Rudolf Laban (1879–1958) muodosti pohjan nimeään kantavalle notaatiolle, ja hän toi tanssimiseen muun muassa tilalliset, geometriset mallit hahmottamaan liikettä. Labanin opeissa liikekokemus on tärkein ja kokemuksellisuus on perusta niiden ymmärtämiselle. Muun muassa Valeria Preston-Dunlop (Labanin oppilas) on opettanut Labanin oppeja, joiden mukaan tanssijan on koeteltava Labanin teoriat omassa lihassaan, ja vain sitä kautta ne voivat merkityksellistyä. Preston-Dunlop 1998. Esimerkiksi Jaana Parviainen on kritisoinut Labanin teoreettisia malleja ja liikeanalyysiä. Parviaisen mukaan Labanin tulkinta unohtaa täysin kokemuksellisuuden, koska liikeanalyysi perustuu luonnontieteelliseen selitysmalliin liikkeestä fysikaalisena tapahtumana. Siinä tilan kokemus on alun perin johdettu teoreettisesta viitekehyksestä eikä kokemuksesta. (Parviainen 1998, 36–39.)