Neljäs ja viimeinen tutkimukseni taiteellinen työ on Myrskyn ja myötätuulen terraario, josta käytän jatkossa nimitystä Terraario. Sen ensi-ilta oli 8. syyskuuta 2006 Zodiak – Uuden tanssin keskuksen näyttämöllä. Esityksen ja sen harjoitusprosessin fokuksessa olivat kohtaaminen, dialogi ja vuorovaikutus sekä abstraktin ja konkreettisen liikekielen tutkiminen. Neljästä esiintyjästä kolme oli ollut mukana tutkimuksen aiemmissa projekteissa ja yhden kanssa olin työskennellyt Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksen produktiossa. Tämä mahdollisti Alexander-tekniikan soveltamisen koreografiseen prosessiin asiaan jo jonkin verran perehtyneiden tanssijoiden kanssa. Tässä tutkimukseni viimeisessä taiteellisessa työssä kiteytyivät ne harjoitteet, joita olin koko tutkimusprosessin aikana kehittänyt ja käyttänyt. Tästä johtuen avaan harjoitteita tarkemmin kuin edellisten töiden kohdalla.
-
- Myrskyn ja myötätuulen terraario 2006, kuvassa Nina Viitamäki ja Veli Lehtovaara [Johanna Tirronen]
-
- Myrskyn ja myötätuulen terraario 2006, kuvassa Riikka Theresa Innanen ja Giorgio Convertito [Johanna Tirronen]
-
- Myrskyn ja myötätuulen terraario 2006, kuvassa Nina Viitamäki, Riikka Theresa Innanen, Giorgio Convertito ja Veli Lehtovaara [Johanna Tirronen]
Terraarion työryhmään kuuluivat lisäkseni tanssija-koreografit Giorgio Convertito, Riikka Theresa Innanen, Veli Lehtovaara ja Nina Viitamäki, pukusuunnittelija Terttu Torkkola, valosuunnittelija Tuukka Törneblom, äänisuunnittelija Markus Kahelin, lavastaja Jegi Pekkala sekä valokuvat ja flyerin toteuttanut Johanna Tirronen. Zodiak – Uuden tanssin keskus oli osatuottajana ja itse vastasin kokonaistuotannosta. Valtion tanssitaidetoimikunta myönsi projektille apurahan.
Käsiohjelmassa kuvaan teosta seuraavasti:
MYRSKYN JA MYÖTÄTUULEN TERRAARIO
on koreografia joka syntyy nyt-hetkessä ennalta harjoitettujen elementtien ja teemojen pohjalta. Teos on jatkuvassa muutoksen tilassa, se on aina erilainen. Tanssijat, äänisuunnittelija ja valosuunnittelija tekevät valintoja, reagoivat käsillä olevaan hetkeen. Teoksen lähtökohta on havaintojen tekemisessä: kysymyksiä, valintoja, mahdollisuuksia, ratkaisuja.
Koreografia on kuin peli jolla on säännöt, mutta seuraava tilanne riippuu ratkaisuista, jotka tehdään nyt. Pelin kulkua ei voi ennalta määrätä, eikä sen lopputulosta tiedetä.
Koti on teoksen metafora, keho itsen kotina. Miten mieleni asuu kehossani, miten kehoni kantaa mieltäni? Miten olla enemmän oma itsensä, on ollut tiedostamisen kohteena. Koti paikkana on toiminut tilallisena ja toiminnallisena lähtökohtana. Lapsuudenkotini myyminen ja tyhjentäminen viime talvena on vaikuttanut teoksen maailmaan.
Teoksen nimi kirjaimellisesti putosi taivaasta ja vaati tulla kuulluksi. Terraario kuvaa paikkaa, jossa tutkia kotia ja kotona olemista. Mitä jos olemmekin säilyttäneet lapsenmielisyytemme ja olemme kotona vähemmän asiallisia, enemmän kokeilevia? Ihmetys – hämmästys – etsiminen! (Lahdenperä 2006.)
