Olin käynyt Alexander-tekniikan tunneilla kerran viikossa muutaman kuukauden ajan, kun sain vahvan kokemuksen Alexander-tekniikan mahdollisuuksista traumojen purkamisessa. Olin viimeistä kertaa mukana Tanssiteatteri Hurjaruuthin Sirkus Marmara -esityksen kiertueella marraskuussa 1986, kun ajoimme keikka-auton kanssa tieltä ja penkan kautta ympäri metsään. Selvisimme säikähdyksellä, sillä viidestä autossa olleesta vain minä ja tanssija Leena Porri jouduimme jäämään sairaalaan tarkkailtavaksi onnettomuuden jälkeen. Leenalla oli reikä keuhkossa ja meillä molemmilla oli kylkiluita katkenneina sekä lihasvammoja. En muista onnettomuudesta mitään, koska aivotärähdys vei muutaman tunnin muistikuvat, mutta kehoni ja lihaksistoni muistivat kokemuksen sitäkin paremmin. Lihakseni olivat kireinä ja suojautumismekanismit valppaina. Pienikin horjahtaminen liukkaalla kadulla aiheutti normaalia voimakkaamman suojautumistarpeen ja -ärsykkeen, hartiat nousivat korviin ja painuin kumaraan. Alexander-tekniikka edisti näiden reaktioiden purkamista sekä rintakehän lihasten revähtymien paranemista. Palautuminen sekä lihaksiston vammoista että suojamekanismin yliherkkyydestä tapahtui Alexander-tekniikan avulla hämmästyttävän nopeasti. Saatoin palata pian tanssiharjoituksiin ja onnettomuuden johdosta siirtyneen ensi-illan valmistamiseen. (Lahdenperä, 22.9.2010, muistinvaraisesti)

Alexander-tekniikka sai alkunsa sen kehittäjän F. Matthias Alexanderin äänenkäytön ongelmista ja niiden ratkaisuyrityksistä. Hän ei varsinaisesti pyrkinyt luomaan uutta menetelmää vaan etsi alkuun kokeilujensa ja tutkimuksen kautta apua omiin, näyttelijän- ja lausujantyönsä aikana ilmeneviin äänenkäytön ongelmiinsa. Myöhemmin Alexanderin tekemät havainnot ja ongelmiin löytyneet keinot ovat olleet hyödyksi myös muille.(18) Alexander-tekniikkaan sisältyvä oppimiskäsitys poikkeaa monista yleisistä oppimiskäsityksistä, jotka perustuvat tiedon ja taidon lisäämiselle ja joissa meiltä usein odotetaan nopeita oppimistuloksia. Uuden oppiminen lisää usein sitä kuormitusta, jota meillä on jo ennestään psykofyysisyydessämme tai, kuten Alexander sanoo, ”itsen käytössämme”. Alexanderin tärkein löytö oli poisoppimisessa eli haitallisen ja kuormittavan purkamisessa, mikä avaa mahdollisuuden uusille ja vaihtoehtoisille ajattelun ja toiminnan tavoille. Kun tekniikka ja sen oppimiskäsitys lävistävät ihmisen, se suorastaan kutsuu etsimään ja tutkimaan tekniikan erilaisia soveltamistapoja. Omalla kohdallani soveltaminen tuli aluksi tuon kolarista toipumisen jälkeen mahdolliseksi taiji’ta (tai chi) ja kontakti-improvisaatiota tehdessäni, mutta suurimmat muutokset tekniikan vaikutuksista olen kokenut käsityksessä itsestäni oppijana.

Alexander-tekniikasta on kirjoitettu melko runsaasti. Alexanderin itsensä kirjoittamaa neljää kirjaa, joita käytän päälähteinäni, avaan alaluvussa 2.2 tarkemmin. Osassa menetelmää käsittelevissä kirjoissa keskitytään tekniikan perusteisiin ja osassa lisäksi tekniikan soveltamiseen johonkin toimintaan kuten laulamiseen tai uimiseen. Esimerkkinä mainittakoon Alexander-tekniikan ja laulun opettaja Päivi Sarasteen (2006) kirjoittama Suuntana vapaus: Alexander-tekniikan perusajatuksia, Laulaminen ja äänenkäyttö Alexander-tekniikan valossa. Tieteellisiä tutkimuksia aiheesta on sitä vastoin vähemmän. Yksi tärkeäksi osoittautunut artikkeli on Brithis Medical Journalissa julkaistu ns. ”selkätutkimus”, “Randomised controlled trial of Alexander technique lessons, exercise, and massage (ATEAM) for chronic and recurrent back pain: economic evaluation” (Hollinghurst et al. 2008). Väitöskirjoja on niin ikään tehty menetelmän soveltamisesta erilaisiin toimintoihin kuten oppimiseen (Dimon 1987), urheiluun (Krim 1993) ja musiikkiin (Kaplan 1994 ja Englehart 1989) liittyen. Sara Fowler (1987) on tehnyt tanssia filosofisesti lähestyvän väitöskirjan, mutta muutoin tanssin tutkimukset Alexander-tekniikan soveltamisesta koskettavat pääasiassa tanssin opettamista ja tanssijantyötä kuten käyttämäni Oliverin (1994) tutkimus. Se käsittelee länsimaisesta tanssijoiden koulutuksesta puuttuvaa tai siihen mahdollisesti sisältyvää kehon ja mielen yhteyden (body/mind unity) tukemista. Työhöni olen löytänyt avuksi muutamia Alexander-tekniikkaa tanssiin soveltavia artikkeleita (Fortin et al. 2002, Harris 1999, Nettl-Fiol 2008), mutta erityisesti koreografin työhön liittyviä tutkimuksia en ole löytänyt.

Tutkimustekstissäni käytän sekä käsitettä tekniikka että menetelmä, ja perusteluna on se, miten ne kulloinkin liittyvät asiaan, ja se, miten Alexander on niitä eri aikoina käyttänyt. Alexanderin vuonna 1907 kirjoittamassa pamfletissa otsikkona on “The Theory and Practice of a New Method of Respiratory Re-Education” (Alexander 1995, 51–66). Usein hän käytti vain sanaa Työ (Work), mutta päätyi kuitenkin 1920-luvulta lähtien käyttämään työstään pääasiassa tekniikka-sanaa

F. M. Alexander [© 2013 The Society of Teachers of the Alexander Technique, London]