{"id":280,"date":"2017-03-08T09:56:34","date_gmt":"2017-03-08T07:56:34","guid":{"rendered":"http:\/\/lab.wrkshp.fi\/mirva\/?p=280"},"modified":"2018-04-17T14:33:55","modified_gmt":"2018-04-17T12:33:55","slug":"5-2-tanssijoiden-kokemuksia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/5-2-tanssijoiden-kokemuksia\/","title":{"rendered":"
5.2<\/div> Tanssijoiden kokemuksia"},"content":{"rendered":"

Aloitin tutkimuksen tekemisen englannin kielellä, ja käyttämämme kieli Round Robin Projectissa oli englanti. Tanssijoiden tekstit, videoilla tapahtuvat keskustelut ja tässä osiossa olevat lainaukset ovat alkuperäiskielellä, ja tämän vuoksi suurin osa on englanniksi.<\/p>\n

Kehollinen läsnäolo ja liikkeellisen valinnan tiedostaminen oli harjoitustemme lähtökohta. Käytimme osana harjoituksia sekä vapaata improvisaatiota että valmiita improvisaatiorakenteita (Round Robin (18)<\/a>, Trio Feedback (19)<\/a>, Contemplative Dance Practice (20)<\/a>). Rakenteet toimivat hyvinä lähtökohtina antaen tilaa katsottuna olemisen kokemuksille ja somaattisen läsnäolon kokemuksille.<\/p>\n

5.2.1 Kehotietoisuuden kokemuksia ”small dance<\/em>” -harjoitteessa<\/h2>\n

Havaitsimme Round Robin Project -ryhmässä, kuinka nivelten tasapainoilu on toisinaan helppo havaita ja päivinä, jolloin on kiireinen tai stressaantunut, “small dance<\/a><\/em>” -harjoituksen äärelle on vaikeampi rauhoittua. Havaitsimme myös, kuinka kehon ollessa ylikuormittuneessa tilassa, joka usein tuntuu lihaskireytenä tai levottomuutena, ”small dance<\/em>” antaa palautetta ihmisen omasta kehon tilasta. Lähes kaikki tanssijat puhuivat kehon keskilinjan<\/em> kokemuksesta, lihastonuksesta ja siitä, kuinka ”small dance<\/em>” saattoi meidät hienovaraisen havainnoinnin äärelle. Toisaalta ”small dance<\/a><\/em>” on usein harjoitus, joka saa kehon tuntumaan äärimmäisen ilmavalta ja jossa tanssija voi tulla tietoiseksi kehon virtaavuudesta. ”Small dance<\/em>” -harjoitus auttaa luomaan yhteyden itsen ja toisen välille. ”Small dance<\/em>” -harjoituksen myötä tanssit olivat usein kuuntelevia, herkkiä, eikä nivelen liike ollut rajoittunut esimerkiksi toisen tanssijan kehon painosta. Kirjoitan päiväkirjamerkinnässäni seuraavalla tavalla:<\/p>\n

”Instead of being social of having ‘a game’ with myself or with partner, I rather just wait and listen my body from inside” (päiväkirjamerkintä 22.11.2011).<\/p><\/blockquote>\n

Tanssit, jotka pohjautuivat ”small dance<\/a><\/em>” -harjoitukselle, johtivat usein ilmavaan kaatumiseen tilan poikki. Tanssit tuntuivat yllätyksellisiltä ja vapailta. Tanssijat kokivat, ettei heillä ollut erillistä tarvetta yrittää miellyttää tanssipartneria tai katsojaa, vaan fokus oli täysin fyysisten lainalaisuuksien seuraamisessa. ”Small dance<\/em>” auttoi tanssijan katsottuna olemisen kokemusta, ja liike tuntui virtaavalle. Kuvailen päiväkirjassani tunnelmaa: ”Tuntui kuin ryhmän tanssijoiden välillä olisi ollut magneettinen vetovoima, joka liikuttaa kehoa ja kuitenkin pitää jokaista tanssijaa omalla akselillaan. Energia tanssijoiden välillä on käsin kosketeltava ja tuntuu kuin olisin yhteydessä jokaiseen tanssijaan tilan välityksellä. Kokemus on lähellä liikkeellistä empaattisuuden kokemusta.” Kokemuksessani kuvailen liikkeellistä empaattisuuden kokemusta, joka on nimetty usein liike-empatiaksi. Kirsi Heimonen nimittää ihmisten välistä yhteyttä liike-empatiaksi: ”Toisten erilaiset tavat liikkua ja erilaiset liikelaadut avartavat oman kokemushorisontin, toisten liikkeet elävät iholla” (Heimonen 2009<\/a>, 163).<\/p>\n

”Small dance<\/em>” -harjoituksen kautta tanssijoilla oli vahva yhteys kehon somaattisiin kokemuksiin, ja katsottuna oleminen tuntui erityisen vapaalle. Tanssijoista usea totesi ”small dance<\/a><\/em>” -harjoituksen olevan yhteydessä kehon sisäisen liikkeen ja keskilinjan kokemiseen. Liike tuntui sille, että sen voi vapauttaa ja antaa luonnollisesti kasvaa isommaksi. Osalla tanssijoista ”small dance<\/em>” oli yhteydessä luovaan energiaan ja tuntemattomaan. Tanssi oli täynnä yllätyksiä ja spontaanisuutta. Petri Taipaleesta tuntui, että ”small dance<\/em>” oli yhteydessä dynaamiseen tanssiin. Samankaltaisia kokemuksia oli myös ryhmän muilla tanssijoilla. Kun nivelt olivat avoimina ja rentoina, tunne kehon virtaavuudesta oli helppo kokea. Luonnollinen virtaus oli yhteydessä kaatumisen tunteeseen, liikevoiman ymmärtämiseen (momentum) ja painon jakamiseen niin sanotusti oikealla ajoituksella ja tuntui kuin liike tapahtuisi luonnollisella tavalla. Havaitsimme, kuinka mielen voi ohjata seuraajan rooliin ikään kuin todistamaan kehollista tapahtumaa. Ville Johansson kuvailee kokemusta näin:<\/p>\n

”How to guide the small dance<\/a>? I have a theory; we assume that there are many different wavelengths of small dance, waves simultaneously in the skeletal muscle system. We assume wave motion is moving in sagittal level and up and down along skeleto-muscular structure. We assume that wave motions are moving in normal direction from existing forces; mainly from gravity force.” (Ville Johansson 22.11.2011)<\/p><\/blockquote>\n

Ville Johansson avaa tärkeän näkökulman: voiko ”small dance<\/em>” -harjoitusta ohjata? Ville Johansson kuvailee tarkkaan somaattista kokemustaan erimittaisista aalloista ”small dance<\/a><\/em>” -harjoituksen aikana.<\/p>\n

Havaitsimme myös, kuinka ”small dance<\/em>” -harjoittamisen kokemus on henkilökohtainen, intiimi ja jopa yksityinen asia. Tanssi tuntui henkilökohtaiselta kokemukselta, vaikka olikin toisen tai toisten ihmisten kanssa jaettu. Kokemus oman kehon keskilinjasta<\/em> tuntui syvemmältä ja tuntui kuin kyseessä olisi ollut elämän virtauksen kokemus. Suhde katsojaan oli ”small dance<\/em>” -harjoituksen kautta tulleissa tansseissa hyvin neutraali. Katseen kysymys ei noussut esiin millään tavalla ongelmallisena, eikä suhde katsojaan tuntunut ”small dance<\/em>” -harjoituksen myötä merkitykselliseltä.<\/p>\n

5.2.2 Ei-tietämisen<\/em> kokemus ja liikkeessä ajattelu<\/h2>\n

Ei-tietämiselle<\/em> antautuminen on osa improvisaation maailmaa ja tärkeä osa havaitsemisen prosessia. Ei-tietäminen<\/em> on sen äärellä olemista, ettei tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi ja silti kykenee havainnoimaan ja luottamaan omaan kehoonsa, että oikeat vastaukset löytyvät. Ei-tietäminen<\/em> antoi luvan tietämiselle ja myös joidenkin liikemallien toistamiselle. Paradoksaalisesti ei-tietäminen myös vahvisti tietämisen tunnetta. Nita Little kirjoittaa väitöskirjassaan Articulating presence: <\/em><\/p>\n

”When we think of dance practices as a form of attentional training, or as the development of a presence into its capacities as a presencing, we need to remember that it takes a “bodymind” to have experience. Experience is how we know our selves to be.” (Little 2014a<\/a>, 152.)<\/p><\/blockquote>\n

Little kirjoittaa kokemuksesta ja tietämisestä. Kokemukseen tarvitaan hänen mukaansa kehomielen yhteyttä. Ainoastaan kokemuksen myötä tanssija voi harjoittaa ei-tietämisen<\/em> tunnetta ja aktiiviseen läsnäoloon pohjautuvaa spontaania reagointia.<\/p>\n