{"id":292,"date":"2017-03-08T10:10:44","date_gmt":"2017-03-08T08:10:44","guid":{"rendered":"http:\/\/lab.wrkshp.fi\/mirva\/?p=292"},"modified":"2018-03-13T10:07:44","modified_gmt":"2018-03-13T08:07:44","slug":"4-3-haastatteluiden-myota-jasentyneet-arvot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/actascenica.teak.fi\/makinen-mirva\/4-3-haastatteluiden-myota-jasentyneet-arvot\/","title":{"rendered":"
4.3<\/div> Haastatteluiden my\u00f6t\u00e4 j\u00e4sentyneet arvot"},"content":{"rendered":"

2010–2011 tein taiteellista työtä New Yorkissa, opetin Coloradon ja Nevadan yliopistoissa ja opiskelin Nancy Stark Smithin johdolla Earthdance<\/em>(10)-nimisessä residenssissä Massachusettsissa Fulbright-stipendin turvin. Haastattelin kyseisen vuoden aikana, 2010–2011, tutkimustani varten Alito Alessia (USA), Ray Chungia (USA), Frey Faustia (USA\/Saksa), Joerg Hassmannia (Saksa), Keith Hennessyä (USA), Steve Paxtonia (USA), Nancy Stark Smithiä (USA) ja Carol Swannia (USA). Vuonna 2013 haastattelin myös Stephen Battsia (Pohjois-Irlanti). Osa haastatteluista tapahtui Yhdysvalloissa (Alito Alessi, Steve Paxton ja Nancy Stark Smith), osa Ukrainassa (Ray Chung, Frey Faust ja Keith Hennessy), yksi Suomessa (Carol Swann), yksi Saksassa (Joerg Hassmann) ja yksi Pohjois-Irlannissa (Stephen Batts). Haastatteluissa ei ollut alun perin kysymys vain katsottuna olemisen kokemuksesta, vaan se on tähän taiteelliseen tutkimukseen liittyvä painotus. Haastatteluiden auki kirjoittamisen ja usean lukukerran pohjalta jäsensin kymmenen arvoa, joita tutkimme myöhemmin taiteellisissa osioissa. Arvot olivat asioita, joista suurin osa haastateltavista puhui ja ne olivat myös omia kiinnostukseni kohteita. Arvolla tarkoitan tässä tutkimuksessa kontakti-improvisaatiossa vallitsevia sisällöllisiä asioita, joita voisi kuvailla myös MacIntyren (2004) hyveiden tapaan: ”Hyveet ovat hankittuja inhimillisiä ominaisuuksia, joita hallitsemalla ja harjoittamalla on mahdollista saavuttaa käytännöille sisäisesti hyviä asioita ja joiden puuttuminen taas estää tehokkaasti saavuttamasta niitä” (MacIntyre 2004<\/a>, 225).<\/p>\n

Haastateltavieni tieto ja taito kontakti-improvisaatiosta on käytännön kokemuksesta ammennettua. Jäsensin haastatteluista esiin kymmenen arvoa: ”small dance<\/a>”, ei-tietäminen, aistiminen, kuunteleminen, jaetun kehon painon kanssa liikkuminen, kosketus, seksuaalisuuden kokemus, yhteys, tanssiminen sisään ja ulos kontaktista<\/em> sekä luottamus<\/em>. Lähes jokainen haastateltava puhui edellä mainituista arvoista.<\/p>\n

Tekstin lomassa on lyhyitä videopätkiä, jotka ovat taiteellisten töiden esitystaltioilta. Videoiden tarkoitus on antaa lukijalle myös visuaalinen ymmärrys kirjoittamistani arvoista. Videot on tehty ajallisesti vasta näiden haastatteluiden jälkeen.<\/p>\n

4.3.1 ”Small dance”<\/h2>\n

”Small dance<\/em>” on Steve Paxtonin kehittämä harjoitus, jossa ihminen seisoo paikallaan ja aistii rentojen nivelten kautta tapahtuvaa kehon tasapainoilua (11)<\/a>. ”Small dance<\/em>” -harjoitteessa seurataan kehon refleksejä, jotka pitävät ihmistä pystyasennossa. Ihmisen on tarkoitus seistä mahdollisimman rennosti, polvet hieman koukussa. Pyrkimys on vapauttaa kaikki ylimääräinen lihasjännitys ja antaa maan vetovoiman vetää raajoja kohti maata ja antaa selkärangan kohota maan vetovoimaa vastaan. Harjoituksessa havainnoidaan tasapainon ylläpitämisessä tapahtuvaa pientä liikettä, joka pitää ihmistä pystyasennossa vastustaen kaatumista. (Paxton 1997<\/a>.) Nita Little kirjoittaa väitöskirjassaan Articulating presence <\/em>tarkan kuvauksen ”small dance<\/em>” -harjoitteesta. Little mukailee Steve Paxtonin ohjeita:<\/p>\n

”Notice the small actions at the level of the feet and ankles. These movements are small corrections made within the currents of weight and their conduits, vital and alive with flow. Notice that balance is movement: a moving center continually in correction.” (Little 2014a<\/a>, 142.)<\/p><\/blockquote>\n

”Small dance<\/a><\/em>” -harjoite on kehotietoisuuden kuuntelun taitoa. Harjoitus on hyvin samankaltainen kuin mindfulnessissa (Klemola 2013<\/a>, 34) olevat kehotietoisuus harjoitukset tai somaestetiikan käytännön harjoitukset, joissa pyritään meneillään olevan tapahtuman kokemiseen tietoisesti. Toisaalta kyseessä on kehon optimaalisen rakenteen, kehon linjauksen harjoitus, mutta myös kehomielen suuntaaminen läsnä olevaan hetkeen ja näin kehollisen asenteen tai olotilan harjoitus. ”Small dance<\/em>” -harjoituksessa refleksien varassa tapahtuva tasapainoilu aiheuttaa hienovaraista kehon läpi virtaavaa liikettä, joka usein auttaa tanssijaa pitämään kehon virtaavana myös kosketuksen aikana.<\/p>\n

”Small dance<\/em>” ei itsessään ole arvo vaan se, mitä ”small dance<\/a><\/em>” -harjoitteen harjoittaminen aiheuttaa. Tanssijan nivelet ovat ”small dance<\/em>” -harjoitteen myötä virtaavan avoimena, ja harjoite auttaa liikkeen jatkuvuuden ylläpitämisessä myös kontaktissa toiseen.<\/p>\n