Uuteen liikuntakulttuuriin heräsi Suomessa kiinnostus 1980-luvulla. Esa Sironen jakaa liikunnan neljään katergoriaan

  1. kilpa- ja huippu-urheilu
  2. kuntourheilu
  3. kaupallinen liikuntakulttuuri ja
  4. vaihtoehtoinen/uusi liikuntakulttuuri.

Timo Klemola tematisoi liikunnan voiton, terveyden, ilmaisun ja itsen projekteiksi. Kaksi viimeistä liittyvät Sirosen uuteen liikuntakulttuuriin. Uusi liikuntakulttuuri on käsitteenä Tapio Kosken mukaan hieman harhaanjohtava, sillä muualla maailmassa kyseiset liikunnan ja urheilun teemat ovat olleet tuttuja jo satoja vuosia (esimerkiksi jooga, taiji, budo-lajit, jne. (Koski 1991, 1–2.)