Näyttelijäntyön rakentuminen
Minä, Hamlet tarkastelee eurooppalaista perintöämme kriittisesti. Länsimaisen demokratian sekä teoreettisen filosofian ja taiteen, erityisesti tragedian kehto on hellenistisessä Kreikassa. Teos pyrkii avaamaan teatterin ja näyttelijäntyön suhdetta tragedian ritualistiseen perinteeseen, ruumiin suhdetta juutalaiskristilliseen eetokseen antiikista renessanssiin sekä kuvaamaan sen jatkumoa valistuksen ja modernin läpi myös nykynäyttämöillä.
Samalla Minä, Hamlet on tekijän oman näyttelijyyden ja henkilöhistorian tarkastelua isäsuhteen sekä Shakespearen Hamletin kautta. Teoksessa paneudutaan myös Konstantin Stanislavskin ”järjestelmään” ja sen merkitykseen. Teos esittää ”järjestelmän” tarkempaa lukemista niin, että lainausmerkit saisivat suuremman ja dogmatiikka pienemmän arvon.
Minä, Hamlet on kudosmainen kuvaus teoksen rakentumisesta. Se pyrkii murtautumaan akateemisen tieteellisen argumentaation ja kaunokirjallisen, fiktiivisen sekä myyttisen kuvauksen tiukkaan väliin. Teos on näyttelijä, ohjaaja ja Teatterikorkeakoulun lehtori Ville Sandqvistin väitöstyön kirjallinen osa.