Tiivistelmä
Tekijä
Otso Huopaniemi
Väitöstutkimuksen nimi
Algoritmiset adaptaatiot
Taiteelliset osat
love.abz
Toteutuspaikka: Kiasma-teatteri, Helsinki
Vuosi: 2013
(love.abz)3
Toteutuspaikka: Theaterdiscounter, Berliini
Vuosi: 2015
Vastaväittäjät
TaT Mika Elo
FT Riku Roihankorpi
Tutkimuksen ohjaajat
PhD Esa Kirkkopelto
PhD W. B. Worthen
TeM Laura Ruohonen (aiempi)
TUTKIELMAN SAA JULKAISTA AVOIMESSA TIETOVERKOSSA. LUPA ON AJALLISESTI RAJOITTAMATON.
Tiivistelmä
Taiteellinen tutkimukseni Algoritmiset adaptaatiot käsittelee ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta kirjoittamisen kontekstissa. Tutkimus tarkastelee väitettä, että kirjoitamme algoritmisten prosessien – tässä tapauksessa konekäännöksen ja automatisoidun puheentunnistuksen – kautta, kanssa, rinnalla ja niitä vastaan. ”Meillä” tarkoitan tässä yhteydessä taiteilijoita ja taiteellisia tutkijoita ja viime kädessä kaikkia, jotka käyttävät digitaalisia medioita kirjoittamiseen ja lukemiseen.
Tutkimus koostuu kahdesta taiteellisesta osasta ja kirjallisesta osasta. Taiteelliset osat ovat vuonna 2013 esitetty love.abz ja vuonna 2015 esitetty (love.abz)3. Molemmat ovat näyttämöesityksiä, joissa yhteensä yksitoista inhimillistä esiintyjää luo löyhästi näytelmääni Rakkauden ABZ perustuvia tekstifragmentteja käyttäen puheentunnistusta ja konekäännöstä. Tutkimuksen kirjallinen osa on kaksikielinen verkkoväitös, joka hyödyntää taiteellisissa osissa kehitettyjä kirjoitusmenetelmiä ja muuntaa niitä diskursiivisen kirjoittamisen tarkoituksiin.
Tutkimuksen keskeinen löydös on, että algoritmisten prosessien sisällyttäminen kirjoitus- ja lukuprosesseihin toteutuu itsekääntämisen eli omien tekstien kääntämisen yhteydessä. Tutkimus esittää, että nykyaikainen itsekäännös – jossa konekääntäjä toimii kanssakääntäjänä – on itserefleksiivisen kirjoittamisen muoto joka hyödyntää digitaalisen median rakentavaa potentiaalia ja avaa uudenlaisen tilan keskittyneelle ajattelulle, viime kädessä tutkimuksen tekemiselle taiteessa ja sen kautta. Tutkimuksen tuottaman tiedon esiintulo on mahdollista vasta itsekäännöksen synnyttämän laajennuksen, uuden näyttämön myötä.
Tämän uuden näyttämön luomiseen sekä tutkimuksen taiteelliset osat että sen kirjallinen osa hyödyntävät fiktion keinoja. Taiteellisissa osissa esiintyjät kirjoittavat ryhmissä luoden annetuissa puitteissa improvisoituja draamallisia kohtauksia. Kirjallisessa osassa rakennan dialogin fiktioidun tutkijaminäni ja kuvitteellisen kanssatutkijan DAR:n (lyh. engl. sanoista Digital Artistic Researcher) välille. Vuoropuhelun tarkoituksena on pohtia N. Katherine Haylesin kirjan How We Think – Digital Media and Contemporary Technogenesis (2012) sovitusta. Sovitus ja sen kommentaari muodostavat opinnäytetyön rakenteellisen selkärangan.
Tässä Haylesin hybridiluennassa tutkimuksen kaksi pääasiallista kirjoitusmenetelmää, nykyaikaisen itsekäännöksen kautta kirjoittaminen (engl. lyh. WTCST) ja live-kirjoittaminen (engl. lyh. LW), esitetään esittävien taiteiden alalla toteutuvina teknogeneettisina väliintuloina. Teknogeneesi eli ihmisen ja teknologian yhteisevoluutio ottaa siten ruumiillistuneen kääntämisen muodon, jossa inhimilliset esiintyjät kirjoittavat yhdessä algoritmisten toimijoiden kanssa epävakaita, jatkuvasti muuttuvia ja meluisia tekstejä. Kirjallisessa osassa ja koko tutkimuksen yhteydessä adaptaatio näyttäytyy siten laajana ilmiönä, joka käsittää niin kielellisiä kuin ruumiillisia ja teknologisiakin prosesseja.
Asiasanat
Kirjoittaminen, lukeminen, ihmisen ja teknologian vuorovaikutus, algoritmiset prosessit, digitaaliset mediat, itsekäännös, digitaalinen taiteellinen tutkimus, adaptaatio