Teos alkoi sillä, että pyysimme yleisöä jättämään laukut ja kengät salin ulkopuolelle. Kaksi tanssijaa saattoi 16 katsojaa istumaan lattialle piiriin. Piirejä muodostui tilaan yhteensä neljä. Olimme rajoittaneet katsojamäärän 64:ään. Jokaisessa piirissä istuvat kaksi tanssijaa toivottivat yleisön tervetulleeksi ja kertoivat, mitä he seuraavassa osassa tekevät. Liikkeellinen tehtävä oli toiselle kehon painon antaminen ja hidas kehon painon siirtäminen.
Katsojat näkivät hyvin läheltä kaksi ihmistä makaamassa toistensa päällä. Hiljalleen tanssijat aloittivat liikkumisen kehon painon jakamisella toiselle tanssijalle. Kohtaus kesti noin kymmenen minuuttia. Kohtauksen aikana puhuin mikrofoniin avaten kysymyksiä ei-tietämisestä ja intiimiydestä. Puhe koostui ensimmäisestä ja toisesta taiteellisesta työstä keräämästäni materiaaliista.
Piirissä istunutta yleisöä pyydettiin seuraavaksi nousemaan ylös seisomaan ja muodostamaan suorakulman. Tilaan muodostui näin neljä näyttämöä, ja jokaisessa kulmassa tanssi kaksi ihmistä kevyessä kosketuksessa toiseen. Toinen osa perustui kevyelle ihokontaktille, ja tanssi tapahtui pystyasennossa. Vauhti alkoi hiljalleen myös nopeutua.
Kolmannessa osassa yleisö siirtyi seisomaan vastakkain muodostaen kujan. Tanssijat liikkuivat kujaa pitkin ottaen kontaktia yleisön nilkkoihin ja katsoen yleisöä silmiin. Kohtauksen aikana puhuin mikrofoniin kontakti-improvisaation ei-hierarkkisesta asenteesta.
Tämän jälkeen alkoi kaikkien yhteinen ”small dance” -harjoitus. Katsojat saivat liikkua vapaasti tilassa, ja tehtävänä oli löytää tilasta itselle oma paikka, jossa seistä. Ohjasin mikrofoniin puhuen ”small dance” -harjoituksen ja annoin ohjeen, että siinä saisi pysyä niin kauan kuin halusi. Osa yleisöstä jäi seisomaan niin pitkäksi aikaa, että teos siirtyi uuteen osioon ja tilassa vielä seisoi ”small dance” -harjoitusta tekeviä katsoja-kokijoita.
Neljäs osa tapahtui siten, että yleisö sai siirtyä isoon piiriin. Piiri oli muodostettu tilaan mustilla tyynyillä. Tyynyt olivat alusta asti tilassa. Kolmas ja neljäs osa liukuivat päällekkäin siten, että yksi tanssijoista aloitti soolon tanssimisen seisovien ihmisten lomassa tanssien sisään ja ulos kontaktista. Soolon aikana tanssija otti lähikontaktia seisoviin ihmisiin ja loi tilallista suhdetta heihin.
Viidenteen osaan päädyimme käyttäen ryhmän aistimiseen perustuvaa harjoitusta ”one mind”. ”One mind” -nimen annoimme harjoituksissa, ja nimi pysyi koko harjoitus- ja esitysprosessin ajan. Harjoituksen pyrkimys oli aistia ja liikkua kuin ”yksi mieli” havainnoiden, mihin tilanne suuntautuu.
”One mind” -harjoituksen aikana puhuin mikrofoniin katsottuna olemisesta. Samaan aikaan sooloa tehnyt tanssija oli siirtynyt koskemaan ja antamaan oman kehon painoa katsojien selkään. Hän kiersi koko piirin ympäri koskettaen jokaista yleisön jäsentä. ”One mind” -harjoitus päättyi yhden tanssijan sooloon, ja soolosta siirryimme trioon.
Teoksen vauhti oli hiljalleen koko ajan kiihtynyt, ja trion rytmi oli alkuun verrattuna jo aika vauhdikas. Trion aikana toiset tanssijat seisoivat yleisön takana ja aloittivat nopeutuvan kävelyn seurauksena juosta yleisön selän takana. Vauhti kiihtyi entisestään.
Trio päättyi yhden tanssijan vauhdikkaaseen sooloon ja soolon lopussa kaikki tanssijat astuivat piirin sisälle ohitellen toisiaan ja hyppien vauhdikkaasti toistensa syliin. Tanssi oli nopeatempoista tanssimista sisään ja ulos kontaktista. Tempo kiihtyi niin nopeaksi kuin tanssijat pystyivät tempoa kiihdyttämään. Teos päättyi tanssijoiden makaamiseen maassa ja heidän kiihtynyt hengityksensä kuului voimakkaana tilassa.
Viimeisessä kohtauksessa pyysin yleisöä palaamaan 16 henkilön muodostamaan piiriin, josta aloitimme teoksen alussa. Kaksi tanssijaa pyysi yleisöä kertomaan kokemuksistaan, ja tanssijat kertoivat myös omista kokemuksistaan esityksen aikana. Yhteiselle keskustelulle oli varattu aikaa kymmenen minuuttia.