rdquo; (Anni Koskinen 14.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>My&ouml;s Eevi Tolvasen kokemus on hyvin samankaltainen: kuinka <em>kosketus<\/em> vie huomion pois katsottuna olemisesta ja katsojasta: &rdquo;Ihania kohtaamisia ja kehollisia tutustumisia. Unohdin t&auml;ysin katsojan. Olin l&auml;sn&auml; vain itselleni ja parilleni. Oli helppoa menn&auml; ja tehd&auml;. En muista yksitt&auml;isi&auml; valinnanhetki&auml;, enemm&auml;n soljuvaa, menev&auml;&auml; ja yhteen kuroutuvia persoonia ja kehoja. Ehk&auml; meist&auml; tuli hetkeksi yht&auml; ja valinnat tehtiin yhdess&auml;, jos se on mahdollista.&rdquo;<\/p>\n<p><em>Kosketus<\/em> ei aina ollut miellytt&auml;v&auml; tanssijan ollessa katsottuna. Tuolloin tanssija l&auml;hti l&auml;hes aina pois ep&auml;miellytt&auml;v&auml;st&auml; kontaktista. Joskus tanssija pysyi ep&auml;miellytt&auml;v&auml;ss&auml;, kovassa tai v&auml;kivaltaisessa kontaktissa, ja l&auml;hestulkoon aina harjoituksen tai esityksen j&auml;lkeen tanssijan kokemus purkautui tunteikkaasti ja my&ouml;s m&auml;&auml;ritti tilanteesta muodostunutta kokonaisk&auml;sityst&auml;. Kontakti-improvisaation turvallinen tapa liikkua suhteessa itseen ja toiseen ihmiseen on hyvin vallitseva arvo ja oletus my&ouml;s esitystilanteessa. T&auml;ll&auml; tavalla kontakti-improvisaation oletus esityksen prosessissa on hyvin somaesteettinen. V&auml;kivaltaista tilannetta on vaikea hyv&auml;ksy&auml;, eik&auml; sit&auml; my&ouml;sk&auml;&auml;n pidet&auml; hyv&auml;ksytt&auml;v&auml;n&auml; tapana esiinty&auml; (<a class=\"glossaryLink cmtt_viite\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Alito Alessin haastattelu 2011. Haastattelu, Oregon, Yhdysvallat. Haastattelija Mirva M&auml;kinen.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/alessi-2011\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Alessi 2011<\/a>; <a class=\"glossaryLink cmtt_viite\"  aria-describedby=\"tt\"  data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Carol Swannin haastattelu 2010. Helsinki, Suomi. Haastattelija Mirva M&auml;kinen.&lt;\/div&gt;\"  href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/swann-2010\/\"  data-mobile-support=\"0\"  data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex='0' role='link'>Swann 2010<\/a>; <a class=\"glossaryLink cmtt_viite\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Keith Hennessyn haastattelu 2011. Kiova, Ukraina. Haastattelija Mirva M&auml;kinen.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/hennessy-2011\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">Hennessy 2011<\/a>; <a class=\"glossaryLink cmtt_viite\"  aria-describedby=\"tt\"  data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;Frey Faustin haastattelu 2011. Kiova, Ukraina. Haastattelija Mirva M&auml;kinen.&lt;\/div&gt;\"  href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/faust-2011\/\"  data-mobile-support=\"0\"  data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex='0' role='link'>Faust 2011<\/a>). Tyypilliset liikeradat ovat luomassa kontakti-improvisaation liikekielt&auml;, mutta esimerkiksi <em>kehon painon jakamiseen<\/em> liittyv&auml;t lainalaisuudet ovat mukana tanssissa luomassa turvallisuutta. Tuttu liikekieli ja tapa koskea ovat osa tanssia my&ouml;s siksi, ett&auml; tanssijoiden v&auml;linen fyysinen dialogi tanssin aikana olisi mahdollista. Eevi Tolvanen kuvailee tarkasti fyysist&auml; dialogia:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Mietin paljon parin tekemi&auml; valintoja. Onko h&auml;n tukena, ottaako vastaan, mist&auml; suunnasta h&auml;n tulee. Huomaan tekev&auml;ni omia valintoja suhteessa omaan pariin. Odotan impulsseja toiselta ja reagoin tavallaan toisena, harvemmin ensimm&auml;isen&auml;. Tykk&auml;&auml;n sanoa joo, ei tuntuu vieraalta. Haluan tukea, en vastustaa.&rdquo; (Eevi Tolvanen 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Kontakti-improvisaatiossa <em>kosketus<\/em> onkin usein hyvin funktionaalista parin tukemista, impulssiin reagoimista tai toisen liikkeeseen antautumista. Funktionaalinen tapa <em>koskea<\/em> luo tanssijoiden v&auml;lille <em>luottamusta<\/em> ja turvallisuuden tunnetta. Tietynlainen <em>kosketuksen<\/em> kautta tuleva liikekieli on osa kontakti-improvisaatiota, jotta fyysinen dialogi voisi tapahtua. Funktionaalinen tapa <em>koskea<\/em> on usein l&auml;sn&auml; my&ouml;s tanssijan ollessa katsottuna, vaikkakin toisinaan kosketukselle luodaan katsottuna ollessa helpommin merkityksi&auml;.<\/p>\n<h3>7.2.4.2 J&auml;nnitt&auml;minen ja ep&auml;varmuuden siet&auml;minen<\/h3>\n<p>Tanssija Eevi Tolvasen kokemus uudessa ryhm&auml;ss&auml; oli ensimm&auml;isell&auml; kerralla j&auml;nnitteinen, eik&auml; somaattisille kokemuksille l&ouml;ytynyt tilaa. H&auml;n kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;J&auml;nnitt&auml;&auml;&hellip; Tunnustelen&hellip; Kokeilen, menen mukaan. T&auml;risen, ehk&auml; j&auml;nnityksest&auml;, ehk&auml; innostuksesta. Himmailen valinnoissa. En viel&auml; t&auml;ysin uskalla. Yrit&auml;n, en yrit&auml;&hellip; Katsottuna oleminen viel&auml; j&auml;nnitt&auml;&auml;. Oikeastaan tuntuu, ett&auml; minua katsellaan koko ajan. H&auml;tik&ouml;in, en kuuntelekaan loppuun. L&auml;hden ensimm&auml;isest&auml; kehon liikkeest&auml;&hellip; hinaan vastaan. Uusia kehoja, tekisi mieli katsella. En l&ouml;yd&auml; viel&auml; paikkaa. J&auml;&auml;n katsomaan ja odottamaan. Haluan mukaan, mutta valinta meni jo. J&auml;in paikoilleen.&rdquo; (Eevi Tolvanen 18.3.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Eevi Tolvanen avaa rehellisess&auml; kokemuksen k&auml;sittelyss&auml; ja kirjoituksessaan yhden oleellisen tutkimukseeni liittyv&auml;n asian, j&auml;nnitt&auml;misen. Steve Paxton kuvaili kehitt&auml;neens&auml; <em><a class=\"glossaryLink cmtt_alaviite\" aria-describedby=\"tt\" data-cmtooltip=\"&lt;div class=glossaryItemBody&gt;&rdquo;Small dance&rdquo; t&auml;ss&auml; tutkimuksessa ei itsess&auml;&auml;n ole arvo, vaan n&auml;en arvona sen, mit&auml; &rdquo;small dance&rdquo; -harjoitteen harjoittaminen saa aikaan\/aiheuttaa. Tanssijan nivelet ovat &rdquo;small dance&rdquo; -harjoitteen my&ouml;t&auml; virtaavan avoimena ja harjoite auttaa liikkeen jatkuvuuden ja avoimuuden yll&auml;pit&auml;misess&auml; my&ouml;s tanssijan ollessa kontaktissa toiseen. Kirjoitan tutkimuksessani &rdquo;small dance&rdquo; -harjoitteesta t&auml;m&auml;n vuoksi lainausmerkeiss&auml;.&lt;\/div&gt;\" href=\"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/lahde\/small-dance\/\" data-mobile-support=\"0\" data-gt-translate-attributes='[{\"attribute\":\"data-cmtooltip\", \"format\":\"html\"}]' tabindex=\"0\" role=\"link\">small dance<\/a><\/em> harjoitteen juuri sen vuoksi, ett&auml; j&auml;nnitt&auml;minen usein j&auml;&auml;dytt&auml;&auml; tanssijan ja liikkeellisten valintojen tekemisest&auml; tulee h&auml;tik&ouml;ity&auml;. Eevi Tolvasen kommentti: &rdquo;J&auml;&auml;n katsomaan ja odottamaan. Haluan mukaan, mutta valinta meni jo&rdquo; kuvastaa mielest&auml;ni hienosti sit&auml; tunnetta, kun tanssija j&auml;nnitt&auml;&auml; uutta tilannetta tai esiintyess&auml;&auml;n. J&auml;nnitt&auml;minen saattaa mielen usein hyvin aktiiviseen tilaan, ja tuolloin kaikki valinnat tehd&auml;&auml;n analyyttisen mielen kautta. Somaattiselle kokemukselle tai viisaudelle ei j&auml;&auml; tuolloin tilaa. Usein tanssija pystyi havaitsemaan kyseisen tilanteen, mutta vain harvoin pystyi kyseisen harjoitteen aikana muuttamaan sit&auml;.<\/p>\n<p>Toisille tanssijoille j&auml;nnitt&auml;minen oli positiivinen kokemus ja antoi my&ouml;s energiaa tanssimisen aikana. N&auml;ille tanssijoille katsottuna oleminen ei ollut kyseisen&auml; p&auml;iv&auml;n&auml; lainkaan ahdistava kokemus. Kirjoitan siksi &rdquo;kyseisen&auml; p&auml;iv&auml;n&auml;&rdquo;, koska jokainen tanssija koki katsottuna olemisen eri p&auml;ivin&auml; hyvin erilaisena. Joinakin p&auml;ivin&auml; katsottuna oleminen tuntui helpolta ja toisina p&auml;ivin&auml; j&auml;nnitt&auml;v&auml;lt&auml;. Kiireett&ouml;myyden kokemuksella oli vahva yhteys siihen, ettei tanssija j&auml;nnitt&auml;nyt olleessaan katsottuna. Kiireett&ouml;myyden kokemus oli yhteydess&auml; my&ouml;s vapauden kokemukseen, ja my&ouml;s liikkeellisille valinnoille oli tuolloin tilaa. Vapauden kokemus oli yhteydess&auml; my&ouml;s itsens&auml; l&ouml;yt&auml;misen kokemukseen.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;muut ajattelevat, ei sen ole v&auml;liksi, min&auml; teen jos teketytt&auml;&auml;, eik&auml; mit&auml;&auml;n tarvitse syytt&auml;, suotta. Mit&auml; ne ajattelevat, se ei ole hankala kysymys, eik&auml; tunnes&auml;vytteinen, se kysyy vain, mit&auml; siin&auml; itsess&auml;&auml;n on, se on kutistunut uteliaisuudeksi, ja kun se her&auml;&auml;, min&auml; k&auml;&auml;nnyn katsomaan, vilkaisen hetken, ja siin&auml;h&auml;n se paljastuu, ett&auml; yht&auml; lailla min&auml; mietin niit&auml; esill&auml; kuin ne minua piilossa&hellip; &hellip;Saattaa saada hypp&auml;&auml;m&auml;&auml;n, naurun antaa jollekulle, ja kun on jo selv&auml; toimi, eip&auml; tarvitse keksi&auml;, pinnist&auml;&auml;, j&auml;nnitell&auml;&hellip;&rdquo; (Iiro N&auml;kki 13.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Iiro N&auml;kki kirjoittaa helposta katsottuna olemisen kokemuksesta. Kokemuksessa on jonkinlaista samuuden tunnetta katsojaan. Katsoja on N&auml;kin kirjoituksessa mielest&auml;ni saman arvoinen esiintyj&auml;n kanssa: &rdquo;yht&auml; lailla min&auml; mietin niit&auml; esill&auml; kuin ne minua piilossa&rdquo;. Toisaalta h&auml;n kuvailee my&ouml;s, kuinka toisen ihmisen katse antaa energiaa tekemiselle. &rdquo;Saattaa saada hypp&auml;&auml;m&auml;&auml;n, naurun antaa jollekulle, ja kun on jo selv&auml; toimi, eip&auml; tarvitse keksi&auml;, pinnist&auml;&auml;, j&auml;nnitell&auml;&rdquo; kuvastaa helppoa suhdetta tanssimiseen tai tekemiseen. Kirjassaan <i>Taidon filosofia &ndash; filosofin taito<\/i> Timo Klemola kuvaa kehon kuuntelun ja proprioseptisten aistien harjoittamisen t&auml;rkeytt&auml; taidon oppimisen prosessissa. Kehon sis&auml;isi&auml; aisteja kuuntelemalla syvenn&auml;mme samalla kehotietoisuutta. Klemola kuvaa, kuinka &rdquo;sis&auml;inen kokemus syvenee ja avaa yh&auml; uusia ja palkitsevia ymm&auml;rt&auml;misyhteyksi&auml;&rdquo;. (Klemola 2004, 97, 103.) Tietynlainen vaivattomuus nousee esiin, ja liikkeelliset palaset loksahtavat paikoilleen. N&auml;in mielen ja kehon yhteys l&ouml;ytyy. Vaivattomuus on aistittavissa my&ouml;s Iiro N&auml;kin kirjoituksessa.<\/p>\n<p>Kesken lopettaminen, ep&auml;varmuus ja ujous n&auml;hd&auml;&auml;n usein negatiivisina asioina tanssin harjoittelussa. T&auml;m&auml; toisaalta my&ouml;s rajaa ja rajoittaa improvisaation olemusta. Ujous vertautuu usein jo elettyyn, aikaisempaan kokemukseen, ja n&auml;in tanssija joskus muodostaa itsest&auml;&auml;n oman menneisyytens&auml; objektin. Eevi Tolvanen kuvaileekin kokemustaan peilaten jo koettuun jamitilanteeseen. Per&auml;&auml;ntymist&auml; ja jarruttamista on vaikea hyv&auml;ksy&auml;. Hitauden kokemusta, silloin kun se ei ole tietoinen valinta, on helppo kritisoida.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Huomaan lopettavani kesken ja ujostelevani. Tied&auml;n ja olen heitt&auml;ytynyt jameissa enemm&auml;n, kuin t&auml;ss&auml;. Mietin miksi. Miss&auml; kohtaa teen sen valinnan, ett&auml; per&auml;&auml;nnyn, enk&auml; mene kohti. Haluan ja kiinnostaisi, mutta jarruttelen. Katson kateellisena uhkarohkeita valintoja ja hetki&auml;. Miss&auml; on se hetki. Ehk&auml; kehoni on v&auml;synyt, ehk&auml; mieli on muualla. Ehk&auml; en uskalla&hellip;&rdquo; (Eevi Tolvanen 6.12.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Ep&auml;varmuuden siet&auml;minen, k&ouml;mpelyyden kokemus ja nolous ilmenev&auml;t Sebastian Lopez-Lehdon kokemuksessa:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Ep&auml;ill&auml;kin oikeastaan joka hetke&auml; ja sit&auml; ett&auml; ep&auml;ilee. Nolous vaikuttaisi my&ouml;s liittyv&auml;n ei-tiet&auml;miseen. Se, ett&auml; omaan itseen, omaan ruumiiseen vie jonkun vastakkaisen on noloa; oma liike vaikkakin esimerkiksi aistimuksen tasolla on tuntematonta partikulaarisuudessaan, hetkellisyydess&auml;&auml;n on omaa, on itse&auml; &ndash; vastakkainen on toista, noloa, ei-itse&auml;. Silloin vastakkaisen kanssa, joka ei kuitenkaan ole partikulaarista, l&auml;sn&auml;olevaa omaa, tulee n&auml;yttelemisen olo.&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Sebastian Lopez-Lehto kirjoittaa tarkkaa havaintoa toisen ihmisen fyysisest&auml; kohtaamisesta. Tuttuus ja outous, itse ja toinen, nostavat kokemuksessa pintaan havainnon n&auml;yttelemisest&auml;. Tulkitsen n&auml;yttelemisen viittaavan t&auml;ss&auml; tapauksessa ei-autenttiseen kokemukseen itsest&auml;.<\/p>\n<h3>7.2.4.3 Itsens&auml; asettaminen objektiksi &ndash; miellytt&auml;minen<\/h3>\n<blockquote><p>&rdquo;Outoa kyll&auml;, v&auml;lill&auml; p&auml;&auml;ss&auml;ni\/ajatuksissa tapahtui kritisointi &ndash; &rdquo;mit&auml; mun pit&auml;is tehd&auml;, milt&auml; t&auml;&auml; n&auml;ytt&auml;&auml;, keksink&ouml; jotain kivaa&rdquo; &ndash; t&auml;t&auml; siis taas v&auml;lill&auml; tapahtui, kun joku katsoi. Se on kummallista. Valinnoista&hellip; Viel&auml;kin tuli mieleen tila-ajattelu eli millaisia tilallisia ratkaisuja synty, kun joku katsoi. Katsoja vaikuttaa laatuun, liikkeen kokoon! Liikkeen &rdquo;pit&auml;&auml;&rdquo; n&auml;ky&auml;. &ndash; kritisointi\/analyysi.&rdquo; (Krista Arppo 14.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Krista Arppo kuvailee tanssijan dilemmaa. Kun olemisen tapa on problemaattinen &rdquo;pit&auml;isi n&auml;ytt&auml;&auml;&rdquo; tai &rdquo;pit&auml;isi tehd&auml;&rdquo; tai &rdquo;pit&auml;isi n&auml;ky&auml;&rdquo;, tanssija on kenties kokenut samankaltaisen tilanteen jo menneisyydess&auml; ja jokin hyv&auml;ksi havaittu olemisen tai tekemisen tapa on kenties tuolloin palvellut tanssijaa. Joka tapauksessa t&auml;ss&auml; dilemmassa tanssija asettaa itsens&auml; ik&auml;&auml;n kuin katsojan objektiksi. Objektiksi siksi, ettei h&auml;n seuraakaan omaa somaattista kokemustaan tai l&auml;sn&auml; olemistaan vaan asettaa itsens&auml; asemaan, jossa pyrkii arvaamaan katsojan toivetta. Ik&auml;&auml;n kuin olisi jokin yleinen tai hyv&auml;ksytympi tapa olla, johon tanssijan tulisi pyrki&auml;.<\/p>\n<p>Joskus tanssijan liikkeellist&auml; valintaprosessia ohjasi &rdquo;halu n&auml;ytt&auml;&auml;&rdquo; ja onnistumisen halu. T&auml;m&auml;nkaltaisessa tilanteessa tanssija on mielest&auml;ni omien tapojensa objekti. Sebastian Lopez-Lehto kuvailee tilannetta, jossa kyseist&auml; halua ei ilmaantunut, ja h&auml;n koki kyseisen tavan olla n&auml;htyn&auml; hieman laiskana:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Katsottuna oleminen, katsomishetki tulee hieman yll&auml;tt&auml;en. Tehdess&auml; katsottuna oleminen ei ahdista, vaikka joitakin arvottamisen hetki&auml; tulee. Toiminta on hieman ep&auml;onnistumisen ja ei-spektaakkelimaisen hyv&auml;ksyv&auml;&auml;. On siis tavallaan jotenkin kiva, ettei ole n&auml;ytt&auml;misen tarve ja oma asenne tuntuu oppimiseen avoimelta. Toisaalta on sellainen olo, ett&auml; kun en yrit&auml; &rdquo;n&auml;ytt&auml;&auml; mit&auml;&auml;n&rdquo;, tekeminen on hieman puolittaista. Jonkinlainen n&auml;ytt&auml;misen tarve saattaisi tuoda my&ouml;s lis&auml;keskittymist&auml; ja jonkinlaista rajalla oloa. Mahdollisuutta onnistua. Nyt laid-back asenne on toisaalta egottomuudessaan avaavaa (oppimiselle), mutta toisaalta hieman laiskaa.&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 13.9.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Oleminen ja totuttu tapa olla katsottuna ohjaavat tanssijan liikkeellisten valitsemisen prosessia. Sebastian Lopez-Lehto kuvaileekin havaintoa jostakin jo koetusta ja toisaalta kokemustaan liikkeellisen valinnan hetkest&auml;.<\/p>\n<p>Keskustelimme 14.9.2014 Spherical Space -harjoituksissa, mit&auml; &rdquo;tuntui n&auml;ytt&auml;v&auml;n hyv&auml;lle&rdquo; tarkoittaa, ja vertasimme sit&auml; &rdquo;tuntui hyv&auml;lle&rdquo; kokemukseen. Iiro N&auml;kki pohti asiaa: &rdquo;Se on ehk&auml; katsottuna olemisen kysymys?&rdquo; Tanssijalla on kinesteettinen k&auml;sitys siit&auml;, mik&auml; n&auml;ytt&auml;&auml; hyv&auml;lle. T&auml;m&auml; on tietenkin opittua. Menneet kokemukset tuovat keholliseen tietoisuuteen muistoja esteettisesti koetuista hetkist&auml;. Olimme samaa mielt&auml; siit&auml;, ett&auml; ilman katsojaakin voi haluta j&auml;&auml;d&auml; liikkeeseen, joka &ldquo;tuntuu n&auml;ytt&auml;v&auml;n hyv&auml;lt&auml;&rdquo;:, se palvelee tanssijaa my&ouml;s somaesteettisen&auml; kokemuksena.<\/p>\n<p>Hyv&auml;ksyv&auml; ilmapiiri ja toisen ihmisen hyv&auml;ksyminen auttoivat Spherical Space -harjoitus- ja esitysprosessissa katsottuna olemisen kokemusta. Mit&auml; pidemm&auml;lle harjoitusprosessi eteni, sit&auml; helpompi suhde tanssijoilla oli my&ouml;s katsottuna olemiseen. Katsottuna olemisen harjoittamisella ja sen tiedostamisella oli valtava merkitys. Harjoittelun my&ouml;t&auml; tanssija hyv&auml;ksyi olevansa katsottuna, vailla tarvetta muuttaa tekemist&auml;&auml;n tai kokemustaan. Hyv&auml;ksymisell&auml; ja tilanteeseen antautumisella oli t&auml;rke&auml; yhteys katsottuna olemisen ja somaattisen l&auml;sn&auml;olemisen kokemisessa.<\/p>\n<h2>7.2.5 Ei-tiet&auml;minen<\/h2>\n<p><em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> jo k&auml;sitteen&auml; antoi tanssijalle luvan kokeilla uutta ja pys&auml;hty&auml; my&ouml;s outouden &auml;&auml;relle. Asioille sai antaa aikaa. <em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> oli jonkinlaista uuden n&auml;kemist&auml;. Omat maneerit ja liikkeen tuttu tempo ohjaavat usein tanssia. Tanssija tunnistaa helposti tutun tavan olla omassa kehossaan: liikkeellisen tempon, liikesuunnan tai tavan reagoida. Omiin maneereihin voi olla my&ouml;s &rdquo;kyll&auml;stynyt&rdquo;. P&auml;iv&auml;kirjamerkinn&auml;ss&auml;ni pohdin, &rdquo;kuinka turvallisella alueella pysyn ja kuinka kyll&auml;styneeksi teen itseni toistamalla jotakin tuttua ja jotakin, jonka jo tied&auml;n. Ajatus <em>ei-tiet&auml;misest&auml;<\/em> auttaa mieli-keho-yhteyden ja improvisaation olemusta.&rdquo; (P&auml;iv&auml;kirjamerkint&auml; 11.10.2014.)<\/p>\n<p>Anni Koskinen kuvailee <em>ei-tiet&auml;misen<\/em>&nbsp;arvoa suhteessa omiin liikkeellisiin maneereihin:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Olen t&auml;ss&auml; l&auml;sn&auml; fyysisesti, tuntevana ja ajattelevana. Onko tiet&auml;minen kehossa vai mieless&auml;? Onko ei-tiet&auml;minen mielen vapauttamista vai mielen jatkuvaa haastamista? Keho on oppinut tietyt tavat ja ai ett&auml;, miten syv&auml;ll&auml; ne ovat, v&auml;ist&auml;m&auml;tt&auml; puskevat esiin! Jos ajattelen <em>ei-tiet&auml;misen<\/em> tilaa ja <em>ei-tiet&auml;misen<\/em> asiaa ja sit&auml; kautta p&auml;&auml;sen jonkin uuden &auml;&auml;relle.&rdquo; (Anni Koskinen 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>My&ouml;s Eevi Tolvanen pohtii<em> ei-tiet&auml;misen<\/em> yhteytt&auml; jonkin uuden &auml;&auml;rell&auml; olemiseen. <em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> auttoi tanssijaa my&ouml;s siin&auml;, ett&auml; mielenkiinto omaan tekemiseen, kehoon ja liikkeeseen s&auml;ilyi.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Teenk&ouml; uutta, teenk&ouml; vanhaa? Onko t&auml;m&auml; oikein? Tuntuu hassulta, oudolta. miten t&auml;m&auml; toimii?&hellip;&rdquo; (Eevi Tolvanen 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Tanssijan omat maneerit toistuvat helposti, ja improvisaation kysymykseksi tuli&nbsp;<em>ei-tiet&auml;misen<\/em> k&auml;site. Tanssijan kysymykset auttoivat havainnoimaan kokemusta ja mahdollisuutta l&auml;hte&auml; tilanteessa uuteen suuntaan tai uuden kokemuksen &auml;&auml;relle. Eevi Tolvanen jatkaa pohtien:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Onko uusi huono sana? Pitk&auml;&auml;n oma tekeminen on tuntunut tyls&auml;lt&auml;, en l&ouml;yd&auml; mit&auml;&auml;n. Haen muutosta itseni, kehon ulkopuolelta. Nyt oivallus, sit&auml; t&auml;ytyy etsi&auml; itsest&auml;. Kaikki l&ouml;ytyy minusta. Yksi lause tai yksi sana voi vaikuttaa l&ouml;yt&auml;m&auml;&auml;n juuri sen, mit&auml; olen etsinyt. <em>Ei-tiet&auml;minen<\/em>. Fokus itsess&auml; ja mielenkiinnossa omaan tekemiseen.&rdquo; (Eevi Tolvanen 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p><em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> ei ole mit&auml;&auml;n uutta, mutta ajatus <em>ei-tiet&auml;misest&auml;<\/em> auttoi tanssijoita sallimaan improvisaation hetkess&auml; uusia asioita my&ouml;s heid&auml;n ollessaan katsottuina. <em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> vertautui Iiro N&auml;kin mielest&auml; esteettiseen kokemukseen. H&auml;nen mielest&auml;&auml;n olennaista <em>ei-tiet&auml;misess&auml;<\/em> on &rdquo;silleen j&auml;tt&auml;minen&rdquo;. Tieto (havainto) tulee, eik&auml; sit&auml; voi est&auml;&auml;: sen voi j&auml;tt&auml;&auml; &rdquo;silleen&rdquo;, olla ker&auml;&auml;m&auml;tt&auml; tietoa mukaansa ja j&auml;tt&auml;&auml; samalla rationaalinen ja kausaalinen logiikka sek&auml; dualismi (mieli suunnittelijana ja tiedon j&auml;sent&auml;j&auml;n&auml; vs. ruumis toteuttajana ja tiedon ker&auml;&auml;j&auml;n&auml;). Olennaista <em>ei-tiet&auml;misess&auml;<\/em> on Iiro N&auml;kin mukaan suhde (itseen, tekemiseen, toiseen&hellip;), joka ei pyri mihink&auml;&auml;n.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Jos asian voi &rdquo;silleen j&auml;tt&auml;&auml;&rdquo;, sen siit&auml; itsest&auml;&auml;n tulevasta &rdquo;kauneudesta&rdquo; tai mielekkyydentunnosta voi ehk&auml; saada kiinni ilman merkitysten ja selitt&auml;vien tarinoiden luomista. Se tarkoittaa arkisen nostamista etusijalle, jolloin &rdquo;kaiken voi n&auml;hd&auml;, mutta v&auml;h&auml;n h&auml;m&auml;r&auml;sti&rdquo;. Tiet&auml;minen on kulttuuria, joka yleens&auml; on kulttuurin piiriss&auml; olevalle ei-toivottu. Vain sen kaaoksen kautta kulttuuri voi m&auml;&auml;ritty&auml;.&rdquo; (Iiro N&auml;kki 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p><em>Ei-tiet&auml;misen<\/em> my&ouml;t&auml; tanssijan oma liike tuli varsinaisesti havainnon kohteeksi. Katsottuna oleminen muuttui toissijaiseksi ja huomio kiinnittyi liikkeen kokemiseen. Sebastian Lopez-Lehto kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;<em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> mielest&auml;ni on aistisuuden ainutlaatuisuudessa, jolloin l&auml;sn&auml;olevuus, jossa aistimusta voi &rdquo;seurata&rdquo;. Aistimus on toinen. T&auml;ll&ouml;in <em>ei-tiet&auml;mist&auml;<\/em> ei varsinaisesti voi tehd&auml; ja toisaalta hyvin helposti voikin.&rdquo; (Sebastian Lopez-Lehto 11.10.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>My&ouml;s toisen tanssijan kohtaaminen <em>ei-tiet&auml;misen<\/em> tilasta k&auml;sin oli toisen l&auml;sn&auml;olon ja toiseuden kokemista. Toinen ihminen ei perustunutkaan ennakkok&auml;sityksille, oletuksille tai aikaisemmalle kokemukselle toisesta. Krista Arppo kuvailee: &rdquo;Kysyin itselt&auml;ni dueton aikana koko ajan uudelleen, kuinka en ole toista tanssijaa, pariani, viel&auml; n&auml;hnyt.&rdquo; (Krista Arppo 11.10.2014). <em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> auttoi toisen ihmisen kohtaamiseen ja kokemiseen l&auml;sn&auml;olevasta hetkest&auml; ja tilasta. <em>Ei-tiet&auml;minen<\/em> loi j&auml;nnitett&auml; ja energiaa tanssijoiden v&auml;lille.<\/p>\n<h2>7.2.6 Ymp&auml;rist&ouml;st&auml; tulevat &auml;rsykkeet ja niiden yhteys somaattisiin kokemuksiin<\/h2>\n<p>Ymp&auml;rist&ouml; vaikutti suoraan tanssijan somaattisiin kokemuksiin. Jos ymp&auml;rist&ouml; oli liian kiireinen, ei yhteytt&auml; kehollisiin kokemuksiin useinkaan syntynyt. Jos lattia oli liian kova, kylm&auml; tai tahmea, kaikki huomio tuntui menev&auml;n siihen. My&ouml;s uusi tanssisali tai uusi tila saattoi vied&auml; tanssijan huomion somaattisen kokemuksen sijaan ymp&auml;r&ouml;iv&auml;&auml;n tilaan. Anni Koskinen kuvailee, kuinka oma henkil&ouml;kohtainen historia, oletukset ja ymp&auml;r&ouml;iv&auml; tila ohjaavat tekemist&auml;. Uusi tila haastoi h&auml;nt&auml; my&ouml;s luottamaan toiseen ihmiseen.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;uudessa paikassa. Erilaiset taustat, oletukset, j&auml;nnitykset, k&auml;sitykset, kehot, ihmiset kohtaavat. Kuinka voin uskaltaa luotta toiseen hetkess&auml;, unohtaa ja uppoutua?&hellip;&rdquo; (Anni Koskinen 15.11.2014.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Anni Koskinen kirjoittaa tarkasti siit&auml;, kuinka ymp&auml;r&ouml;iv&auml; tila vaikutti my&ouml;s h&auml;nen k&auml;sitykseens&auml; itsest&auml;: &rdquo;Toivoisin h&auml;ilyvien, ennalta asetettujen oletusten h&auml;ipyv&auml;n ilmaan, ja ehk&auml;p&auml; kehoon kirjoitettujen rajojen pikkuhiljaa h&auml;ipyv&auml;n, ettei olisi muuta kuin erilaisia liikkuvia ja tuntevia ihmisi&auml; tekem&auml;ss&auml; ja kokemassa yhdess&auml;. Aikaa, aikaa&hellip; Tila vie huomioni.&rdquo; Uuteen tanssitilaan orientoituminen vei aikaa, ja uusi tila my&ouml;s vaikutti tanssijoiden liikkeellisiin valintoihin. Tuttu tila loi turvallisuuden tunnetta. Krista Arppo kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Minua improvisaatiossa johtaa erilaiset strategiat. Jatkuva ymp&auml;rist&ouml;st&auml; vaikuttuminen \/ muut \/ &auml;&auml;net \/ pinnat \/ et&auml;isyydet&hellip;&rdquo; (Krista Arppo 17.2.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<div class=\"pl-video vimeo\"><iframe src=\"\/\/player.vimeo.com\/video\/234468131\" width=\"100%\" height=\"100%\" frameborder=\"0\" webkitallowfullscreen mozallowfullscreen allowfullscreen wmode=\"transparent\"><\/iframe><\/div>\n<h6>Video on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Videolla Krista Arppo liikkeellistyy toisten tanssijoiden ja yleis&ouml;n joukosta. Musiikki: Antonio Alemanno ja Juuso Hannukainen. Video: Jouni Ihalainen.<\/h6>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Tunnustelen lattiaa allani ja jalkapohjiani&hellip; &hellip;Koitan l&ouml;yt&auml;&auml; kehoni painon ja pehmeyden, herkkyyden. Kasvatan liikett&auml; v&auml;hitellen, s&auml;ilytt&auml;en nivelten liikkuvuuden ja joustavuuden. Kasvatan sis&auml;lt&auml; ulosp&auml;in kohti tilaa ja ihmisi&auml; ymp&auml;rill&auml;ni. Reagoin muutoksiin ja impulsseihin omassa kehossani sek&auml; tapahtumiin, ihmisiin, tilaan ymp&auml;rill&auml;ni&hellip;&rdquo; (Anni Koskinen 17.2.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Paitsi ymp&auml;r&ouml;iv&auml; tila my&ouml;s muut ihmiset ja tilanne vaikuttavat tanssijan valintoihin ja somaattisiin kokemuksiin. Krista Arppo mainitsee kirjoituksessaan my&ouml;s &auml;&auml;net.<\/p>\n<h2>7.2.7 Esityksen puolistrukturoitu rakenne<\/h2>\n<p>Esitykseen sovittu puolistrukturoitu rakenne v&auml;lill&auml; haastoi tanssijaa jatkuvan muutoksen tilassa pysym&auml;&auml;n avoimena uusille ideoille ja yll&auml;tyksille. Toisaalta puolistrukturoitu rakenne vapautti tanssijaa havainnoimaan somaattisia kokemuksia. Tanssija yritti helposti j&auml;&auml;d&auml; kiinni kokemuksiin, jotka h&auml;n oli kokenut toimivina tai h&auml;nelle itselleen miellytt&auml;vin&auml;. Joskus my&ouml;s ohjaajana pidin erityisesti jostakin tapahtumasta ja saatoin antaa palautetta &rdquo;toimivista&rdquo; asioista. Ymm&auml;rsin oman valta-asemani ja sen, kuinka osittain sovittu rakenne my&ouml;s vie jotakin pois tanssijan somaattisen l&auml;sn&auml;olemisen hetkell&auml;. Annoin tanssijoille luvan muuttaa puolistrukturoitua rakennetta koska tahansa. Pidin t&auml;rkeimp&auml;n&auml; asiana sit&auml;, ett&auml; somaattisille kokemuksille j&auml;isi my&ouml;s esityksen prosessissa tilaa ja aikaa.<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;Huomaan hakevani samaa tuntemusta uudestaan ja joskus petyn tai tunnen tyytym&auml;tt&ouml;myytt&auml;. On vaikeaa pysy&auml; rehellisen&auml; hetkelle, jonka on tietyll&auml; tavalla kokenut aikaisemmin tai luullut kokeneensa. V&auml;lill&auml; onnistun ja uskallan p&auml;&auml;st&auml;&auml; irti, olen hetkess&auml;.&rdquo; (Eevi Tolvanen 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<p>Yhdess&auml; sovitut rakenteet pysyiv&auml;t l&auml;hes kaikissa esityksiss&auml;. Spherical Space -teoksessa liikuttelimme katsojia ja my&ouml;s katsojat m&auml;&auml;rittiv&auml;t teoksen kokonaisrakennetta. Teoksessa oli paljon muuttujia. T&auml;m&auml; my&ouml;s ohjasi tanssijoita pysym&auml;&auml;n hyv&auml;ksi l&ouml;ydetyss&auml; puolistrukturoidussa rakenteessa. Rakenteen sis&auml;ll&auml; oli niin paljon liikkumavaraa, ett&auml; rakenne itsess&auml;&auml;n antoi turvallisuuden tunnetta esitystilanteessa. Oskar Rask kuvailee:<\/p>\n<blockquote><p>&rdquo;&hellip;Vaikka esityksess&auml; sallittiin anarkia, niin en halunnut poiketa sovitusta. Se oli turvallisempi valinta. Siin&auml;kin oli tietty sykli, koska joka esityksess&auml; oli mahdollisuus.&rdquo; (Oskar Rask 18.3.2015.)<\/p><\/blockquote>\n<div class=\"viitteet\">\n<h2>Viite<\/h2>\n<p><strong>23)<\/strong>&nbsp;Artikkelissaan Reflektiivinen ruumis, tanssin rajapintoja (2003) tanssintutkija Maarit Yl&ouml;nen kertoo kinesteettisen empatian kuvaavan kyky&auml; el&auml;yty&auml; toiseen: ruumiillisen vuorovaikutuksen avulla yksil&ouml; voi kohdata itselle liikkeellisesti ja kokemuksellisesti vierasta. My&ouml;s Timo Klemola k&auml;ytt&auml;&auml; termi&auml; kinesteettinen empatia. Klemola avaa liike-empatiaa jonkinlaisena muistamisena; toisen liikkeiden katsominen tuottaa katsojassa mikroliikkeit&auml;, ne tuntuvat h&auml;nen sis&auml;tilassaan. N&auml;in katsoja tuntee jotain samaa kuin liikkuja, h&auml;ness&auml; tapahtuu imitointi mikroliikkein&auml;. Kokemus ei kuitenkaan ole sama kuin toisen liikekokemus tai oma kokemus, jos katsoja oikeasti tekisi liikkeen, mutta siin&auml; on jotain samankaltaista. (Klemola 2004, 100&ndash;101.)<\/p>\n<\/div>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Tanssijat tekiv\u00e4t improvisaation aikana liikkeellisi\u00e4 valintoja hyvin fyysisist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista: kehon painon siirtymisen ja tasapainon avulla. Tanssin spontaani jatkuvuus ja tapahtumallisuus olivat ennalta arvaamattomia, etenkin vauhdin kiihtyess\u00e4. Tanssijat kuitenkin reagoivat toisiinsa tietoisen painovoiman siirtymisen, kehollisten impulssien ja liikesuuntien v\u00e4lityksell\u00e4. Ote on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Video: Jouni Ihalainen. Liikkeelliset valinnat olivat vauhdin kiihtyess\u00e4 spontaania toisen liikkeeseen [&#8230;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":2714,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[5],"tags":[],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/258"}],"collection":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=258"}],"version-history":[{"count":65,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/258\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3112,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/258\/revisions\/3112"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2714"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=258"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=258"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=258"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}