Avaan seuraavissa kappaleissa niitä menetelmiä, joita käytimme harjoitusaikana etsiessämme teokselle rakennetta ja luodessamme luottamusta ja yhteistä pohjaa, joka antaisi teoksen olla aina uusi joka esityksessä. Käytimme erilaisia improvisaatioharjoitteita, joiden uskoin vahvistavan tanssijoiden kykyä lukea tilanteita ja tehdä valintoja esityksen hetkessä, olla valppaana jatkuvalle komposition tekemiselle eli hetkessä koreografioimiselle. Tanssija-koreografi Julyen Hamilton toteaa, että osa kompositioprosessia on ottaa vastuu improvisoidessa syntyvistä sattumista (Benoit 1997, 199). Sattumien hyötykäyttö ja niistä vastuunottaminen on ensiarvoinen taito esityksen hetkessä koreografioitaessa. Tätä me harjoittelimme Terraarion prosessissa.

Alexander-tekniikan lisäksi käytimme erittäin paljon kontakti-improvisaatiosta tulevia harjoitteita teosta työstäessämme. Kehollista tietoisuutta olivat kasvattamassa myös erilaiset pareittain tehdyt anatomista rakennetta ja kehon toiminnallisuutta selventävät tehtävät. Teimme myös kompositioharjoitteita tilan ja ajantajun lisäämiseksi. Mielen ja keskittymisen herkistämiseen käytimme tajunnanvirtakirjoittamista ja Deborah Hayn ajatusta siitä, että harjoittelemisen sijaan keskityimme tanssin harjoittamiseen (Hay 2000, 103–104). (Katso luku 3.2.2) Keskustelut vahvistivat dialogista asennetta työryhmän kesken. (Katso luku 3.1.3) Seuraavassa videonäytteessä keskustelemme kosketuksesta ja menetelmistä, joita käytämme tämän työn valmistamiseen.

Terraario 5.5.2006. Harjoitusmenetelmiä.

Tiedostava läsnäolo ja kontakti toiseen
— havainnoimisen ja kehotietoisuuden harjoittaminen

Olen käyttänyt kontakti-improvisaation(49) harjoitteita paljon työskentelyn osana, koska menetelmä antaa mahdollisuuksia itsen käytön tunnistamiseen ja kehittämiseen. Minulle kontakti-improvisaatio on ensimmäinen liikkumisen laji, johon olen kyennyt soveltamaan Alexander-tekniikan ajattelua. Fyysinen kontakti toisen tanssijan kanssa auttaa havaitsemaan omia tottumuksia. Painon jakaminen toisen kanssa johtaa liikeratoihin, jotka haastavat omia liikkumisen tapoja. Herkistyminen oman ja toisen liikkeen kuuntelulle on eräs kontakti-improvisaation keskeisistä elementeistä. Tasapainoilu toisen liikkeenkulun tunnistamisen ja omien valintojen tekemisen välillä ovat arvokasta tietoisen läsnäolon harjoittamista. Väitän, että kontakti-improvisaation harjoitteiden tekeminen kasvattaa ja kehittää luottamusta toisen kanssa tanssimiseen, niihinkin tilanteisiin, joissa fyysistä kontaktia ei ole. Oman kehon painon luovuttaminen toisen varaan jopa sataprosenttisesti vaatii luottamusta ja toisaalta kasvattaa sitä. Fyysisen kontaktin kautta kyky suhteuttaa oma energia toisen liikelaatuun kasvaa ja mahdollistaa liikkeiden ja liikelaatujen laajemman kirjon. Herkkyys tunnistaa liikkeen suunta niin omassa kuin toisen kehossa lisääntyy. Fyysinen kontakti ja painon jakaminen kehittävät myös tanssijan oman rakenteensa, anatomiansa ja fysiologiansa tuntemusta kehon ottaessa tietoa vastaan niin ihon, lihasten kuin luiden kautta. Oheisessa harjoituksessa kokeillaan painon antamista kokonaan parin kannatukseen. Tässä harjoituksessa keskiössä on painon siirtyminen vähitellen toisen varaan ja tietoisuus on asteittaisuudessa nollasta sataan

Terraario 1.6.2006. Painonluovutusta.

Tiedostavalla läsnäololla tarkoitan esiintyjän avautumista havaitsemaan itsen lisäksi koko itseä ympäröivä tila ja siinä olevat elementit. Minulle on tärkeää, että esiintyessään tanssijalla on kehonhallinnan ja virtaavuuden lisäksi kyky olla tietoinen ympäristöstään. Tästä johtuen jokainen harjoituskerta sisälsi aina myös tilaa hahmottavia elementtejä. Ohessa olevassa tilanteessa kyse on tanssijoiden välisestä tilasta. Harjoituksen tehtävänä on tuoda huomio yhtälailla toista kohti menemiseen eli toimivaan kontaktiin kuin suuntautumiseen ulos tilaan, tietoisuus toisesta säilyttäen.

Terraario 5.5.2006. Kohti ja pois tanssi.

Harjoituksissa pohdimme myös sisäänpäin kääntyneen ja ulospäin suuntautuvan olemisen ja esiintymisen laatua. Tarkoitan laatueroilla sitä, että esiintyjä voi olla sisäänpäin kääntynyt sekä katsojat huomioon ottavasti että heidät poissulkevasti. Tämä on valinta ja mielestäni on hyväksyttävää käyttää kumpaa vain niin harjoitellessa kuin esiintyessä, kunhan on tietoinen valinnastaan. Esimerkiksi japanilaisessa buto-tanssissa esiintyjä on usein sisäänpäin kääntyneessä tilassa, mutta silti vahvasti tietoinen esiintymistapahtumasta. Toisaalta ulospäin suuntautuva esiintyjä saattaa kadottaa kosketuksen itseensä: vaikka esiintymistä yritetään suunnata yleisölle, sen laatu saattaa tällöin heikentyä. Silmien ja katseen tietoinen käyttö tuo tanssijan läsnäoloon merkittävää kommunikaatiota suhteessa katsojaan. Katseen ei tarvitse olla suora ollakseen kommunikoiva. Usein itsensä tiedostaminen liikkuessa kääntää fokuksen sisäänpäin. Näkemisen tiedostaminen antaa mahdollisuuden suuntautua ulospäin. Esimerkki tällaisesta harjoituksesta on silmien aktivoiminen havaitsemaan tilaa, jossa esiintyjä liikkuu. Olen antanut seuraavan, itselleni toimivan ohjeen tanssijoille lämmittelyn ja Alexander-tekniikkaan aktivoitumisen yhteydessä: Anna silmien ottaa vastaan edessä oleva näkymä. Anna sen kulkea silmähermoja pitkin näkökeskukseen kohti takaraivoa. Anna näkymän ”pudota” kehoon – valitse mitä impulsseja seuraat – ole tietoinen tilasta ja muista. (Lahdenperä Terraario työpäiväkirja, 9.8.2006.)

Tiedostavaan, hetkessä luotavaan koreografian tapahtumaan liittyy mahdollisuus ottaa tarpeen mukaan käyttöön kaikki koettu. Terraarion harjoitusprosessin aikana Nina Viitamäki koki kiinnostavaksi tutkia jälkiä nuoruudenaikaisesta klassisen baletin harjoittamisen kokemuksestaan. Hän oli tietoisesti siirtänyt sen pois käytöstään myöhempien tanssiopintojensa aikana. Työskentelimme Ninan kanssa tuon baletin kinesteettisen kokemuksen aktivoimiseksi. Tällöin itsessä olemassa oleva viisaus ja kokemus saatiin nykyhetken tarpeen vaatimaan käyttöön. Ninan sooloteema koostui tästä tietoiseksi tulemisesta. Se ei näyttäytynyt esityksessä katsojalle klassisena balettina, mutta Ninan esiintyjän laatuun se toi jotakin, joka oli ollut suljettuna pois. Harjoitusnäytteeseen olen poiminut muutamien tuntien improvisoimisesta osuuden, jossa baletin muotokieli tulee voimakkaimmin esiin. Nina ei yrittänyt esittää tai jäljitellä tuota liikkeellistä sanastoa, vaan kyse oli nimenomaan sen esiin päästämisestä, kinesteettisen kokemuksen hyödyntämisestä uudelleen.

Terraario 8.6.2006. Baletin jälki, Ninan soolo ja Marina Kostik(50) pianossa.

Teimme edellä kuvatun kaltaisen kokeilun myös koko ryhmän kanssa. Tämä harjoitus syntyi sattumalta, kun työskentelimme Teatterikorkeakoulun isossa voimistelusalissa. Tilassa oli koripalloja ja sählypelin välineitä. Ennen harjoitusta tanssijat ottivat ne käyttöön ja siitä syntyi innostunutta pelaamista ja aikaisempien pelaamiskokemusten muistelemista. Toiminta näytti niin kiinnostavalta, että ehdotin sen tutkimista tarkemmin. Kokeilimme pelaamisen tanssijoissa herättäneen kinesteettisen kokemuksen tuomista uuteen tilanteeseen. En halunnut kuitenkaan kannustaa pelaamisen esittämiseen vaan nimenomaan siitä jääneen fyysisen kokemuksen hyödyntämiseen toisessa tilanteessa. Käytössämme on toki koko ajan muistumia siitä, mitä olemme aiemmin tehneet, mutta vasta tietoinen herkistyminen ja valintojen tekeminen saa koetun materiaalin uudelleenhyödynnetyksi liikkumiseemme. Tanssijat siis kokeilivat pelaamisen kehollisen muiston käyttämistä impulsseina liikkumiseen ensin lyhyinä tilan ylityksinä ja sitten vielä lattiatasossa improvisoiden. Välillä pelivälineet otettiin uudestaan konkreettisesti käyttöön kokemuksen vahvistamiseksi. Sitten näitä liikkumisen impulsseja kokeiltiin sohvalla istumisen virikkeiksi ja mukaan otettiin myös parin kanssa työskentely. Kokemuksista esiin nostetun materiaalin kirjo oli lopulta moninainen aina koripallosta curlingiin ja uimiseen. Harjoitus herätti tanssijoissa kysymyksiä valinnasta abstraktin ja miimisen liikkeen välillä ja toi tietoiseksi tilan aistimisen toisin: esimerkiksi sohva tuntui isolta, kun se oli mäkihypyn näyttämö. Kokeilussa tuli esiin myös outouden ja arjen läsnäolo. Sohva arkisena huonekaluna toi mukaan puheen käytön ja toisaalta, kun se sai uusia rooleja, päädyimme pohtimaan esineelle annettavia merkityksiä. (Lahdenperä Terraario työpäiväkirja, 23.3.2006.)

Tiedostavaa läsnäoloa harjoittelimme myös erilaisin itsen havainnoimisen keinoin. Kun koreografiaa luodaan esityksen hetkessä, on oleellista, että tanssijan itsen käyttö (use of the self), kuten asia Alexander-tekniikassa ilmaistaan, on mahdollisimman herkästi ja edullisesti toimivaa. Yhtenä tärkeänä tiedostamiseen liittyvänä kysymyksenä on ollut: mitä tapahtuu ennen kuin jotain tapahtuu? Mitä on reaktion vastaanottamisen ja toiminnan välissä? Kysymys tulee Alexander-tekniikan inhibition käsitteestä eli pysähtymisestä ennen toimintaa. Herkistyttäessä havaitsemaan reaktio ja impulssi ennen kuin se on muuttunut toiminnaksi voidaan valita toiminnan suunta. Aluksi tätä harjoiteltiin erittäin rajatusti seuraamalla kävelyyn lähtemistä, sen sisältämiä reaktioita ja niiden vaikutuksia sekä omasta kokemuksesta käsin että havainnoimalla toisen tekemistä. Seuraavassa videonäytteessä on kyse samankaltaisesta tapahtumasta pidemmälle vietynä. Siinä on kompositiotilanne, jossa Giorgio ja Riikka tulevat ensin rajaamaan ja tukemaan Ninan sooloa siirtyen sitten omaan materiaaliinsa. Tässä on yhtälailla kyse sen tiedostamisesta, mitä tapahtuu ennen kuin menee mukaan toisen tanssiin, kuin siitä, että etsii tilaa ja aikaa omalle soololle.

Terraario 5.9.2006. Rajaaminen ja tukeminen.

Harjoituksissa keskityimme Alexander-tekniikan harjoittamisen lisäksi syventämään tiedostavan läsnäolon aluetta myös muilla menetelmillä. Teimme esimerkiksi kehon rakenteen ja liikkuvuuden tunnistamiseksi harjoitteita, joissa havainnoimme itseämme ja liikkeitämme lattiakontaktin tai toisen ihmisen kosketuksen kautta. Yksinkertaisesti tuomalla huomioni seistessäni jalkapohjieni kontaktiin alustaan herätän tietoisuuden tasapainostani ja sitten koukistamalla polvet ja lonkat herkistän itseni muutoksille tasapainossa. Kehon mittasuhteita ja lihasten, nivelten ja luiden sijaintia on myös helpompi hahmottaa toisen kosketuksen kautta. Esimerkiksi selkärankaa on hankala koskea itse, ja toisen kosketus toimii hyvin impulssina tunnistamiselle ja liikkuvuuden mahdollistamiselle. Kiinnostavaa on myös se, miten toisen kehon koskettaminen herättää oman kehon tiedostamisen. Toisen kosketus on ollut käytössämme myös impulssina liikkumiselle. Oman tutun liikeradan on mahdollista ohjautua uuteen suuntaan, kun toiselta tuleva impulssi estää totutun tai tarjoaa uuden vaihtoehdon. Tähän käytimme apuna toisen liikkumisen estämisen tai myötätekemisen harjoitetta. Toimiessaan liikkujan liikeradan rajoittajana toinen tanssija asettuu esteeksi, joko koko kehoaan käyttäen tai käsillä kiinni pitäen. Liikkujan on ratkaistava suhtautumisensa toisen tekoon ja löydettävä itselleen sillä hetkellä toimivin ratkaisu päästä eteenpäin. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia ja löytöjä omien totuttujen reittien ohelle. Toisaalta myötätekeminen eli liikkujan liikkeen suunnan kannustaminen tai avustaminen lisää sujuvuutta, tuo lisää energiaa tai antaa uudenlaisen mahdollisuuden, aikaisemmasta poikkeavan kokemuksen, joka rikastuttaa kinesteettisen eli liikeaistin rekisteriä. Alexander-tekniikan inhibition ja suuntausten käyttäminen edellä kuvatussa harjoituksessa mahdollistaa ja tukee kokonaisvaltaista kehon läpi kulkevan liikkeen toteutumista.

Seuraavassa harjoitusnäytteessä tanssijat työskentelevät juuri kosketuksen ja siihen reagoimisen kanssa. Tehtävänä on antaa toiselle volyymiltaan erilaisia kosketuksia ja vastaanottajana valita, millä tavoin niitä käyttää impulssina liikkeeseen. Ohjauspuheessani käytän tässä termiä kehomieli,(51) jolla kannustan tanssijoita tiedostamaan kehon ja mielen vuorovaikutteista toimintaa. Käytän yleensä käsitettä itsen käyttö (use of the self) seuraten F. M. Alexanderin ajattelua. Nyt olen kuitenkin halunnut tuoda esiin vuorovaikutuksen kehon ja mielen välillä. Jäljitän käyttämäni kehomieli termin käännökseksi englanninkielisestä Body-Mind-käsitteestä. Eeva Anttila toteaa sille tunnusomaiseksi ilmeisen vaivattomuuden siirtyä kehollisesta tuntemuksesta reflektiiviseen ajatteluun (Anttila 2007, 87). Seuraava on suora lainaus alla olevan videonäytteen ohjauspuheestani: ”Kosketuksen ja reaktion vuoropuhelu on antautumista kehomielen työlle. Ei niinkään yritystä ajatella, yritystä seurata, miten mieli työskentelee, pikemminkin antaen mahdollisuus ja vapaus sille kehon ja mielen yhteistoiminnalle. En yritä tiedostaa vaan annan sen havaitsemisen olla, tiedostamisen olla mahdollista. Kehomielen yhteistoiminta. Kosketus läpi kehon. Näenkö samalla, kun tunnen? Kosketus suuntautuu läpi kehon.”

Terraario 29.5.2006. Kosketuksen ja reaktion vuoropuhelu.