Tiivistelmä

Tekijä
Otso Huopaniemi
Väitöstutkimuksen nimi
Algoritmiset adaptaatiot
Taiteelliset osat
love.abz
Toteutuspaikka: Kiasma-teatteri, Helsinki
Vuosi: 2013
(love.abz)3
Toteutuspaikka: Theaterdiscounter, Berliini
Vuosi: 2015
Vastaväittäjät
TaT Mika Elo
FT Riku Roihankorpi
Tutkimuksen ohjaajat
PhD Esa Kirkkopelto
PhD W. B. Worthen
TeM Laura Ruohonen (aiempi)
TUTKIELMAN SAA JULKAISTA AVOIMESSA TIETOVERKOSSA. LUPA ON AJALLISESTI RAJOITTAMATON.

Tiivistelmä

Taiteellinen tutkimukseni Algoritmiset adaptaatiot käsittelee ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta kirjoittamisen kontekstissa. Tutkimus tarkastelee väitettä, että kirjoitamme algoritmisten prosessien – tässä tapauksessa konekäännöksen ja automatisoidun puheentunnistuksen – kautta, kanssa, rinnalla ja niitä vastaan. ”Meillä” tarkoitan tässä yhteydessä taiteilijoita ja taiteellisia tutkijoita ja viime kädessä kaikkia, jotka käyttävät digitaalisia medioita kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Tutkimus koostuu kahdesta taiteellisesta osasta ja kirjallisesta osasta. Taiteelliset osat ovat vuonna 2013 esitetty love.abz ja vuonna 2015 esitetty (love.abz)3. Molemmat ovat näyttämöesityksiä, joissa yhteensä yksitoista inhimillistä esiintyjää luo löyhästi näytelmääni Rakkauden ABZ perustuvia tekstifragmentteja käyttäen puheentunnistusta ja konekäännöstä. Tutkimuksen kirjallinen osa on kaksikielinen verkkoväitös, joka hyödyntää taiteellisissa osissa kehitettyjä kirjoitusmenetelmiä ja muuntaa niitä diskursiivisen kirjoittamisen tarkoituksiin.

Tutkimuksen keskeinen löydös on, että algoritmisten prosessien sisällyttäminen kirjoitus- ja lukuprosesseihin toteutuu itsekääntämisen eli omien tekstien kääntämisen yhteydessä. Tutkimus esittää, että nykyaikainen itsekäännös – jossa konekääntäjä toimii kanssakääntäjänä – on itserefleksiivisen kirjoittamisen muoto joka hyödyntää digitaalisen median rakentavaa potentiaalia ja avaa uudenlaisen tilan keskittyneelle ajattelulle, viime kädessä tutkimuksen tekemiselle taiteessa ja sen kautta. Tutkimuksen tuottaman tiedon esiintulo on mahdollista vasta itsekäännöksen synnyttämän laajennuksen, uuden näyttämön myötä.

Tämän uuden näyttämön luomiseen sekä tutkimuksen taiteelliset osat että sen kirjallinen osa hyödyntävät fiktion keinoja. Taiteellisissa osissa esiintyjät kirjoittavat ryhmissä luoden annetuissa puitteissa improvisoituja draamallisia kohtauksia. Kirjallisessa osassa rakennan dialogin fiktioidun tutkijaminäni ja kuvitteellisen kanssatutkijan DAR:n (lyh. engl. sanoista Digital Artistic Researcher) välille. Vuoropuhelun tarkoituksena on pohtia N. Katherine Haylesin kirjan How We Think – Digital Media and Contemporary Technogenesis (2012) sovitusta. Sovitus ja sen kommentaari muodostavat opinnäytetyön rakenteellisen selkärangan.

Tässä Haylesin hybridiluennassa tutkimuksen kaksi pääasiallista kirjoitusmenetelmää, nykyaikaisen itsekäännöksen kautta kirjoittaminen (engl. lyh. WTCST) ja live-kirjoittaminen (engl. lyh. LW), esitetään esittävien taiteiden alalla toteutuvina teknogeneettisina väliintuloina. Teknogeneesi eli ihmisen ja teknologian yhteisevoluutio ottaa siten ruumiillistuneen kääntämisen muodon, jossa inhimilliset esiintyjät kirjoittavat yhdessä algoritmisten toimijoiden kanssa epävakaita, jatkuvasti muuttuvia ja meluisia tekstejä. Kirjallisessa osassa ja koko tutkimuksen yhteydessä adaptaatio näyttäytyy siten laajana ilmiönä, joka käsittää niin kielellisiä kuin ruumiillisia ja teknologisiakin prosesseja.

Asiasanat

Kirjoittaminen, lukeminen, ihmisen ja teknologian vuorovaikutus, algoritmiset prosessit, digitaaliset mediat, itsekäännös, digitaalinen taiteellinen tutkimus, adaptaatio

Abstract

Researcher
Otso Huopaniemi
Name of doctoral thesis
Algorithmic Adaptations
Artistic parts
love.abz
Place of presentation: Kiasma Theater, Helsinki
Year: 2013
(love.abz)3
Place of presentation: Theaterdiscounter, Berlin
Year: 2015
Opponents
DA Mika Elo
PhD Riku Roihankorpi
Research supervisors
PhD Esa Kirkkopelto
PhD W. B. Worthen
MA (Theater) Laura Ruohonen (prior)
THE RESEARCHER GRANTS UNRESTRICTED PERMISSION TO PUBLISH THIS WORK AS AN OPEN ACCESS PUBLICATION.

Abstract

My artistic research Algorithmic Adaptations deals with the interaction of humans and technologies in the context of writing. This study examines the claim that we write through, with, alongside, and against algorithmic processes, in this case machine translation and automated speech recognition. In this context, by “we” I refer to artists and artistic researchers, and ultimately to all those who use digital media for the purposes of writing and reading.

The research consists of two artistic parts and a written part. The artistic parts are love.abz, performed in 2013, and (love.abz)3, performed in 2015. Both are stage performances in which human performers (eleven in all) write text fragments loosely based on my play An ABZ of Love using speech recognition and machine translation. The written part of the research is a bilingual, open access thesis that utilizes the writing methods developed in the artistic parts, altering them for the purposes of discursive writing.

The central finding of the study is that the inclusion of algorithmic processes in writing and reading is realized in the context of self-translation, i.e. the translation of one’s own texts. The research suggests that contemporary self-translation, carried out using machine translation as co-translator, constitutes a form of self-reflexive writing that harnesses the constructive potential of digital media and opens up new space for concentrated thinking, ultimately for conducting research in and through art. The knowledge produced by such research emerges only after it has been extended by self-translation, only after a new stage has been constructed for it.

To create this new stage, both artistic parts and written part utilize means of fiction. In the artistic parts, the writer-performers work in groups to create improvised dramatic scenes within the given performative framework. In the written part, I construct a dialogue between my fictionalized researcher “I” and a fictional co-researcher, DAR (abbr. for Digital Artistic Researcher). The purpose of this dialogue is to reflect on the adaptation of N. Katherine Hayles’s book How We Think – Digital Media and Contemporary Technogenesis (2012). The adaptation and its commentary form the structural backbone of the thesis.

In this hybrid reading of Hayles, writing through contemporary self-translation (WTCST) and live writing (LW), the two main writing methods developed in the research, are presented as constructive technogenetic interventions in the field of the performing arts. Technogenesis, the co-evolution of humans and technologies, thus takes the form of embodied translation, in which human writer-performers interact with their algorithmic co-performers in the creation of instable, continuously mutating, and noisy texts. In the written part and in the research as a whole, adaptation thus manifests itself as a broad phenomenon encompassing linguistic, bodily as well as technological processes.

Keywords

Writing, reading, human-technology interaction, algorithmic processes, digital media, self-translation, digital artistic research, adaptation

Kiitokset | Acknowledgments Sisällysluettelo | Table of contents