3.4 Fragmentti 24

Tässä fragmentti 24:n vastineessa kuvaan tutkimukseni toista taiteellista osaa, (love.abz)³:a. Eräs syy tämänkertaiseen väliintulooni on tietoisuus eräänlaisesta näkyvyyden puutteesta, joka on toistaiseksi leimannut (love.abz)³:a tässä opinnäytetyössä. Tähän mennessä taiteellisia osia on lähes poikkeuksetta käsitelty yhdessä, ikään kuin ne olisivat yhtenäinen kokonaisuus. Näin ei kuitenkaan kaikissa suhteissa ole. Muuttamalla esityksen sisäisiä tekstuaalisia suhteita ja dekonstruoimalla love.abz:ssä esiteltyä live-kirjoittamismenetelmää (love.abz)³ tuo tutkimuksen kokonaisuuteen mukaan toisenlaisen, kvalitatiivisesti poikkeavan muunnelman live-kirjoittamisesta. Näin tehdessään se edistää fragmentti 24:n jälkimmäisessä osassa mainittujen ja 3.6:ssa tarkemmin käsiteltyjen kirjoitusmenetelmien kehittämistä.

Toinen taiteellinen osa: (love.abz)³ (Theaterdiscounter, 2015)

Viisi kertaa Theaterdiscounterissa Berliinissä marraskuussa 2015 esitettävä (love.abz)³ kokoaa yhteen yksitoista esiintyjää, joista kolme on esiintynyt jo love.abz:ssä (ks. 2.2). Jaamme Theaterdiscounterin pitkänomaisen, matalahkon esitystilan viiteen itsenäiseen työasemaan, joita ei kuitenkaan eristetä seinin tai muilla tavoin toisistaan (ks. kuva 3.4.1). Työasemat on nimetty esityksen nimessä esiintyvien kirjainten mukaan: LO, VE, A, B ja Z. LO:ssa työskentelee yksin proosaa englanniksi, suomeksi ja saksaksi näppäimistöllä kirjoittava esiintyjä, joka päättää esityksen valikoimalla tekstistään synteettisen äänen esittämän katkelman (kuten love.abz:ssä). Esitystilan vastakkaisella puolella, aivan sen toisessa päässä on työasema VE, jossa suoritan kunkin kirjoituskierroksen dramaturgiaa määrittäviä arpomistoimituksia (kierroksia on yhteensä kolme per esitys).

Työasemat A, B ja Z sijaitsevat työasemien LO ja VE välissä. A ja Z on sijoitettu samansuuntaisesti, kohti yleisön kulkuovia, kun taas keskimmäinen työasema on käännetty vastakkaiseen suuntaan (ks. kuva 3.4.1). Yhdeksän pääesiintyjää seisoo korokkeilla näillä kolmella työasemalla, kolme esiintyjää kullakin korokkeella. Edessään heillä on mikrofonit. Kullakin työasemalla on identtiset videoprojisoinnit – yksi esiintyjien takana ja toinen heidän edessään –, joista niin esiintyjät kuin yleisönjäsenetkin seuraavat kirjoitusprosesseja reaaliajassa. Työasemilla LO ja VE on niin ikään videoprojisoinnit, joista yleisö seuraa proosan etenemistä (LO) ja arvontoja (VE).

Kun ovet avataan, kaikki yhdeksän pääesiintyjää seisoo poikkeuksellisesti työasema B:n korokkeella. He tuottavat viitemateriaalia (ääninäytteitä) puheentunnistusohjelmisto Dragon Dictatelle lukemalla vuorotellen näyttöön ilmestyviä, saksankielisiä tekstikatkelmia (ks. video 3.4.1). Osa esiintyjistä ei puhu saksaa, mistä syystä tämä kalibrointivaihe on erityisen haasteellinen. Tilassa ei ole kiinteää katsomoa. Yleisö kuljeskelee tilassa tai istuu puupenkeille, jotka on sijoitettu pääesiintyjien työasemien (A, B ja Z) eteen. Sillä aikaa kun pääesiintyjät esittävät kalibrointitekstit verrattain teatraalisesti (esim. kuiskaten, huutaen, laulaen) proosaa kirjoittava esiintyjä aloittaa työskentelynsä, joka muutamaa taukoa lukuun ottamatta jatkuu keskeytyksettä läpi puolitoistatuntisen esityksen.

Ohjelmiston kalibrointi kestää noin kymmenen minuuttia. Kun prosessi on päättynyt ja tietokone alkaa käsitellä esittäjien ääniä, kaikki yhdeksän pääesiintyjää kokoontuu työasema VE:n eteen. Nousen korokkeelle ja näppäilen Google-kääntäjän verkkosivuun tekstinsyöttökenttään sanat ”Round 1, Random Draw, Old School”. Google-kääntäjän synteettiset äänet lukevat tekstin ja sen saksannoksen. Sitten siirryn käyttämään Random.org-verkkosivuston ”True Random Number”-generaattoria. Ohjelman avulla arvon numerot, jotka määrittävät ensimmäisen kirjoituskierroksen muuttujat: 1) kunkin kirjoitusryhmän työaseman; 2) käännöskielen eli kielen, johon Google-kääntäjä kääntää ryhmän kirjoittaman tekstin; 3) kunkin ryhmän käyttämät herätetekstit.

Tekstuaaliset suhteet

On tärkeää huomata, että (love.abz)³:ssa käytetyt herätetekstit eivät ole Rakkauden ABZ:n luupattuja kohtauksia kuten love.abz:ssa, vaan esiintyjien harjoituksissa luomia tekstejä. Hento tekstuaalinen yhteys näytelmääni kuitenkin säilyy, sillä olen pyytänyt esiintyjiä luomaan herätetekstit näytelmäni kohtauksista otettujen draamallisten tilanteiden pohjalta. Näin ollen esiintyjät ovat prosessin tässä vaiheessa kääntäneet draamallisia tilanteita pikemminkin kuin tekstejä. Tarkemmin sanottuna olen antanut heille lyhyitä kuvauksia tai yllykkeitä – kuten ”kumppanisi kieltää sinua tuomasta hammasharjan asunnolleen” –, jotka olen abstrahoinut näytelmäni kohtauksista. Näistä yllykkeistä esiintyjät ovat luoneet herätetekstit käyttämällä live-kirjoitustekniikkaa harjoituksissa. Esiintyjät ovat lyhentäneet ja tarvittaessa muokanneet tekstejä anonyymimmiksi esityskäyttöä varten.

Kahdella ensimmäisellä kirjoituskierroksella ryhmät kirjoittavat suomeksi, saksaksi ja englanniksi ryhmän jäsenten kielitaidon mukaan. Ryhmien koostumus on ennalta sovittu. Kun ensimmäisen kirjoituskierroksen arpomistoimitus on valmis, esitän kuvakoosteen muodossa kaikki sen tulokset (ks. kuva 3.4.2). Olemme nimenneet kaksi ensimmäistä kirjoituskierrosta ”vanhan koulukunnan” kirjoittamiseksi, sillä niissä noudatetaan pääosin love.abz:ssä kehitettyä live-kirjoitustekniikkaa – tosin sillä merkittävällä poikkeuksella, että yhden ryhmän sijaan kolme ryhmää kirjoittaa (ja lukee) yhtä aikaa. Esiintyjät hajaantuvat työasemilleen. Kaikki kolme ryhmää kertoo ensin yleisölle jotakin siitä, miten tekstit on luotu (vapaamuotoinen puheosuus). Sen jälkeen ryhmät lukevat herätetekstit kokonaan itse toisin kuin love.abz:ssä, jossa luenta suoritetaan yhdessä synteettisten äänten kanssa. Kun ryhmä on lukenut tekstin, se kokoontuu keskinäiseen neuvonpitoon jossa määritellään kirjoitettavan kohtauksen tilanne (kuka, missä, milloin, mitä) (ks. 1.8 näyte 3). Jokainen esiintyjä säätää oman munakellonsa hälyttämään kolmen minuutin kuluttua. Käyttäen joko Dragon Dictatea (englanti ja saksa) tai Siriä (suomi) puheentunnistukseen esiintyjät alkavat kirjoittaa Google-kääntäjän tekstinsyöttökenttään puhumalla vuorotellen omiin mikrofoneihinsa.

Kun esiintyjän munakello hälyttää, hän lakkaa kirjoittamasta ja vetäytyy seuraamaan improvisaation kulkua taaempaa. Kun ryhmän kolmas esiintyjä on lakannut kirjoittamasta, ryhmä katsoo muita ryhmiä ja joko menee seuraamaan muiden työskentelyä (jos se on vielä kesken) tai jää odottamaan, että muut ryhmät tulevat sen luo (jos ryhmä on lopettanut kirjoittamisen viimeisenä). Kun kaikki esiintyjät ovat kokoontuneet viimeisen ryhmän työaseman ympärille, tämän jäseniltä kysytään kolme kysymystä Google-kääntäjän synteettisten äänten välityksellä: 1) kuvailkaa juuri lukemaanne tekstiä (herätetekstiä); 2) kuvailkaa juuri kirjoittamaanne tekstiä (improvisaatio); ja 3) kertokaa meille, mitä aiotte lopuksi lukea. Ryhmän jäsenet päättävät keskenään, lukevatko he kirjoittamansa tekstin vai sen käännöksen.

Kun ryhmä on vastannut kysymyksiin, se lukee valitsemansa tekstin. Sen jälkeen synteettinen ääni lukee tekstin, jota ryhmä ei ole lukenut. (Ainoa poikkeus tähän sääntöön on bulgariankieliset tekstit, joita varten meillä ei ole käytössämme puhesynteesiä.) Kun synteettinen luenta päättyy, ryhmä joka on lopettanut toiseksi viimeisenä palaa työasemalleen. Muut ryhmät seuraavat sitä. Ryhmän työasemalla toistetaan täsmälleen sama menettely kysymyksineen, valintoineen ja lukemisineen. Lopuksi sama menettely toistetaan vielä kolmannen ryhmän työasemalla. Kun kolmannen ryhmän synteettinen luenta on päättynyt, kaikki esiintyjät kokoontuvat taas työasema VE:lle. Suoritan arvontatoimituksen toista kierrosta varten ja edellä kuvattu menettely toistetaan rakenteellisesti identtisenä mutta eri muuttujilla (työasemat, käännöskielet, herätetekstit).

Kun ”vanhan koulukunnan” kirjoittamisen toinen kierros on päättynyt, kaikki esiintyjät kokoontuvat jälleen työasema VE:lle. Siellä toimitan kolmannen kierroksen arvonnan. Tällä kertaa arvonta ei kuitenkaan tapahdu digitaalisia vaan hyvinkin analogisia työkaluja käyttäen, mikä muistuttaa love.abz:ssä käyttämäämme arvontamenetelmää. Nousen korokkeelle ja näytän yleisölle ruskean paperipussin, jonka toisella puolella lukee englanniksi ”TÄMÄ ON MINUN NÄYTELMÄNI” ja toisella ”OLE HYVÄ JA VALITSE YKSI”. Seuraavaksi näytän yleisölle kolmetoista laminoitua lappusta, joista jokainen vastaa yhtä ”uuden koulukunnan” skenaariota. Laitan lappuset paperipussiin ja ravistan sitä. Seuraavaksi lähestyn vaihtelevin perustein valitsemaani yleisönjäsentä ja ojennan tälle paperipussin avatun suun. Pyydän yleisönjäsentä ottamaan pussista lappusen. Kiitän häntä ja palaan lapun kanssa työasemalleni. Avaan tietokoneella kyseistä lappua vastaavan tiedoston, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot: 1) pääesiintyjien kirjoitusasemat (tällä kertaa yksilöittäin ei ryhmittäin); 2) pääesiintyjien kirjoituskielet (valikoima koostuu yhteensä yhdestätoista kielestä); 3) sanelukieli (ohjelmiston kieliasetus); 4) kullakin työasemalla käytössä oleva käännöskieli (eli Google-kääntäjän kohdekieli); ja 5) herätetekstit kullekin työasemalle (ks. kuva 3.4.3).

Live-kirjoittamisen dekonstruointi

Kun esiintyjät ovat sisäistäneet tiedot, he hajaantuvat osoitettuihin kirjoitusasemiinsa. ”Uuden koulukunnan” kirjoittaminen eroaa monella olennaisella tavalla ”vanhan koulukunnan” eli kahdella ensimmäisellä kirjoituskierroksella (ja love.abz:ssä) käytetystä kirjoitusmenetelmästä. Kirjoittajat eivät ensinnäkään enää kirjoita ennalta sovituissa ryhmissä (ellei arvontatuloksen seurauksena ennalta sovittujen ryhmien jäsenet päädy taas yhteen, mitä ei tapahdu viiden esityksen aikana kertaakaan). Toisekseen jokaiselle työasemalle on määritelty sanelukieli, mutta esiintyjät eivät välttämättä kirjoita tällä kielellä (sillä heille on määritelty omat kirjoituskielensä). Toisin sanoen esiintyjän käyttämä kieli ei välttämättä vastaa ohjelmiston kieliasetusta. Kolmanneksi yhteen ryhmään kuuluvat esiintyjät eivät välttämättä puhu samaa kieltä keskenään. On esimerkiksi mahdollista, että yksi esiintyjä puhuu suomea, toinen puolaa ja kolmas tšekkiä ohjelmiston kieliasetuksen ollessa ruotsi.

Muutoin kolmannen kirjoituskierroksen dramaturgia noudattaa kuitenkin täsmälleen kahden ensimmäisen kierroksen rakennetta. ”Uuden koulukunnan” kirjoittamisen tulokset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin kahden ensimmäisen kierroksen. Puheentunnistusohjelmisto on ylivoimaisen tehtävän edessä, kun se joutuu vastakkain jopa kolmen vieraan (so. ei-ohjelmoidun) kielen kanssa – ja vieläpä kolmen eri äänen tuottamina. Sen sijaan, että ohjelmisto lakkaisi tuottamasta tekstiä se kuitenkin jatkaa yhtä vääjäämättömästi ikään kuin se tunnistaisi ohjelmoimattomat kielet (vrt. 1.8 näyte 4 ja video 2.2.1 FI). Kun puheentunnistusalgoritmit eivät löydä tilastollisesti todennäköisimpiä vastineita vieraan kielen sanoille, ne näyttävät etsivän foneettisesti vastaavanlaisia sanoja tuntemastaan kielestä. Kielen kantamilla merkityksillä ei tässä sokeassa käännösprosessissa ole enää mitään sijaa, sillä semanttisten rakenteiden sijaan siinä pyritään kääntämään äännerakenteita kielestä toiseen. Tuloksena on taas läpitunkematonta tekstiä, kirjavaa epäkieltä kuten love.abz:n viimeisessä monologissa, nyt vain sitäkin enemmän, eksponentiaalisesti enemmän. Tämän tutkimuksen taiteelliset osat ovatkin (love.abz)³:n loppuosassa lähempänä Raamatun Baabelin tornin myytissä kuvattua kielten hajaannusta kuin milloinkaan muulloin (3.4FI1). Tässä live-kirjoittamisen dekonstruoidussa muodossa tutkimus kuuntelee hyvän aikaa merkityksiä korvaavaa melua.