Tekijä
Jaana Irmeli Turunen
Väitöstutkimuksen nimi
Herkkää ja hiljaista vastarintaa – tanssin muuttuva toimijuus
Taiteelliset osat
Tanssin Haja-Alue
Toteutuspaikka: kulttuurikeskus Vuotalo, Helsinki
Vuosi: 2006
Walking and Talking
Toteutuspaikka: Teatterikorkeakoulun studionäyttämö, Helsinki
Vuosi: 2006
Personal Performance System
Toteutuspaikat: Vuosaaren metroasema ja kauppakeskus Kolumbus, Helsinki
Vuosi: 2007
Mulla ei oo mitään päällepantavaa
Toteutuspaikat: Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalin Paikallisliike, Kuopio ja Zodiak – uuden tanssin keskus, Helsinki
Vuosi: 2007
Soolo itselle ja toiselle
Toteutuspaikat: Ateneum-sali, Helsinki, Kulttuurikeskus Valve, Oulu ja Danse Festival Barents, Hammerfest
Vuosi: 2007
Beyond Improvisation -kollektiivi
Toteutuspaikat: Taidekeskus Purnu, Orivesi, Uuden polven museon tanssitapahtuma, Säynätsalo ja Art Contact -tapahtuma, Helsinki
Vuodet: 2008–2009
Kimppakivaa vai hautajaiset
Toteutuspaikat: Vaihtolava, Helsinki ja Täydenkuun tanssit -festivaali, Pyhäjärvi
Vuodet: 2011–2012
Vastaväittäjä
Yliopistotutkija, PhD Kai Lehikoinen
Tutkimuksen ohjaajat
Erityisasiantuntija, tanssitaiteen tohtori Teija Löytönen
Professori, tanssitaiteen tohtori Leena Rouhiainen
Tutkielman saa julkaista avoimessa tietoverkossa. Lupa on ajallisesti rajoittamaton.
Tiivistelmä
Taiteellinen väitöstutkimukseni sai alkunsa tarpeestani löytää kadonnutta merkityksellisyyttä 1980-luvun alusta alkaneelta tanssintekijän taipaleeltani, pyrkimyksestäni jakaa ja käsitteellistää kokemuksellisuuteen ja käytäntöön pohjautuvaa taiteellista ajatteluani sekä halustani kuoriutua pois vanhoista identiteeteistäni kohti uutta. Tutkimukseni edellytti oman taiteilijahistoriani kriittistä reflektointia, sen paikantamista historialliseen ja sosiaaliseen kontekstiin sekä ruumiillisuuden ja kokemuksellisuuden kielellistämistä. Kommentaarini sijoittuu taiteellisen tutkimuksen, feministisen tutkimuksen ja autoetnografian viitekehyksiin. Autoetnografiaan nojautuen päädyin osittain fragmentaariseen sekä monisuuntaiseen ja -tyyliseen kirjoitustapaan. Tami Spryn (2011) mukaan autoetnografinen kirjoittaminen ei ole lineaarista vaan pikemminkin kiertyvää, edestakaisin menevää ja fragmentoitua. Kirjoitus voi esimerkiksi alkaa sosiokulttuurisen kontekstin rakentamisesta, hypätä ruumiiseen, sitten kriittiseen itsereflektioon ja sieltä taas takaisin.
Käsitellessäni omaa taiteilijuuttani tutkimukseni laajaksi kehykseksi muodostui tanssijan ruumiillinen toimijuus, joka sisällyttää itseensä subjektiuden ja identiteetin kysymyksiä sekä vastarinnan ja erontekoja. Oman toimijuuteni tarkastelun kautta pohdintani laajentui ruumiillisen, taiteellisen ja somaattisen toimijuuden rakentumiseen ja ruumiin affektiivisuuten. Tutkimukseni keskeinen kysymys on, miten tanssin somaattisissa ja improvisatorisissa käytännöissä rakentunut ruumiillinen toimijuus ilmenee ja mikä on sen vaikuttavuus? Entä miten ruumiillisesti herkkä taiteellinen ja somaattinen toimijuus vaikuttaa laajemmin, tanssitaiteen ulkopuolisiin ruumiillisiin ja sosiaalisiin käytäntöihin? Kommentaarissani luon kudelman, jossa taiteellisten prosessien avaaminen, ruumiillisen kokemuksellisuuden sanallistaminen ja teemojen tarkastelu monista teoreettisista tulokulmista sekoittuvat toisiinsa. Kudelmassa ei ole selkeää alkupistettä eikä loppukohtaa.
Marja-Liisa Honkasalon (2013) pienen toimijuuden käsite tukee muotoilemaani hiljaisen ja herkän ruumiillisen vastarinnan ajatusta. Ajattelen somaattisesti tietoisen, ruumiillisesti herkän taiteellisen toimijuuden ilmaisevan hiljaista vastarintaa markkinatalouden myös taiteen toimintaympäristöihin ulottuviin ehtoihin: individualismiin, kilpailevuuteen, huomiotalouteen. Honkasalon mukaan ihmiset ovat toiminnassaan hauraita, avoinna suhteessa maailmaan ja toisiinsa, ja koska toimija on suhteessa muihin hän ei ole ainoastaan tekijä vaan myös vastaanottaja. Näkemykseni mukaan ruumiilliselle toimijalle muodostuu huokoiset rajat; toimija on samanaikaisesti kytkeytynyt sisäiseen aistimuksellisuuteen ja ulkoiseen todellisuuteen.
Väitöstutkimukseni taiteellinen osuus koostui viidestä tutkimussuunnitelmaan sisältyneestä teoksesta sekä kahdesta sivupolusta. Taiteellisten töideni työskentelytavoiksi voi luonnehtia jaetun tekijyyden, improvisatorisuuden ja laajennetun tanssintekijyyden. Teokset jakautuvat avoimen koreografian periaattein tehdyiksi näyttämöteoksiksi tai improvisaatiotapahtumiksi. Sivupoluiksi nimesin kaksi teosta, jotka syntyivät reaktioista ajatuksieni etenemiseen ja elämäntilanteeni muutoksiin vuosia kestäneen väitöstutkimuksen aikana. Sivupolkuteoksia työstämällä painotin taiteellisen tutkimuksen prosessinomaisuutta ja ennakoimattomuutta, Riikka Koro-Ljungbergin (2015) mukaan liukuvia, hetkittäin sattumanvaraisesti ja intuitiivisesti ilmentyviä metodittomia metodeja.
Kommentaarin teksteissä painopisteeni on taiteen tekemisen prosesseissa. Avaan tutkimuksen taiteellisiin töihin liittyneitä henkilökohtaisia ja kollektiivisia prosesseja toimijuuden eri aspekteista käsin. Nettimuotoinen väitöstutkimukseni koostuu yhdeksästä luvusta, joista luvut 3–8 käsittelevät tutkimukseni taiteellisia teoksia ja sisältävät kirjoitetun tekstin lisäksi teoksiin liittyviä valokuvia ja videotaltiointeja. Luku kaksi on kokoava osa väitöstutkimustani: se kuvaa matkaani ja taiteellisen ajatteluni muutoksia 1980-luvulta näihin päiviin ja asettaa matkan henkilökohtaista laajempaan kontekstiin. Viimeisessä luvussa erittelen tutkimukseni vaiheita, joiden kautta päädyin hahmottamaan muutoksessa olevaa, improvisoivaa ja somaattisesti tietoista tanssin toimijuutta.
Maailma ei ole sama kuin taiteellista väitöstutkimusta aloittaessani vuonna 2006. Ympäröivän todellisuuden muutokset ovat vaikuttaneet ajatteluuni tanssin toimijuudesta, taiteen merkityksestä ja tanssitaiteen tulevaisuudesta. Kommentaarini viimeisessä luvussa pyrin hahmottamaan ruumiillisen ja taiteellisen toimijuuden kompleksisuutta ja potentiaalia. Kiedon toisiinsa diskurssiivisia ja materialistisia tulokulmia ruumiilliseen toimijuuteen ja päädyn tuomaan esille somaattisesti tietoisen toimijuuden mahdollisuutena navigoida taiteilijana nykyhetkessä ja tulevassa. Satu Palokangas (2018) nimeää radikaalin ruumiillisuuden ja somaattisen aktivismin ja esimerkiksi Martha Eddy (2021) ekosomaattisuuden toimijuuden tapoina kytkeytyä eettisesti, ruumiillisesti ja taiteellisesti maailmaan. Ruumiillinen, taiteellinen toimijuus voi olla pientä, näkymätöntä näkyvässä, ja kuitenkin merkityksellistä ja vaikutustaan luovaa niissä kohtaamisissa ja ympäristöissä, joihin hiljainen ja herkkä toimijuus johdattelee.
Asiasanat
uusi tanssi, improvisaatio, improvisaatiotapahtuma, kontakti-improvisaatio, ruumiillinen toimijuus, taiteellinen toimijuus, somaattinen toimijuus, pieni toimijuus, ruumillinen vastarinta, ruumiin affektiivisuus, somaattinen tietoisuus, interoseptio, suhteisuus, kollektiivi, autoetnografia, feministinen tutkimus, subjektius
Abstract
My artistic doctoral research began from my need to find lost significance in my path as a dance maker, a path which had begun in the early 1980s, and in my attempts to share and deal with my own experiences and practice-based artistic thinking as well as in my desire to strip away my old identity in the search for something new. My research called for critical reflection on my own artistic history, and on its location in relevant historical and social contexts, together with searching for ways to write about experientiality and embodiment.
My commentary is located within the framework of artistic and feminist research and autoethnography. Whilst using autoethnography as a foundation, I ended up using a way of writing that was partially fragmentary but also multidirectional and diverse in style. According to Tami Spry (2011), autoethnographic writing does not follow a linear pattern, but rather a circular one which is fragmented and meanders backwards and forwards. Such writing may, for example, begin by constructing the socio-cultural context, then jump to the physical, proceed to critical self-reflection and back again from there.
Whilst addressing my own artistry, the broad framework of my research was formed by the embodied agency of the dancer which itself includes questions of subjectivity and identity as well as acts of resistance and differentiation. By examining my own artistic activity, my thinking expanded into contemplating the construction of embodied, artistic and somatic agency together with embodied affectivity. The key question of my research is how the embodied agency, constructed in somatic and improvisational practices of dance, is manifested and what impact does it have.
In my research, I also met the question of how bodily sensitive artistic and somatic agency can generate influence on more extensive embodied and social practices beyond the art of dance? In my commentary I have created a fabric in which opening up the artistic process, verbalization of embodied experiences and the examination of my theme from many theoretical viewpoints intermingle with each other. There is no clear starting or finishing point within this fabric.
Marja-Liisa Honkasalo’s concept of the small agency (2013) supports my idea of the formation of silent, sensitive and vulnerable bodily resistance. I think of a somatically aware and present artistic agency expressing silent opposition to the free market economy also extending as far as the constraints imposed by the artistic operating environment: individualism, competitivity and the attention economy. According to Honkasalo, individuals are fragile in their activity, open in their relationships with the world and each other and, because the agency or agent is in a relationship with others, he or she is not only an actor but also a recipient. In my view, the embodied agent forms porous boundaries; the actor is at one and the same time connected to internal sensations and to external reality.
The artistic part of my doctoral research consists of the five works contained in my research plan, accompanied by two subsidiary pathways. The focus in the text of my commentary is on the process of making art. I reveal the personal and collective processes linked to the artistic work in my research and examine them according to different aspects of agency. The working methods employed in my artistic work could be described as shared authorship, improvisation and expanded dancemaking. The works are divided on their approach as either open choreographic works or improvisation events. Two of the works, which arose from reaction to the progress of my ideas and changes in my life situation during the period of my doctoral research, I call subsidiary pathways. In processing these subsidiary pathways, I have followed the processual and unpredictable nature of artistic research referred to by Riikka Koro-Ljungberg (2015) as ‘methodologies without methodology’ which are constantly on the move and slide from one moment to the next quite by chance and appear intuitively.
The world is not the same as it was when I started my artistic doctoral research in 2006. Changes in the surrounding reality have influenced my thinking about agency in dance, about the meaning of art and about the future of dance. In the last chapter of my commentary, I try to imagine the complexity and potential of an embodied and artistic agency. I wrap the discursive and materialistic approaches to embodied agency together and conclude by bringing out the potential for a somatically aware agency to navigate as an artist, now and in the future. Satu Palokangas (2018) uses the names ‘radical embodiment’ and ‘somatic activism’ and, for example, Martha Eddy (2021) uses ‘ecosomatics’ as a way of linking the agency to the world ethically, bodily and artistically. The embodied artistic agency may be small, visible in its invisibility, but nevertheless significant and creative in its affectivity in those encounters and environments to which a silent, sensitive and vulnerable agency may lead.
Keywords
new dance, improvisation, improvised event, contact-improvisation, embodied agency, artistic agency, somatic agency, small agency, embodied resistance, embodied affectivity, somatic awareness, interoception, relationality, collective, autoethnography, feminist research, subjectivity