Tilallinen rakenne on yksi tarkimmin asetetuista elementeistä The Ridge -soolossa. Me harjoittajat piirsimme siitä ensin omat versiomme koreografiaa vastaanottaessamme ja saimme neljäntenä harjoituspäivänä Hayn piirtämän tilakartan. Molemmat ovat nähtävinä seuraavan kappaleen kohdalla. Hay antoi koreografian tehtävät meille vain suullisesti, ei siis lainkaan kirjallisessa muodossa, kuten hän on joidenkin teostensa kohdalla tehnyt. Hyvänä esimerkkinä Hayn kirjoitetusta scoresta on soolo vuodelta 2010, No time to fly. Siinä hän ensin antaa tanssijalle neljä mitä jos… -kysymystä, joista yksi on ”Mitä jos se, miten näen tanssiessani, on keino, jolla liike muodostuu sitä etsimättä?”(42) Pienenä otteena koreografian käsikirjoituksesta on seuraava esimerkki:

I am held by an imagined cord linking me to the portal.

Note: I attend to the exactness of the single broad
curve so that when I face my entrance site it is as
if I complete the stringing of an archer’s bow.

Note: I deliberately create this space within a space,
separating me from the audience.
(Hay 2010, 1–3, painotus alkuperäisenä.)

Koska The Ridge -soolosta ei ole vastaavankaltaista tekstiä, olen kirjoittanut tähän joitakin koreografian sanallisia ohjeita siinä muodossa kuin ne ovat työpäiväkirjassani, kaikki siis oman ymmärrykseni mukaisesti muotoiltuina.

Koreografian tilallinen rakenne kulkee kaarevina reitteinä alkupisteestä A lopun pisteeseen Q lukuun ottamatta reitin varrella olevaa kahta suoraa linjaa. Ennen aloituskohtaa A ohjeena on liikkua kevyesti tilassa, virittäytyen siihen ja pelaten liikkumisen rytmillä. Ainoa Hayn antama ohje koko teoksen valosuunnittelulle on, että kun tanssija tulee aloituspisteeseen A, tapahtuu lyhyt pimennys.

Deborah Hayn piirtämä The Ridge -soolon tilakartta.

Soile Lahdenperän piirtämä tilakartta The Ridge -soolosta.

Kaksi versiota The Ridge -soolon tilallisesta ohjeesta. Piirtämässäni koreografian tilaohjeessa on kirjoitettuna myös Hayn suullisesti antamia ohjeita niin kuin olen ne kuullut ja ymmärtänyt.

Hayn tehtävät eli koreografian ohjeet ovat monimerkityksisiä. Matkan A:sta B:hen tulee olla tarkoituksellisen epäjohdonmukainen ja siinä käytetään ennen A:ta muodostunutta liikkumisen rytmiä kuitenkin rikkoen sitä. B:stä liikutaan paikkaan C ohjeella: ”savu ja spontaani rakkauslaulu uskoen, että kehoni tietää sen”. Ohjetta ”savu” ei ole myöskään tarkoitus esittää miimisesti, sillä sellaiselle ei Hayn ohjeistuksessa ole sijaa. Rakkauslaulun lisäohjeena on, että se ei saa olla hyminä ja siinä tulee olla taukoja.

Pisteessä C ohjeena on: ”kolme hidasta ylevää askelta ja katseen suunta vasempaan”. Tämän jälkeen tuotetaan ääni, joka syntyy TV-lähetyksessä golfia seuraavan yleisön kohahduksesta ja taputuksesta onnistuneelle lyönnille. Hay ei yleensä asettanut tarkkaan soolon ajoituksia tai kestoja, mutta tässä kohdassa kohahdusäänen tuli olla kaksi ja puoli sekuntia ja kielellä tehtävän taputusäänen kolme sekuntia pitkiä. Hay korosti, ettei ole syytä katsoa ja kuunnella, miten se todellisuudessa tapahtuu vaan käyttää hyväksi omaa olemassa olevaa mielikuvaa tilanteesta.

Vähän myöhemmin teoksessa, kun paikasta M liikutaan kohti paikkaa N, ohjeena on ”dramaattinen maisema, joka kohtaa ajan ja tilan” (dramatic landscape meeting time and space). Kohdassa N on manaus tai loitsu (incantation), jonka jälkeen pää putoaa alaspäin, ja samalla kohotetaan polvia ylös kohti rintakehää.

Koreografia päättyy lattialla istuen, ei mukavasti vaan hieman kallistumalla, jännitettä luoden. Silmät ovat pehmeinä ja tietoisuus ympäröivässä tilassa. Ajatuksena on ”kutsua itseni nähtäväksi” (I invite to be seen).