3.5

Somaesteettisen esityksen ominaisuuksia ja piirteitä

Kontakti-improvisaatiota harjoitettiin tässä tutkimuksessa paljolti somaesteettisten lähtökohtien mukaisesti. Sekä harjoitus- että esitysprosesseissa tanssijoilla oli mahdollisuus erityisesti keskittyä somaattisiin kokemuksiin ja heillä oli tarpeeksi aikaa aistien avulla havaita maailmaa. Tutkimusta tehdessäni havaitsin, että harjoitus- ja esitysprosesseissa ilmeni Shustermanin somaestetiikassa määrittelemiä periaatteita, joita ovat esimerkiksi kiireettömyys, hyvinvointi, väkivallaton suhde kehoon, kehotietoisuus, tietoisesti tekeminen ja hyväksyvä tietoinen läsnäoleminen (ks. 3.3 Somaestetiikka). Pyrin luomaan esityksen prosesseissa tilaa ja aikaa itsen tutkimiseen ja tietoisten liikkeessä tapahtuvien valintojen tutkimiseen. En pakottanut tanssijoita tietynlaiseen olemiseen tai tekemiseen, vaan tutkimme liikkeellisesti ja kokemuksen avulla haastatteluista jäsentämiäni arvoja.

Videolla tanssivat Oskar Rask ja Krista Arppo. Videolta ilmenee kiireettömyys, kehon painon jakaminen ja tilanteen kuunteleminen. Video on Spherical Space -teoksen esitystaltiolta. Video: Jouni Ihalainen.

Pyrin siihen, etten ohjaajana pakottaisi tai alistaisi esitystä vain oman esteettisen ajatteluni mukaiseksi, vaan jokainen ryhmässä oleva tanssija voisi vapaasti tehdä valintoja koreografisen rakenteen sisällä esityksen aikana. Pyrin myös siihen, ettei taiteen tekemisen prosessi alistaisi somaattisia kokemuksia esimerkiksi kiireen tai tulospaineen alle. Taiteellisten töiden ohjaajana ja koreografina pyrin ohjaamaan ryhmiä tasa-arvoisesti ja dialogisesti, jotta tanssijan huomio voisi kohdentua soman ja somaattisen läsnäolon kokemuksiin eikä esimerkiksi onnistumisen pelko, kilpailu tai ryhmäpaine ohjaisi tekemisemme tapaa. Pohdin paljon ryhmän ohjaajan vastuuta ja ohjaaja-koreografina toimimista. Mikä on ohjaajan tai koreografin rooli silloin, kun kyseessä on improvisaatio? Tutkimuskysymys kontakti-improvisaation arvoista ja tanssijan kokemuksista nousi tärkeäksi erityisesti esityksissä. Koin taiteellisissa töissä olevani toisaalta organisoija, toisaalta ryhmän yhteisöllistäjä ja toisaalta ryhmän herkistäjä.

Sen sijaan, että esityksissämme olisimme pyrkineet johonkin tiettyyn lopputulokseen tai päämäärään, prosesseista tuli tärkeitä ja ne olivat jo itsessään tämän tutkimuksen sisältöä. Kehotietoisuuden lisääminen oli mahdollista antautumalla prosessiin. Ajatukseni oli se, että tanssijat voisivat näin keskittyä somaattisiin ja somaestettisiin kokemuksiin paremmin vailla ryhmäpainetta tai pelkoa esimerkiksi epäonnistumisesta. Koin, että prosessin aikana tapahtuneilla harjoitustilanteilla on merkitystä ja myös sillä, minkälainen suhde tanssijalla on ympäristöön ja ympäröivään tilaan, on merkitys. On mielenkiintoista, että myös John Dewey korostaa sitä, kuinka luonto ei ole ihmisestä riippumaton ulkomaailma, vaan ympäristö, jonka kanssa ihminen on jatkuvasti vuorovaikutuksessa niin toiminnassa kuin tutkimuksessakin. (Dewey 2010, 29).

Kontakti-improvisaatiossa tanssija voi oppia tuntemaan omat rajansa ja myös oman liikkumiskykynsä rajat. Tämä on tärkeää myös somaesteettisen esityksen prosesseissa. Se ei tarkoita, etteikö tanssija voisi ottaa riskejä esiintyessään, vaan että se tapahtuu turvallisuuden ja anatomian rajoissa. Myös somaestetiikan tavoitteena on tiedon ja tietoisuuden lisääminen, itsetuntemus sekä oikeanlainen toiminta. (Shusterman 2008, 19.)

Haastattelut jäsensivät sen, että yksi kontakti-improvisaatioon liittyvä periaate on väkivallaton tapa liikkua suhteessa itseen tai toiseen ihmiseen. (Hennessy 2011; Faust 2011.) Myös Alito Alessi arvostaa kehon rakenteen kunnioittamista ja tanssimista sillä tavalla, että tanssi voi kehittää ihmisen hyvinvointia. Alessi ei nauti katsomisesta, jos tanssija esitystilanteessa on väkivaltainen omaa kehoaan kohtaan. Hän ei usko esityksiin, jotka tuovat esityksiin kehon hyväksikäyttöä, esimerkiksi heittäytymistä väkivaltaisesti päin seinää, tai vahingoittavat kehon rakenteita, ajatellen, että se on osa teoksen materiaalia tai sisältöä. Myös Keith Hennessyn mukaan kontakti-improvisaation yksi periaate on liikkuminen ilman kipua ja mahdollisuus kaatua kivuttomasti. Hennessy kuvailee kuinka työskentely spiraalimaisten, kahdeksikkomaisten ja kehämäisten liikkeiden kanssa auttaa tukemaan kehon hyvinvointia. Nämä arvot tulevat Hennessyn mukaan aikidosta ja somaattisesta työskentelystä sekä Rudolf Labanilta (5). Hennessyn mukaan nämä ovat kontakti-improvisaatiota tekevien ihmisten kehollistettuja teknisiä periaatteita, jotka osoittautuvat tanssissa erityisen tärkeiksi. Tavoitteena on liikkua pois yksittäisistä liikkeistä tai liikemalleista ja liikkua terveellisellä tavalla, jotta ihminen voisi tanssia koko elämänsä vahingoittamatta itseään. Tämä oli Keith Hennessyn mukaan myös Rudolf Labanin ideologia. Turvallinen tapa liikkua suhteessa itseen tai toiseen ihmiseen on yksi kontakti-improvisaation periaate. (Hennessy 2011.)

Somaesteettinen esitys on ollut valintani tässä tutkimuksessa myös sen vuoksi, ettei tämä tutkimus ohjautuisi koreografian tai esitystaiteen kysymyksiin vaan voisin kiinnittää huomioni tanssijoiden kokemuksiin ja kontakti-improvisaation sisällöllisiin hyveisiin.