2.6 Fragmentti 18
Käsiteltyäni ensin kahta yksityiskohtaa esitän tässä vastauksessani fragmentti 18:aan joitakin huomioita ruumiillistamisesta Haylesin väitteiden ja love.abz/(love.abz)3:n pohjalta. Ilmeistä fragmentti 18:ssa on, että DAR haluaa siirtyä Carrista takaisin Haylesiin. Tätä tulkintaa tukee sekin, että fragmenttiin on liitetty sitä vastaava Hayles-katkelma, toisin kuin kahdessa edellisessä fragmentissa (ks. sovitettu Hayles-katkelmasta 14). DAR asettuu Haylesin kannalle ”opinnäytteessään” ja siteeraa tätä suoraan ensimmäistä kertaa, mainitseepa tämän nimeltäkin ensi kertaa.
Näihin kahteen yksityiskohtaan haluan viivähtää. Ensin, DAR käyttää sanaa ”opinnäyte” vasta toista kertaa sovituksessaan (vrt. 1.3), seikka joka paljastaa tärkeän, miltei huomiotta jääneen asian: DAR mieltää sovituksensa opinnäytteeksi, eikä joksikin määrittelemättömäksi, muotoaan alituisesti muuttavaksi tekstiksi. Huolimatta siitä, että DAR:n työ on suljettu käännöslaatikoihin ja altistettu jatkuvaan algoritmiseen käännökseen, DAR väittää kuin väittääkin jotakin Hayles-sovituksessaan ja sen kautta.
Näin ollen meidän tulisi tunnistaa, että DAR:n sovitus on opinnäyte opinnäytteessä, rakenteellisesti kuin näytelmä näytelmässä tai näyttämö näyttämössä (2.6FI1). Käännöslaatikot ovatkin paitsi algoritmisten käännösten ilmentymiä, myös ja ehkä ennen kaikkea näyttämöaukkoja, jotka kehystävät DAR:n tekstuaalista liikehdintää. Tätä vaikutelmaa korostaa sekin, että Google-kääntäjän verkkosivun enimmäkseen harmaat elementit ovat kuin lavasteita.
Toiseksi, tulkinnassani suoran lainauksen käyttö ja kirjailijan mainitseminen nimeltä kertoo DAR:n halusta tuoda entistä avoimemmin esiin suhdettaan valitsemaansa sovituskohteeseen. Sallimalla Haylesin puhua ikään kuin omin sanoin DAR myöntää, että tässä tapauksessa on parasta antaa kirjan puhua puolestaan sen sijaan että yrittäisi mukauttaa sen väitteitä heti. Tämä johtunee DAR:n siteeraamien lauseiden nostattamien kysymysten monitahoisuudesta.
Ruumiillistunut kääntäminen
Video 2.6.1 FI
Esitysten koodaaminen
Ehdottaakseni toista näkökulmaa digitaalisen median ja ruumiillistamisen suhteisiin esittelen tässä lyhyesti taiteellisten osien valmistamisen kannalta keskeistä työkalua. Tekninen käsikirjoitus (engl. tech plot) on lähes algoritmisen tarkka ja yksityiskohtainen kirjallinen dokumentti, jota käytän välineenä love.abz/(love.abz)3:n suunnittelussa, organisoinnissa ja jatkokehittelyssä (2.6FI2). Sen kieli on koodin kaltaista (joskaan ei kirjaimellisesti koodia, sillä tietokoneen ohjelmointikieliä en osaa), varsinkin mitä tulee toiseen, teknisesti huomattavasti monimutkaisempaan taiteelliseen osaan (ks. 3.4).
Teknistä käsikirjoitusta voidaan pitää love.abz/(love.abz)3:n algoritmina, sääntöjen joukkona, joka aktualisoituu vasta kun se kytketään esityskoneistoon (tai tekniseen kokonaisuuteen, ks. 1.6 ja 1.8) ja ruumiillisiin esittäjiin. Alun perin teknisen käsikirjoituksen funktio on viestiä esityksen teknisiä tarpeita esityspaikoille ja niiden tekniselle henkilöstölle. Palvellessaan edelleen tätä tarkoitusta se muuttuu enenevässä määrin tutkimuksellisen suunnittelun työkaluksi, jota käytän taiteellisten osien ohjaamiseksi tutkimusintressieni mukaisesti. Itse asiassa se on tässä yhteydessä minun ensisijainen kirjoittamisen muotoni, sillä itse esityksissä en esitä kirjoittamista samalla tavoin kuin muut esiintyjät.
Tässä mielessä voidaan sanoa, että koodaan esitykset. Tila-, valo- ja äänisuunnittelua koskevien yksityiskohtien lisäksi tekninen käsikirjoitus sisältää tietoa kolmesta esityksissä toteutuvasta ruumiillistuneen vuorovaikutuksen muodosta: 1) esiintyjien keskinäisestä vuorovaikutuksesta; 2) esiintyjien ja yleisön välisestä vuorovaikutuksesta; ja 3) esiintyjien, yleisön ja digitaalisten medioiden välisestä vuorovaikutuksesta. Esitysten valmisteluvaiheessa poistun aika ajoin harjoituksista “päivittääkseni” teknistä käsikirjoitusta harjoituksissa esiin tulleilla uusilla ratkaisuilla. Palattuani päivitykset pannaan täytäntöön yhteistyössä esiintyjien kanssa (2.6FI3).
Tämä prosessi on ohjelmointia pikemminkin kuin ohjaamista teatterillisessa mielessä, mitä korostaa sekin että olen itse mukana esiintyjänä kaikissa esityksissä, ikään kuin oman ohjelmani ohjelmoitavana. Teatterillisen ohjelmoinnin ja ohjaamisen välinen ero, jonka tekninen käsikirjoitus tuo esiin, ehdottaa toista tapaa käsitteellistää ruumiiden ja digitaalisten medioiden välistä suhdetta esityksen kontekstissa. Jos ajattelemme esitystä tietokoneohjelmien kaltaisena ohjelmana, on selvää, että ruumiillistamista koskevan käsityksemme on sisällettävä niin inhimilliset kuin digitaalisetkin fyysiset ruumiit.
Viitteet
2.6FI1
Taiteellisessa tutkimuksessaan Theatre Enters! The Play within the Play as a Means of Disruption Davide Giovanzana esittää, että näytelmä näytelmässä -rakenne on väline joka haastaa autoritaarista diskurssia sisältä käsin, leikkisästi (Giovanzana 2015FI). Tätä taustaa vasten DAR:n opinnäytteen voisi ajatella haastavan ja häiritsevän minun opinnäytettäni, joka on dominoivassa asemassa.
2.6FI2
Tekninen käsikirjoitus on lähellä scoren eli toiminta- tai tapahtumakäsikirjoituksen käsitettä, jolla dramaturgiassa tarkoitetaan “muistiinpanoja tai ohjeita, jotka voivat koostua esimerkiksi tekstistä, esiintyjän reittikartasta ja esitystilan käyttöä selventävistä kaavakuvista” (Uniarts.fi 6.8.17). Kirjoittamani tekniset käsikirjoitukset tosin sisältävät lähinnä tekstiä ja ovat selvästi minun, esitysten koordinoijan, näkökulmasta kirjoitettuja. Niiden alkuperäinen käyttötarkoitus liittyy esitysten teknisten vaatimusten hallintaan, mikä sekin saattaa erottaa ne edellä olevasta scoren määritelmästä.
2.6FI3
Prosessi ei suinkaan ole kitkaton ja saumaton – toisin kuin tämä kuvaus saattaa antaa ymmärtää –, ei varsinkaan jos päivitysten täytäntöönpano ajoittuu harjoitusprosessin myöhäisiin vaiheisiin tai esityskaudelle.