Kehollinen ja laajennettu kognitio ovat filosofiassa ja kognitiotieteessä viime vuosikymmeninä kannatusta saaneita epäortodoksisia suuntauksia, ”jotka eivät rajaa kognitiota ja mieltä yksinomaan aivoihin ja sen hermosoluihin liittyviin prosesseihin” (Calonius 2013FI, ii). ”Kognitio on kehollista, kun se on syvästi riippuvaista toimijan fyysisen kehon ominaisuuksista, so. kun toimijan aivojen ulkopuolella olevat kehon ominaisuudet esittävät merkittävää kausaalista tai fyysisesti konstitutiivista roolia kognitiivisessa prosessoinnissa”. ”Laajennetun kognition teesi on väite, että kognitiiviset järjestelmät itse ulottuvat yksittäisen organismin rajojen ulkopuolelle. Tässä valossa toimijan fyysisen, sosiaalisen ja kulttuurisen ympäristön piirteet voivat tehdä enemmän kuin jakaa kognitiivista prosessointia, ne saattavat osittain konstituoida toimijan kognitiivisen systeemin”. (Wilson & Foglia 2015FI.)