2.4 Fragmentti 16

Yhdistettynä fragmentti 16:een voisi itse asiassa olla katkelma Carrin kirjasta, sillä se on pikemminkin tämän kuin Haylesin kirjan sovitus (2.4FI1). Tässä fragmentissa DAR jäljittelee – ja mikä tärkeintä: hienovaraisesti parodioi – Carria tehdessään selkoa tämän internet-kritiikistä. Fragmentti 16:ssa oleva jännite rakentuu luennassani näiden kahden asian välille: DAR:n halun esittää Carrin argumentaatiota oikeudenmukaisesti ja toisaalta etäännyttää itsensä siitä lievän parodian keinoin.

DAR:n kysymys näin ollen on, miten olla (tarpeeksi) uskollinen lähteelle ja toisaalta avata tilaa oman näkökulman esiintulolle. Keskeinen kohta, johon perustan tulkintani, on ”kavalasti”-adverbin käyttö (ks. fragmentti 16). Tällä nimenomaisella adverbillä DAR kuvaa Carrin internetin neuropsykologisista vaikutuksista varoittavan selostuksen sävyä.

Huomautettakoon, ettei Carr käytä ”kavala”-adjektiivia saati ”kavalasti”-adverbia kertaakaan kirjassaan mikä tukee tulkintaa että sanavalinta kertoo enemmän DAR:n näkemyksestä Carrista kuin Carrin näkemyksestä internetistä. Huolimatta Carrin vakavasta kritiikistä internetiä kohtaan – tai tarkemmin ottaen sitä kohtaan, miten internetin yleiset käyttötavat muuttavat meitä huonompaan suuntaan –, on silti tulkinta-asia lisätä kritiikkiin ”luottamuksen pettämisen” tai ”petollisen toiminnan tai luonnon” merkityksen (tukeutuakseni ”kavalan” sanakirjamääritelmiin).

Tässäkin DAR näyttää pyrkivän menemään sovitettavaa tekstiä pidemmälle väitteissään. Verrattuna Hayles-sovitukseen on ote tässä kuitenkin parodioivampi, mikä heijastaa tapaa jolla DAR:n suhde Carriin eroaa hänen suhteestaan Haylesiin. Sen sijaan, että yrittäisin arvioida miten tarkasti DAR:n yhteenveto (joka jatkuu fragmentti 17:ssä) edustaa Carrin väitteitä kaikissa suhteissa – esimerkiksi suhteessa huomiokykyyn ja muistiin, mikä johtaisi nopeasti kritiikin keskeisimpiin osiin – jatkan yksittäisiin sanoihin keskittymistä.

Näin siksi, että haluan tässä soveltaa samanlaista valikoivan lukemisen tapaa, näykkimistä, jota kehotan esiintyjiä harjoittamaan tutkimuksen taiteellisissa osissa ja jota voisi Haylesin luokittelua noudattaen kutsua hyperlukemiseksi (ks. 2.2). Lisäksi käytän yksinkertaista konelukemisen muotoa (etsi-toimintoa) kartoittaakseni, mitä sanat paljastavat Carrin kritiikistä ja sen yhteydestä DAR:n sovitukseen. DAR käyttää – Carrin tavoin – verbiä ”absorboida” kuvatakseen, miten internet sisällyttää itseensä muita medioita (ks. fragmentti 16). Verbi esiintyy Carrin kirjassa yhdeksän kertaa, kuten käyttämäni ohjelmiston etsi-toiminto paljastaa (2.4FI2).

Verbin yhdeksästä esiintymästä katson seuraavan olevan tämän tarkastelun kannalta olennaisin, ei vähiten siksi että verbi esiintyy siinä kahdesti: ”Kun internet absorboi itseensä median, se luo tämän uudelleen omaksi kuvakseen. Se ei vain liudenna median fyysistä muotoa, vaan se pumppaa sen sisällön täyteen hyperlinkkejä, hajottaa sisällön haettaviksi paloiksi ja ympäröi sen kaikkien muiden absorboimiensa medioiden sisällöillä. Kaikki nämä sisällön muotoa koskevat muutokset muuttavat myös tapaamme käyttää, kokea ja jopa ymmärtää sisältöä” (Carr 2010, 90, painotus lisätty).

Miksi DAR päättää käyttää verbiä, joka – edellä siteeratun katkelman valossa – näyttää olevan tärkeä myös Carrin väitteelle? Eikö hän näin tehdessään myötäile Carrin näkemystä (sisällön muotoa) riistävästä, kolonisoivasta ja rajoittavasta internetistä? Onko meidän ymmärrettävä, että myös DAR mieltää internetin tällä tavoin? Vai yrittääkö hän yksinkertaisesti välittää kritiikin pääkohdat ennen kuin esittää oman kantansa asiaan?

Makupaloja vai pellettejä

Ennen kuin yritän vastata näihin kysymyksiin, tarkastelen vielä lyhyesti kahta kohtaa fragmentti 16:ssa. Ensin fraasi ”tiedon makupaloja”, joka puuttuu Carrin kirjasta. ”Makupala” on suomennos englannin kielen sanasta ”tidbit”, joka tarkoittaa pientä (usein maukasta) informaation tai ruoan palasta. Makupalan lähin vastine Carrilla on ”pelletti” kuten tässä katkelmassa: ”Netin interaktiivisuus antaa meille uusia, tehokkaita työkaluja tiedon löytämiseen, itsemme ilmaisemiseen ja muiden kanssa keskustelemiseen. Lisäksi se tekee meistä laboratoriorottia, jotka jatkuvasti painavat vipuja saadakseen sosiaalista ja intellektuaalista ravintoa pienten pellettien muodossa” (Carr 2010, 117, painotus lisätty).

Pelletti on tunnetusti pieni ruokapuriste, joka on yleensä eläimille tarkoitettu. Suomen kielessä se voi myös tarkoittaa jauhetusta jätepuusta, turpeesta tai muusta puristettua, poltettavaa raetta. Englannin kielen ”pellet” voi niin ikään tarkoittaa luotia, oksennuspalloa tai pientä, pyöreää eläimen ulostetta.

Miksi DAR sitten korvaa monimerkityksisemmän ja likaisemman ”pelletin” ruokahalua kiihottavammalla ”makupalalla”? Ottaakseen kantaa kysymykseen internetissä saatavan tiedon hyödyllisyydestä? Vai poiketakseen vain Carrin sävystä?

Viimeinen kohta, jota haluan käsitellä tässä avainsanojen lyhyessä otannassa, on englannin kielen verbi ”compromise”, ”tehdä kompromissi” tai, kuten DAR sovituksensa suomenkielisessä versiossa kirjoittaa, ”vaarantaa” (ks. kuva 2.4.1, joka esittää fragment 16:n vuodelta 2016 peräisin olevaa versiota jossa ”compromise” on kiinnostavaa kyllä algoritmisesti käännetty ”uhrata”-verbillä). Sovituksensa englanninkielisessä versiossa DAR käyttää ”compromise”-verbiä kuvaamaan, mitä internet väitetysti tekee ”intellektuaalisille kyvyillemme”. Hieman yllättäen verbi esiintyy vain kolmesti Carrin kirjassa. Näistä kolmesta esiintymästä pidän tätä katkelmaa kaikkein merkityksellisimpänä tässä yhteydessä: ”Kuten monet hypertekstien ja multimedian tutkimukset osoittavat, kykymme oppia voi vakavasti vaarantua [vrt. engl. ”compromised”], kun verkon monipuoliset ärsykkeet ylikuormittavat aivojamme. Lisääntynyt informaatio voi tarkoittaa vähentynyttä tietoa” (Carr 2010, 214, painotus lisätty).

Tutkijan mimeettinen peli

Kuten nämä hyper- tai koneluetut poiminnot osoittavat, DAR päätyy kritiikin kritiikissään pikemminkin mukailemaan tai säestämään Carria kuin etäännyttämään itseään tästä. Päästäkseen sisään Carrin ajatuksenkulkuun ja saadakseen otteen tämän argumentaatiosta – toisin sanoen siitä, miten tämä liikkuu tekstuaalisesti – ja voidakseen lopulta esittää oman kritiikkinsä DAR:n näyttää olevan tarpeellista esittää Carria. Tietynlainen assimilaatio tai absorbointi on kyseessä, vaikkakin hyvin erilainen kuin medioiden välinen: DAR:n on sisällytettävä itseensä tai ruumiillistettava Carr, olkoonkin että tekstuaalisesti, ennen kuin voi loitontaa itsensä tästä.

Tässäkin mielessä DAR:n sovitus – niin Carrin kuin Haylesin kirjan katkelmista – on performatiivinen. Kirjoittaessaan toisen kanssa ja tätä vastaan DAR ottaa toisen muodon tekstissään tai tekstillään, jäljittelee, ruumiillistaa ja lopulta työntää toista loitommalle (vrt. 1.12). Tässä tutkimuksessa sama edestakainen liikehdintä sisäistämisen ja ulkoistamisen välillä ilmenee myös suhteessa koneelliseen toiseen, jonka erottamaton osa internet on.

Viitteet

2.4FI1
Tähän tulkintamahdollisuuteen viittaa sekin, ettei yllä ole linkkiä Haylesin kirjan katkelmaan. Fragmentti 16 on järjestyksessä kolmas, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn Hayles-katkelmaan (vrt. 1.4 ja 1.10).

2.4FI2
Painetun kirjan lisäksi minulla on käytössäni Carrin kirjan digitaalinen, netissä vapaasti saatavilla oleva versio.

2.4 Fragment 16

Attached to fragment 16 there could, in fact, be a passage from Carr’s book, as it is in effect more an adaptation of Carr than Hayles (2.4EN1). In this fragment, DAR mimics—and, importantly, subtly parodies—Carr in their account of his critique of the Internet. The tension in fragment 16 is, in my reading, between DAR’s desire to represent Carr’s argumentation fairly and to, on the other hand, distance themself from it through subtle parody.

The question for DAR thus is, how to be (sufficiently) loyal to the source and, on the other hand, open up space for their own perspective to emerge. The key point that I base my reading on is the use of the adverb “treacherously” (see fragment 16). With this particular adverb, DAR describes the tone of Carr’s portrayal of the neuropsychological effects of the Internet.

Note that Carr does not once use the adjective “treacherous” nor the adverb “treacherously” in his book, which supports the interpretation that the choice of word speaks more of DAR’s view of Carr rather than of Carr’s view of the Internet. Despite Carr’s severe critique of the Internet—or, more specifically, of how common ways of using the Internet are changing us for the worse—it is still a matter of interpretation to add an aspect of “betrayal of trust” or “deceptive action or nature,” as treachery is commonly defined, to this critique.

Again, DAR appears to want to amplify the arguments of the text they are adapting. Compared to the Hayles adaptation, however, the style of adaptation is more parodic here, reflecting the manner in which DAR’s relationship with Carr differs from their relationship with Hayles. Instead of trying to gauge how accurately DAR’s summary (continued in fragment 17) represents Carr’s arguments in all respects—for instance, in relation to attention and memory, which would quickly lead to the most central aspects of his critique—I will continue to zero in on individual words.

This is because I want to apply here a similar form of selective reading, pecking, that I ask the performers of the artistic parts of this research to practice and that could, following Hayles’s categorization, be called hyper reading (see 2.2). In addition, I will use a simple form of machine reading (the search function) to identify what individual words reveal about Carr’s critique and its links to DAR’s adaptation. DAR, like Carr, uses the verb “absorb” to describe how the Internet incorporates other media (see fragment 16). The verb appears in Carr’s book nine times, as the find function of the software I am using reveals (2.4EN2).

Of these nine appearances, I consider the following passage to be the most relevant for the current discussion, not least because the verb appears in it twice: ”When the Net absorbs a medium, it re-creates that medium in its own image. It not only dissolves the medium’s physical form; it injects the medium’s content with hyperlinks, breaks up the content into searchable chunks, and surrounds the content with the content of all the other media it has absorbed. All these changes in the form of the content also change the way we use, experience, and even understand the content” (Carr 2010, 90, emphasis added).

Why does DAR choose to use a verb that seems, in light of the passage cited above, to hold an important position in Carr’s argument? In so doing, are they not echoing his view of a deforming, colonizing, and constricting Internet? Are we to understand that DAR, too, perceives of the Internet in this way? Or are they simply trying to convey the main points of the critique before asserting their own position on it?

Tidbits or Pellets

Before attempting to answer these questions, I will briefly look at two further points in fragment 16. First, the phrase “information tidbits,” present in DAR but absent in Carr. Tidbits are small pieces of information or food (often tasty). The closest match to tidbit in Carr is “pellet,” as in this passage: “The Net’s interactivity gives us powerful new tools for finding information, expressing ourselves, and conversing with others. It also turns us into lab rats constantly pressing levers to get tiny pellets of social or intellectual nourishment” (Carr 2010, 117, emphasis added).

As is known, a pellet is a small mass of food, usually intended for animals. It can also denote a bullet or a small mass of bones and feathers regurgitated by a bird. Rabbit and rodent feces are also called pellets. (In contrast, the Finnish “pelletti” refers to small, pressed pieces of animal feed, but also to combustible granules made of, among other things, cull lumber and peat.)

Why, then, does DAR replace the more ambiguous and dirtier “pellet” with the more appetizing “tidbit”? To make a favorable statement about the usefulness of information available on the Internet? Or just to deviate from Carr’s tone?

The last point I would like to address here, in this brief sampling of keywords, is DAR’s use of the verb “compromise” (see fig. 2.4.1, which shows a 2016 version of fragment 16, in which “compromise” is, interestingly enough, algorithmically translated as “uhrata,” the Finnish verb for “sacrifice”). DAR uses “compromise” to describe what the Internet is purportedly doing to our “intellectual abilities.” Somewhat surprisingly, the verb appears only three times in Carr’s book. Of these three instances, I find this passage most relevant in this context: “As the many studies of hypertext and multimedia show, our ability to learn can be severely compromised when our brains become overloaded with diverse stimuli online. More information can mean less knowledge” (Carr 2010, 214, emphasis added).

The Researcher’s Mimetic Game

As these hyper or machine read excerpts demonstrate, DAR, in their critique of the critique, ends up conforming to or accompanying Carr, rather than distancing themself from him. In order to access Carr’s train of thought, to get a grasp of his argumentation—in other words, how he moves textually—, and, finally, in order to be able to deliver their own critique, it seems necessary for DAR to enact Carr. A particular kind of assimilation or absorption is taking place, albeit very different from that between media: DAR must incorporate or embody Carr, albeit textually, before they can distance themself from him.

In this sense, too, DAR’s adaptation—of the passages from both Carr and Hayles—is performative. Writing with and against the other, DAR takes different forms in and through their text, mimics, embodies, and finally pushes the other further away (cf. 1.12). In this research, a similar back and forth movement between internalization and externalization manifests itself also in relation to the machinic other, of which the Internet is an integral part.

Notes

2.4EN1

The fact that there is no link above to a corresponding Hayles passage seems to also point to this possible interpretation. Fragment 16 is the third fragment that does not refer to any particular Hayles passage (see 1.4 and 1.10).

2.4EN2
In addition to a print copy, I have at my disposal a digital copy of Carr’s book, freely available on the Internet.

Fragment(ti) 15Fragment(ti) 17