Tässä julkaisussa kuvataan Koko koulu tanssii! -hanketta ja siihen liittyvää tutkimusta. Hanke toteutettiin Kartanonkosken koulussa Vantaalla vuosina 2009–2013. Tanssinopetukseen ja moniin tanssitapahtumiin osallistuivat kaikki koulun oppilaat ja opettajat. Tutkimuksen tarkoituksena on artikuloida, mitä kehollinen oppiminen tarkoittaa koulun todellisuudessa, ja miten tanssi voidaan ymmärtää kehollisen oppimisen erityismuotona.
Miten käyttää Alexander-tekniikkaa taiteellisen prosessin osana? Alexander-tekniikan opettaja, koreografi Soile Lahdenperän Teatterikorkeakoulussa 12. joulukuuta 2013 tarkastettu verkkojulkaisumuotoinen väitöstutkimus ”Muutoksen tilassa – Alexander-tekniikka koreografisen prosessin osana” käsittelee F. Matthias Alexanderin kehittämän oppimismenetelmän soveltamista koreografin työhön. Tutkimus avaa prosessia, miten menetelmä on tuotu tutkimuksen taiteellisissa töissä esiintyneiden tanssijoiden ja muusikoiden käyttöön.
Minä on luonteeltaan pakeneva. Minää voi esittää, mutta kysymys siitä, mikä esitettävän minän suhde on siihen henkilöön, joka esittää minää, jää vaille vastausta. Teatteritaiteen lisensiaatti, ohjaaja ja opettaja Mari Martinin väitöstutkimus Minän esitys avaa henkilökohtaisuutta ja omaelämäkerrallisuutta teatterityössä ja esittämisessä tutkija–ohjaajan näkökulmasta. Tutkimus havainnollistaa ja purkaa minää teatterillisena kysymyksenä.
Mikä on tunteiden rooli näyttelijän työssä? Millainen asema tunteilla on ollut Teatterikorkeakoulun näyttelijänkoulutuksessa? Mikä näyttelijän tunteissa on yksityistä ja mikä yhteistä? Millainen on näyttelijän sukupuolen ja hänen tunnetyöskentelynsä välinen suhde?
Äänenkäytön ja puhetaidon asemaa perusopetuksessa voitaisiin parantaa nykyisen koulutusjärjestelmän puitteissa. FM, opettaja Satu Olkkosen väitöstutkimus kartoittaa kasvatus- ja koulukulttuurimme kommunikointia rajoittavia tekijöitä ja mahdollisuuksia luoda uudenlaisia käytäntöjä.
TeM, dramaturgi-ohjaaja Pauliina Hulkko tarkastelee tutkimuksessaan dramaturgisen ohjaajantyön näkökulmasta viittä taiteellista työtä: tutkimusesityksiä Amoralia (2003), Mirriseni (2003), Nälkämäen Oresteia (2004) ja Riitta – nainen talossa (2008) sekä kuunnelmaa Sanovat sitä rakkaudeksi (2004).
Minä, Hamlet tarkastelee eurooppalaista perintöämme kriittisesti. Länsimaisen demokratian sekä teoreettisen filosofian ja taiteen, erityisesti tragedian kehto on hellenistisessä Kreikassa. Teos pyrkii avaamaan teatterin ja näyttelijäntyön suhdetta tragedian ritualistiseen perinteeseen, ruumiin suhdetta juutalaiskristilliseen eetokseen antiikista renessanssiin sekä kuvaamaan sen jatkumoa valistuksen ja modernin läpi myös nykynäyttämöillä.