Esittävien taiteiden valosuunnittelusta muutosten äärellä
Valosuunnittelu on vähän tutkittu ala, joka on ehtinyt muodostaa vakiintuneita käytäntöjä. Esitysmuotojen muuttuessa työskentelytavat voivat kuitenkin muuttua rajoitteiksi. Tomi Humalisto on kiinnostunut ”toisin tekemisen” mahdollisuudesta silloin, kun käytäntö kaipaa vaihtoehtoa.
Väitöstutkimuksessaan Humalisto kartoittaa vakiintuneita käytäntöjä ja niiden muutoksia omassa työskentelyssään. Esitysesimerkkien ja teorialähteiden avulla hän avaa keskustelua alan puitteista ja kehityksestä. Työ tarjoaa jalansijaa ja tarttumapintoja muille samansuuntaisille tai vastakkaisille näkökulmille.
Taiteellisen tutkimuksen kohteena on neljä esitystä, joissa valosuunnittelu haastaa konventioita: Kudelma (2003), Pelto – ankara moraliteetti (2005), Varjojen huone (2006) ja Pimeä projekti (2006). Kirjallinen osa käsittelee valosuunnittelijan laajenevia toimenkuvia sekä tarkastelee staattisen valotilanteen kokemista muuttuvana ja dynaamisena Pelto – ankara moraliteetti -esityksessä. Kolmantena aiheena Humalisto vertailee näkyvyyden ja pimeyden asemaa esityskonventiossa ja Pimeä projekti -esityksessä, jossa käytettiin infrapunavaloa.
Humalisto on toiminut valosuunnittelijana esittävien taiteiden parissa 1990-luvulta asti Belgiassa ja Suomessa sekä tuntiopettajana Teatterikorkeakoulussa.