Liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetus Suomen Teatterikoulun ja Teatterikorkeakoulun näyttelijänkoulutuksessa vuosina 1943—2005
Seppo Kumpulainen on Teatterikorkeakoulun pitkäaikainen opettaja. Väitöstutkimuksessaan hän tarkastelee liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetusta Suomen Teatterikoulussa ja Teatterikorkeakoulussa vuosina 1943–2005.
Koulutuksesta on erotettavissa tiettyjä kausia. 1940- ja 1950-luvuilla tärkeimmät oppiaineet olivat voimistelu ja miekkailu, 1960-luvulla miimi, naamiot ja akrobatia. 1970-luvulla moderni tanssi korvasi voimistelun. 1980-lukua leimasi Turkan kauden raju fyysisyys, kilpailu sekä testit. Vastareaktiona 1990-luvulla vakiintuivat opiskelijan reflektioon nojaavat pehmeät kehotekniikat.
Tutkimus selvittää, miten teatterikoulutuksen eri toimijat ja ilmiöt ovat vaikuttaneet liikunnan ja fyysisen ilmaisun opetuksen kehittymiseen. Tutkimusaineisto koostuu julkaistusta kirjallisesta aineistosta, julkaisemattomasta arkistomateriaalista, haastatteluista, muistelutiedosta ja päiväkirjamerkinnöistä. Tutkittavia opettajia oli 15, joista seitsemää oli mahdollista haastatella.
Kumpulainen arvioi, millainen tutkimustieto voisi vahvistaa taidekorkeakoulussa tapahtuvaa opetustyötä. Tutkimuksen yhtenä tavoitteena on tuottaa traditiosta tietoa, jonka tunteminen helpottaa opettajaa sijoittamaan itsensä opetusperinteeseen ja suunnittelemaan tulevaa.
Tutkimuksen tarve nousi Kumpulaisen opettajantyön alkuvuosina Turkan kaudella. Turkan palkkaamana opettajana Kumpulainen aluksi sitoutui Turkan suunnitelmiin voimakkaasti, mutta päätyi lopulta vastustamaan suuntausta. Väitöstutkimuksen yhtenä teemana onkin opettajan kriittisten oppimiskokemusten vaikutus opetuksen kehittymiseen.
Vertailukohtana toimivat Kumpulaisen näyttämöliikunnan opinnot Bulgariassa.