Artikkelissaan Reflektiivinen ruumis, tanssin rajapintoja (2003) tanssintutkija Maarit Ylönen kertoo kinesteettisen empatian kuvaavan kykyä eläytyä toiseen: ruumiillisen vuorovaikutuksen kautta yksilö voi kohdata itselle liikkeellisesti ja kokemuksellisesti vierasta. Myös Timo Klemola käyttää termiä kinesteettinen empatia. Klemola avaa liike-empatiaa jonkinlaisena muistamisena, toisen liikkeiden katsominen tuottaa katsojassa mikroliikkeitä, ne tuntuvat hänen sisätilassaan. Näin katsoja tuntee jotain samaa kuin liikkuja, hänessä tapahtuu imitointi mikroliikkeinä. Kokemus ei kuitenkaan ole sama kuin toisen liikekokemus tai oma kokemus, jos katsoja oikeasti tekisi liikkeen, mutta siinä on jotain samankaltaista. (Klemola 2004, 100–101.)