2.4 Fragmentti 16
Yhdistettynä fragmentti 16:een voisi itse asiassa olla katkelma Carrin kirjasta, sillä se on pikemminkin tämän kuin Haylesin kirjan sovitus (2.4FI1). Tässä fragmentissa DAR jäljittelee – ja mikä tärkeintä: hienovaraisesti parodioi – Carria tehdessään selkoa tämän internet-kritiikistä. Fragmentti 16:ssa oleva jännite rakentuu luennassani näiden kahden asian välille: DAR:n halun esittää Carrin argumentaatiota oikeudenmukaisesti ja toisaalta etäännyttää itsensä siitä lievän parodian keinoin.
DAR:n kysymys näin ollen on, miten olla (tarpeeksi) uskollinen lähteelle ja toisaalta avata tilaa oman näkökulman esiintulolle. Keskeinen kohta, johon perustan tulkintani, on ”kavalasti”-adverbin käyttö (ks. fragmentti 16). Tällä nimenomaisella adverbillä DAR kuvaa Carrin internetin neuropsykologisista vaikutuksista varoittavan selostuksen sävyä.
Huomautettakoon, ettei Carr käytä ”kavala”-adjektiivia saati ”kavalasti”-adverbia kertaakaan kirjassaan mikä tukee tulkintaa että sanavalinta kertoo enemmän DAR:n näkemyksestä Carrista kuin Carrin näkemyksestä internetistä. Huolimatta Carrin vakavasta kritiikistä internetiä kohtaan – tai tarkemmin ottaen sitä kohtaan, miten internetin yleiset käyttötavat muuttavat meitä huonompaan suuntaan –, on silti tulkinta-asia lisätä kritiikkiin ”luottamuksen pettämisen” tai ”petollisen toiminnan tai luonnon” merkityksen (tukeutuakseni ”kavalan” sanakirjamääritelmiin).
Tässäkin DAR näyttää pyrkivän menemään sovitettavaa tekstiä pidemmälle väitteissään. Verrattuna Hayles-sovitukseen on ote tässä kuitenkin parodioivampi, mikä heijastaa tapaa jolla DAR:n suhde Carriin eroaa hänen suhteestaan Haylesiin. Sen sijaan, että yrittäisin arvioida miten tarkasti DAR:n yhteenveto (joka jatkuu fragmentti 17:ssä) edustaa Carrin väitteitä kaikissa suhteissa – esimerkiksi suhteessa huomiokykyyn ja muistiin, mikä johtaisi nopeasti kritiikin keskeisimpiin osiin – jatkan yksittäisiin sanoihin keskittymistä.
Näin siksi, että haluan tässä soveltaa samanlaista valikoivan lukemisen tapaa, näykkimistä, jota kehotan esiintyjiä harjoittamaan tutkimuksen taiteellisissa osissa ja jota voisi Haylesin luokittelua noudattaen kutsua hyperlukemiseksi (ks. 2.2). Lisäksi käytän yksinkertaista konelukemisen muotoa (etsi-toimintoa) kartoittaakseni, mitä sanat paljastavat Carrin kritiikistä ja sen yhteydestä DAR:n sovitukseen. DAR käyttää – Carrin tavoin – verbiä ”absorboida” kuvatakseen, miten internet sisällyttää itseensä muita medioita (ks. fragmentti 16). Verbi esiintyy Carrin kirjassa yhdeksän kertaa, kuten käyttämäni ohjelmiston etsi-toiminto paljastaa (2.4FI2).
Verbin yhdeksästä esiintymästä katson seuraavan olevan tämän tarkastelun kannalta olennaisin, ei vähiten siksi että verbi esiintyy siinä kahdesti: ”Kun internet absorboi itseensä median, se luo tämän uudelleen omaksi kuvakseen. Se ei vain liudenna median fyysistä muotoa, vaan se pumppaa sen sisällön täyteen hyperlinkkejä, hajottaa sisällön haettaviksi paloiksi ja ympäröi sen kaikkien muiden absorboimiensa medioiden sisällöillä. Kaikki nämä sisällön muotoa koskevat muutokset muuttavat myös tapaamme käyttää, kokea ja jopa ymmärtää sisältöä” (Carr 2010, 90, painotus lisätty).
Miksi DAR päättää käyttää verbiä, joka – edellä siteeratun katkelman valossa – näyttää olevan tärkeä myös Carrin väitteelle? Eikö hän näin tehdessään myötäile Carrin näkemystä (sisällön muotoa) riistävästä, kolonisoivasta ja rajoittavasta internetistä? Onko meidän ymmärrettävä, että myös DAR mieltää internetin tällä tavoin? Vai yrittääkö hän yksinkertaisesti välittää kritiikin pääkohdat ennen kuin esittää oman kantansa asiaan?
Makupaloja vai pellettejä
Ennen kuin yritän vastata näihin kysymyksiin, tarkastelen vielä lyhyesti kahta kohtaa fragmentti 16:ssa. Ensin fraasi ”tiedon makupaloja”, joka puuttuu Carrin kirjasta. ”Makupala” on suomennos englannin kielen sanasta ”tidbit”, joka tarkoittaa pientä (usein maukasta) informaation tai ruoan palasta. Makupalan lähin vastine Carrilla on ”pelletti” kuten tässä katkelmassa: ”Netin interaktiivisuus antaa meille uusia, tehokkaita työkaluja tiedon löytämiseen, itsemme ilmaisemiseen ja muiden kanssa keskustelemiseen. Lisäksi se tekee meistä laboratoriorottia, jotka jatkuvasti painavat vipuja saadakseen sosiaalista ja intellektuaalista ravintoa pienten pellettien muodossa” (Carr 2010, 117, painotus lisätty).
Pelletti on tunnetusti pieni ruokapuriste, joka on yleensä eläimille tarkoitettu. Suomen kielessä se voi myös tarkoittaa jauhetusta jätepuusta, turpeesta tai muusta puristettua, poltettavaa raetta. Englannin kielen ”pellet” voi niin ikään tarkoittaa luotia, oksennuspalloa tai pientä, pyöreää eläimen ulostetta.
Miksi DAR sitten korvaa monimerkityksisemmän ja likaisemman ”pelletin” ruokahalua kiihottavammalla ”makupalalla”? Ottaakseen kantaa kysymykseen internetissä saatavan tiedon hyödyllisyydestä? Vai poiketakseen vain Carrin sävystä?
Viimeinen kohta, jota haluan käsitellä tässä avainsanojen lyhyessä otannassa, on englannin kielen verbi ”compromise”, ”tehdä kompromissi” tai, kuten DAR sovituksensa suomenkielisessä versiossa kirjoittaa, ”vaarantaa” (ks. kuva 2.4.1, joka esittää fragment 16:n vuodelta 2016 peräisin olevaa versiota jossa ”compromise” on kiinnostavaa kyllä algoritmisesti käännetty ”uhrata”-verbillä). Sovituksensa englanninkielisessä versiossa DAR käyttää ”compromise”-verbiä kuvaamaan, mitä internet väitetysti tekee ”intellektuaalisille kyvyillemme”. Hieman yllättäen verbi esiintyy vain kolmesti Carrin kirjassa. Näistä kolmesta esiintymästä pidän tätä katkelmaa kaikkein merkityksellisimpänä tässä yhteydessä: ”Kuten monet hypertekstien ja multimedian tutkimukset osoittavat, kykymme oppia voi vakavasti vaarantua [vrt. engl. ”compromised”], kun verkon monipuoliset ärsykkeet ylikuormittavat aivojamme. Lisääntynyt informaatio voi tarkoittaa vähentynyttä tietoa” (Carr 2010, 214, painotus lisätty).
Tutkijan mimeettinen peli
Kuten nämä hyper- tai koneluetut poiminnot osoittavat, DAR päätyy kritiikin kritiikissään pikemminkin mukailemaan tai säestämään Carria kuin etäännyttämään itseään tästä. Päästäkseen sisään Carrin ajatuksenkulkuun ja saadakseen otteen tämän argumentaatiosta – toisin sanoen siitä, miten tämä liikkuu tekstuaalisesti – ja voidakseen lopulta esittää oman kritiikkinsä DAR:n näyttää olevan tarpeellista esittää Carria. Tietynlainen assimilaatio tai absorbointi on kyseessä, vaikkakin hyvin erilainen kuin medioiden välinen: DAR:n on sisällytettävä itseensä tai ruumiillistettava Carr, olkoonkin että tekstuaalisesti, ennen kuin voi loitontaa itsensä tästä.
Tässäkin mielessä DAR:n sovitus – niin Carrin kuin Haylesin kirjan katkelmista – on performatiivinen. Kirjoittaessaan toisen kanssa ja tätä vastaan DAR ottaa toisen muodon tekstissään tai tekstillään, jäljittelee, ruumiillistaa ja lopulta työntää toista loitommalle (vrt. 1.12). Tässä tutkimuksessa sama edestakainen liikehdintä sisäistämisen ja ulkoistamisen välillä ilmenee myös suhteessa koneelliseen toiseen, jonka erottamaton osa internet on.
Viitteet
2.4FI1
Tähän tulkintamahdollisuuteen viittaa sekin, ettei yllä ole linkkiä Haylesin kirjan katkelmaan. Fragmentti 16 on järjestyksessä kolmas, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn Hayles-katkelmaan (vrt. 1.4 ja 1.10).
2.4FI2
Painetun kirjan lisäksi minulla on käytössäni Carrin kirjan digitaalinen, netissä vapaasti saatavilla oleva versio.