Giorgio Agamben Infancy and History -teoksessaan siteeraaman roomalaisen kirjailijan Marcus Terentius Varron mukaan sekä runoilijat että näyttelijät ovat lähtemättömästi eleiden tekemisen kanssa tekemisissä, sillä ”runoilija luo näytelmän muttei esitä sitä; sen esittää näyttelijä, joka ei luo sitä”. Toisin kuin tässä luomisen muttei esittämisen tai esittämisen muttei luomisen rajatilassa, keisari ei Varron mukaan ”luo eikä esitä vaan ottaa huolehtiakseen, toisin sanoen kantaa [vastuun] taakkaa” (Varro Agamben 2006FI, 140 mukaan). Agamben mukaan Varron havainto vihjaa, mikä ele on (Agamben 2006FI, 139). Tässä valossa voisi esittää, että siinä missä DAR tekee eleitä, on viimekätinen vastuu tästä tutkimuksesta minulla. Sanat ovat tällä näyttämöllä kuin näyttelijöitä, sillä ne ottavat eri hahmoja ja muotoja, muuttuvat toisenlaisiksi.