Siteeraan katkelman kokonaisuudessaan, koska se liittyy niin elimellisesti luentaani: ”Ammentaen omasta kokemuksestani ruukkujen valamisesta tyypillisesti aloitan muotoa, kokoa, pintarakennetta, lasitetta jne. koskevalla tietoisella idealla. Saven alustaminen antaa muille kognitioille mahdollisuuden työskennellä, kun minä omaksun käsieni kautta tietoa saven rakeisuudesta, kosteuspitoisuudesta, kemiallisesta koostumuksesta jne., mikä voi saada minut muokkaamaan alkuperäistä ideaani. Vielä dynaamisempaa on saven muovaaminen vääntöpyörässä, monitahoinen vuorovaikutus sen välillä mitä minä kuvittelen ja mitä savi mielii tehdä. Onnistunut ruukku syntyy, kun nämä vuorovaikutukset muuttuvat sulavaksi tanssiksi, jossa savi ja käteni päätyvät lepäämään samalla hetkellä. Monenlaiset keholliset kognitiot osallistuvat tähän prosessiin mukaan lukien kehoni läpi kulkevat tiedostamattomat ja ei-tietoiset kognitiot, jotka jalkani rytmisen potkimisen kautta ulottuvat vääntöpyörään.” (Hayles 2012, 92.)