Tutkimuksen kuluessa ovat improvisaatioesitykseen ja koreografian valmistamiseen käyttämäni menetelmät muodostuneet melko samankaltaisiksi. Käytän pääasiassa apuna Alexander-tekniikkaa, jonka avulla on mahdollista lisätä tietoisuutta reaktioista ja kasvattaa valinnanvapautta, sekä kontakti-improvisaatiota, jonka harjoituksilla voidaan herkistää kehoa ja mieltä kommunikaatioon toisen tanssijan kanssa. Tärkeinä elementteinä pidän myös liikelaatuun ja tilaan liittyviä harjoituksia, jotka lisäävät esiintyjän kykyä lukea esitystilan ja tilanteen tarjoamia mahdollisuuksia. Harjoitustilanteen improvisaatiorakenteilla luodaan turvalliset rajat antautua spontaanille reagoimiselle. Tietoisuus itsen käytöstä on tärkeää improvisaatiossa, jotta kommunikointi toisten esiintyjien kanssa toimii. (Ks. esim. 3.4.3 ja 3.4.4)

Tiedostamis- ja havaintokyvyn vahvistaminen on minulle yksi tärkeimmistä tehtävistä koreografiaa luodessani. Improvisoidessa ja hetkessä koreografioidessa tarvitaan spontaania reagointikykyä. Minulle se tarkoittaa sitä, että tanssijan tietoisuus ja havaintokyky ovat mahdollisimman herkkinä tiedostamaan tilanteessa tapahtuvaa, niin omaa kuin muidenkin toimintaa. Spontaanius merkitsee minulle tietoista itsen käyttöä. Valinnat tapahtuvat sekunnin murto-osissa ennalta herkistetyn itsetuntemuksen mahdollistamana. Alexander-tekniikan avulla voidaan itsen käyttöä harjoittaa herkäksi toimimaan vapaana ylimääräisestä jännityksestä ja ennakko-odotuksista, jotka häiritsevät tilanteen lukemista ja tunnistamista, niin suhteessa itseen kuin muiden kanssa toimimiseen.

Tehtävät ja improvisaatiorakenteet ovat, ohjeiltaan tarkkoina tai avoimempina, se apukeino, jolla tekijöiden omaa luomiskykyä kasvatetaan. Harjoitettaessa erilaisia tehtäviä luodaan mahdollisuusvalikkoa ja luottamusta improvisaatiotilanteen lukemiselle. Tehtävät voivat liittyä tilaan, aikaan, omaan itseen ja toisen kanssa toimimiseen. Tiukimmillaan ne voivat rajata toiminnan mahdollisuuksia erittäin pitkälle ja avoimimmillaan olla lähinnä suuntaa näyttäviä. Improvisaatiorakenteita harjoitettaessa luodaan mahdollisuuksia asettaa itselle tai koko tekijäkollektiiville rajauksia, jotka selkeyttävät ja jäsentävät tekemistä. Rakenteilla voidaan luoda esitykselle koreografia.

Keskittymiskyvyn ja läsnäolon herkistäminen on jälleen yksi esiintyjän peruspilareita. Keskittymisellä tarkoitan improvisaation yhteydessä kykyä olla kuuntelevana ja herkkänä havainnoimaan tilanteessa esiin tulevat elementit ja tapahtumat. Keskittymisen herpaantuessa menee ohi mahdollisuuksia osallistua kulloinkin tapahtuvaan tilanteeseen. Läsnäolo kommunikoi muiden tilanteessa olevien kanssa. Se on minulle sisäänpäin kääntyneisyyden vastakohta.

Avoimuus itseä, omia valintoja ja toisten reaktioita kohtaan on harjoiteltavissa oleva taito. Itsen kokonaisuuden avoimena olo tarkoittaa minulle psykofyysisen kokonaisuuden avoimuutta. Se on rohkeutta jättäytyä hetken varaan suunnittelematta ennalta tulevaa hetkeä. Suhteessa toiseen se merkitsee herkkyyttä vastata spontaanisti toisen tekoihin ja tarjottuihin impulsseihin.

Esiintyjälle on tärkeää etsiä niitä henkilökohtaisia menetelmiä, joilla saa itsensä havainnoivaan ja tiedostavaan tilaan, josta käsin voi olla herkkä ja aistiva tekojensa ja valintojensa suhteen. Koska olemme erilaisia, tarvitsemme omanlaisiamme keinoja valmistautuessamme improvisaatioon tai hetkessä koreografioimiseen. Yhdelle se voi olla seikkaperäinen fyysinen lämmittely, jossa jokainen kehon osa ja alue tulee lämmitetyksi. Toiselle se voi olla mielen keskittäminen meditatiivisin keinoin. Joillekin on riittävää nyt-hetkeen saapumista paikalle tuleminen. Tärkeää on oppia tunnistamaan se, mikä itselle parhaiten toimii juuri nyt.

Improvisaatiossa tai hetkessä koreografioidessa tarvitaan kokonaisvaltaista tilan, ajan ja tapahtuvan toiminnan havainnointia / rekisteröintiä, jotta voidaan tuoda oma teko mahdollisimman kirkkaana tilanteeseen. Yksi tärkeä harjoittelun kohde on kyky lukea tilannetta niin, että on spontaani ja avoin kuulemaan ja aistimaan myös toisten valintoja.

Oleellista on harjoittaa rohkeutta ottaa käyttöön mikä tahansa aikaisemmin opittu ja hyväksi havaittu tekemisen tapa, pelkäämättä kliseitä tai toistamista. Improvisaatiossa tai hetkessä koreografioidessa tulee helposti se harha, että on tuotettava koko ajan uutta. Tärkeämpää kuin uuden keksiminen on se, että kykenee suhtautumaan jokaiseen hetkeen uutena, ennen kokemattomana. Tällainen nyt-hetkessä oleminen antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön mitä tahansa materiaalia, oli se aiemmin käytettyä tai ensikertaista, sillä juuri nyt se on ainutlaatuisesti olemassa.

Riskinottokyky ja avoimuus ovat ehdottoman tärkeitä elementtejä esiintyjälle improvisaatiossa tai hetkessä koreografioidessa. Esiintyjän on antauduttava pelkäämättä kohtaamaan itsensä niin erehtyvänä ja häpeävänä kuin iloitsevana ja rakastavanakin tai minkä tahansa muun tunteen kanssa.

Nämä edellä mainitut tekijät nousivat itselleni ensisijaisiksi koreografian työstämisen lähtökohdiksi. Tiivistettynä voin sanoa, että tutkimukseni kiteytyi Terraarion esityksiin. Siinä yhteinen prosessi johti jatkuvaan läsnäoloon kannustavaan esiintyjän taiteeseen.