Tämä teoreettis-filosofinen viitekehys jäsentää somaesteettisen esityksen ominaisuuksia ja piirteitä.
Tutustuin jo tutkimuksen alussa, lukuvuoden 2010–2011 aikana, Richard Shustermanin filosofiaan somaestetiikasta ja kehotietoisuudesta sekä John Deweyn ajatteluun pohjautuvaan Taide kokemuksena -teokseen. Löysin somaestetiikasta sisällöllisiä tavoitteita, luonnehdintoja, määritelmiä ja arvoja, joita olen vuosien varrella havainnut myös kontakti-improvisaation parissa. Somaestetiikka korostaa hyvinvointia, väkivallatonta suhdetta kehoon, ja siinä puhutaan kehollisuuden somaattisesta ymmärtämisestä. Erityisesti somaestetiikassa usein esiin tuleva tietoinen läsnäoleminen kiinnosti minua, ja se tuntui tutulle asialle kontakti-improvisaatiota tehdessäni.
John Deweyn pragmatismin ja Richard Shustermanin somaestetiikan (ks. luku 3.2) tavoitteena on uudistaa Alexander Baumgartenin vuonna 1750 esittämä ajatus estetiikasta elämää parantavana kognitiivisena ideologiana (Shusterman 1997a, 177). Shusterman haluaa lopettaa kehon vähättelyn estetiikan diskurssissa ja esittää laajennetun, somatiikkaan keskittyvän kentän, somaestetiikan, joka mahdollistaa filosofian alkuperäisen roolin – roolin elämän taiteena – menestyksekkäämmän lunastamisena. (Shusterman 1992, 265–267.)
Shusterman viittaa usein John Deweyn filosofiaan, myös kritisoiden sitä. Shustermanin mukaan Dewey yritti määritellä taiteen esteettisen kokemuksen avulla, mikä on Shustermanin mielestä yksinkertaisesti toivoton (Shusterman 1997b, 33). Shustermanin kritiikki kohdistuu siihen, ettei esteettisen kokemuksen määrittely saisi perustua ”minämuotoiseen fenomenologiaan”, vaan Shusterman peräänkuuluttaa ei-subjektiivisen käsityksen merkityksiä (Shusterman 1997b, 35). Dewey luonnehtii eri tavoin esteettiselle kokemukselle ominaisia piirteitä ja korostaa niiden merkitystä muulle kokemukselle, elämälle yleensä. Shustermanin kritiikistä huolimatta käytän joitakin Deweyn käsitteitä, jotka auttoivat minua jäsentämään ja ymmärtämään tanssijoiden kokemuksia. Deweyn ajattelusta nostan esiin käsitteet kokemus, tapa, tilanne ja jatkuvuus. Deweyn mukaan kokemus ei tarkoita poissulkevasti vain omia yksityisiä tunteitamme ja aistimuksiamme vaan toimeliasta ja tarkkaavaista kanssakäymistä maailman kanssa; parhaimmillaan se tarkoittaa täydellistä minän, maailman, objektien ja tapahtumien tunkeutumista toinen toisiinsa (Dewey 2010, 30).
Filosofi Timo Klemolan ajattelu vastasi tarpeeseeni ymmärtää paremmin tanssijoiden somaattisia kokemuksia ja somaattista läsnäoloa. Somaattisen läsnäolon yksityiskohtaisemmassa ymmärtämisessä käytän Klemolan termejä kehon sisäinen avaruus, kehon keskilinjan kokemus ja värisevän läsnäolon kokemus. Klemolan mukaan harjoittamalla tietoista liikettä voimme oppia ymmärtämään paremmin tietoisuuttamme ja muuttaa ymmärrystä itsestämme.
Shustermanin, Deweyn ja Klemolan filosofiat tukevat tämän tutkimuksen toteuttamista ja vahvistavat sen käsitteellistä perustaa. En avaa näiden filosofien koko tuotantoa, vaan käytän ainoastaan tämän tutkimuksen kannalta oleellisia käsitteitä. John Deweyn kokemuksen käsite kohdentuu lukuun 3.1., Shustermanin ajatuksista kirjoitan enemmän luvussa 3.3. ja Timo Klemolan ajatteluun littyvät somaattisen pohdinnat tarkentuvat luvussa 3.4.