Pituudestaan huolimatta katkelma ansaitsee tulla siteeratuksi kokonaisuudessaan: ”Andy Clark havainnollistaa [ihmisen potentiaalia hyödyntää esineitä mahdollistamaan monimutkaisempia ajatuksia kuin muutoin olisi mahdollista] tarinalla Nobel-palkitusta fyysikosta Richard Feynmanista, joka tapaa historioitsija Charles Weinerin keskustellakseen eräistä Feynmanin alkuperäisistä muistiinpanoista. Weiner mainitsee, että paperit ovat ’todiste [Feynmanin] jokapäiväisestä työstä’. Feynman on kuitenkin eri mieltä. ’Oikeastaan tein työn paperilla’, hän sanoo. ’No, työn teit päässäsi, mutta sen todiste on vielä tässä’. ’Ei, se ei oikeastaan ole todiste. Se on työtä. Täytyy työskennellä paperilla ja tämä on se paperi. Okei?’. Feynman tekee selväksi, ettei hän kirjoittanut muistiin mielessään etukäteen olleita ideoita. Muistiin kirjoittamisen prosessi oli pikemminkin olennainen osa hänen ajatteluaan. Kynä ja paperi olivat yhtä lailla osa hänen kognitiivista järjestelmäänsä kuin hänen aivoissaan purkautuvat hermosolut. Tämänkaltaisista tapauksista liikkeelle lähtien Clark kehittää laajennetun kognition mallin (jota hän kutsuu EXTENDED:ksi) erottaen sen mallista, joka kuvittelee kognition tapahtuvan aivoissa (jota hän kutsuu BRAINBOUND:ksi). EXTENDED:n ja BRAINBOUND:n väliset erot ovat selkeät neurologisten, kokeellisten ja anekdoottisten todisteiden puoltaessa edellistä jälkimmäisen sijaan.” (Hayles 2012, 93.)