Koreografian syntyessä esityksen hetkessä tanssijalla on oltava koreografian luomisen keinoja. Edellisessä osassa keskityin avaamaan niitä elementtejä, joita työstimme tanssijoiden väliseen vuorovaikutukseen liittyen ja ne toki ovat edelleen läsnä. Tässä luvussa kuitenkin keskityn teoksen rakenteeseen, sen elementteihin ja tanssijoille tärkeään kykyyn hahmottaa ja lukea tilaa. Rakenteella tarkoitan, hetkessä koreografioitavan teoksen ollessa kyseessä, niitä sääntöjä ja tehtäviä, jotka ovat yhteisenä pohjana esitykselle. Tilan käsittelemiseen on Alexander-tekniikka lähtökohtaisesti hyvänä apuna, sillä siinä pyritään kokonaisvaltaiseen läsnäoloon suhteessa ympäristöön. Oman itsen suhde ympäröivään tilaan ja muihin tilassa olijoihin ja elementteihin on jatkuvassa muutoksessa. On tarpeen tiedostaa tilan koko, korkeus, sen materiaalit, valo ja akustiikka voidakseen työskennellä näiden elementtien kanssa. Väitän, että tanssija tarvitsee hetkessä koreografioidessaan jopa tarkempaa tilan tiedostamista kuin ennalta sovittua koreografiaa tehdessään. Terraariota harjoituttaessani pyrin tuomaan esiin ja muistuttamaan näistä elementeistä myös niiden harjoitteiden aikana, joissa varsinaisena keskittymisen kohteena ei ollut tila.

Koti teoksen metaforana ja kysymykseni liikkeen abstraktiuden ja konkreettisuuden välillä värittivät harjoituksia alusta pitäen. En ennakolta tiennyt, kuinka konkreettisen kodin halusin esitystilaan, mutta tartuin hanakasti harjoitustiloissa sattumalta olleisiin sohviin ja muihin kalusteisiin.(52) Näiden kokeilujen kautta päädyimme siihen, että lavastaja Jegi Pekkala rakensi esitystilaan olohuoneen, jossa oli sohva, kaksi mattoa, jalkalamppu ja verhot. Harjoitteluaikana oli teoksen improvisaatioluonteen mukaista pysyä mahdollisimman kauan muuttuvassa tilassa, jolloin siihen ja rekvisiittaan sen sisällä oli aina suhtauduttava uutena, ei valmiiksi tiedettynä.

Koska koti oli alusta asti yhtenä teoksen teemoista ja koska ajatuksena oli mahdollinen realistisen ympäristön rakentaminen, teimme tilaharjoitusten lisäksi kokeiluja rekvisiitan kanssa. Ohessa oleva kooste on tällaisesta työskentelystä. Esineitä olemme ottaneet mukaan pari kertaa aiemminkin ja tilan tiedostaminen on ollut ohjauspuheessani alusta asti. Tässä harjoituksessa ohjeena oli mennä tilaan, tehdä valinta liikkeellelähdöstä, viedä esine tilaan ja tiedostaa suhteita toisiin tilassa olijoihin samoin kuin esineisiin.

Terraario 5.5.2006. Tila- ja esineharjoitus.

Seuraavassa harjoitusnäytteessä on tehtävänä käyttää tilallista ympyrämuotoa, pysähtymistä, kaatumista ja kohtaamista. Esiin tulee myös tätä edeltäneessä lämmittelyssä käytetty estämisen ja myötä tekemisen teema.

Terraario 2.6.2006. Kaatuminen, kohtaaminen ja pysähtyminen ympyrässä.

Edellä tehdyn harjoituksen jälkeen keskustelemme seuraavassa videoleikkeessä asettamani improvisaatiorakenteen toimivuudesta. Yksi tärkeäksi noussut elementti oli rakenteen tuoma dynamiikan vaihtelu. Keskustelussa tuli esiin myös se, miten erilaisia merkityksiä kukin antaa käsitteille ja sanoille ja miten eri tavalla ne siten kokee.

Terraario 2.6.2006. Keskustelu rakenteesta.

Kolmessa seuraavassa videonäytteessä tanssijat harjoittelevat kontaktia sohvaan tilallisena paikkana. Ensimmäisessä videoleikkeessä tulee esiin erityisesti kontaktissa toimimisen aktiivisuuden ja passiivisuuden tunnistaminen, oli sitten kyse kanssatanssijasta tai esineestä, kuten sohvasta. Kun koreografiaa luodaan esityksen hetkessä, on tärkeää tunnistaa se, milloin oma teko seuraa toisen impulssia, milloin taas on impulssin antaja. Tanssijan rooli vaihtelee jatkuvasti passiivisemman, myötäilevän osapuolen ja aktiivisen, impulsseja antavan toimijan välillä. Kun tanssija on tietoinen tästä vaihtelusta ja valinnasta, kommunikaatiosta tulee rikasta. Harjoittelun kautta voi saavuttaa tilanteen, jossa valitseminen ei vaadi ajattelullista järkeilyä tanssittaessa vaan herkistyminen tuo itsen käyttöön tiedostavan ymmärryksen luopumisesta ja aktivoitumisesta.

Tämän leikkeen ohjauspuheessani nousee esiin myös se, miten tuon harjoitustilanteessa mukaan elementtejä aiemmin tehdyistä harjoitteista.

Terraario 30.5.2006. Aktiivisesti ja passiivisesti sohvan kanssa.

Toisessa näytteessä ovat käytössä aiempien harjoitteiden elementit, kuten sohva tilana sekä aktiivisuuden ja passiivisuuden vaihtelu omassa tekemisessä. Perhevalokuvat ovat olleet harjoituksissa yhtenä mielikuvien tuottajana. Sohvaan tilana ja esineenä tilassa on myös alusta asti suhtauduttu mahdollisimman avoimesti käyttäen sitä miten tahansa tanssin alustana, tukena tai kiintopisteenä.

Terraario 30.5.2006. Perhepotretti.

Kolmannessa otteessa samalta harjoituskerralta tulee mukaan hieman enemmän kokeiluja siitä, miten sohvaa tilana voi käyttää ja muuttaa.

Terraario 30.5.2006. Riskinotto sohvan kanssa.

Terraariossa halusin tutkia esityksessä tapahtuvan arkiolemisen ja tanssimisen eroa ja niiden keskinäistä vuorovaikutusta. Tämä on ollut esillä jo edellisissä videonäytteissä, mutta seuraavassa harjoituksessa keskittyminen on nimenomaan kyseisessä teemassa. Tehtävänä on arkinen oleilu, kokeilu puheen käyttämisestä ja näiden suhde tanssillisempaan olemiseen. Kysymyksiksi nousivat: Miten olen, kun liikun tanssillisesti, miten olen arkisesti sohvalla? Onko näillä eroa? Muuttuuko asenteeni esiintymiseen näissä eri tilanteissa?

Terraario 31.5.2006. Olohuoneharjoitus.

Osana teoksen rakennetta oli kunkin tanssijan soolo. Ne olivat prosessin mukaisesti teemallisia sooloja, joihin jokainen tanssija suhtautui omalla tavallaan ja käytti niitä mielensä mukaan kussakin esityksessä. Palautekyselyssä olen asettanut tanssijoille kysymyksen seuraavasti: ”Oliko sooloteemasi käytössä koko prosessin ajan? Millaisen muutoksen se koki?”

Kuvailin jo aiemmin luvussa 3.4.3 Nina Viitamäen sooloteeman rakentumista: se syntyi työskennellessämme hänen balettitreenauksensa jäljiltä olevien kinesteettisten kokemusten löytämiseksi. Sen työnimiksi tulivat ”Giselle” ja ”happi”. Nina kertoi palautekyselyssäni, että hän piti sooloidean mukana alusta loppuun. Hän kohtasi sen kuitenkin eri tavoilla esityksestä riippuen. Nina kirjoittaa käyttäneensä sitä välillä lämmittelynä, toisinaan teospohjana tai ”rytmikomppina”. Hän jatkaa, että materiaali oli niin rikasta, ettei se tuntunut vanhan toistolta. (Viitamäki 20.11.2006.)

Veli Lehtovaaran soolo juonsi juurensa lantion liikkuvuuden kanssa työskentelystä. Se kulki nimellä ”hips shaking”, ja ensimmäinen maininta siitä löytyy työpäiväkirjastani 8. elokuuta. Veli vastaa kysymykseen teeman käytöstä ja muutoksista, että se säilyi alkuperäisenä ja selkeänä vain muutaman harjoituksen verran ja alkoi sitten muuntua ja ilmetä eri muodoissa. Hän pohtii myös, että jos soolon teema olisi rakentunut selkeämmäksi, siihen olisi ollut helpompi palata. Soolo oli hänelle vaativin ja vaikein, koska ”rauhan säilyttäminen ja valinnan mahdollisuuksien näkeminen oli soolotilanteessa haastavampaa kuin duetto, trio tai kvartetto tilanteissa.” (Lehtovaara 21.11.2006.) Oheinen näyte tuo hyvin esiin sen, miten Veli on löytänyt lonkkiin ja lantioon liikkuvuutta, joka kulkee läpi koko kehon. Näin tapahtui toki muulloinkin, mutta tässä harjoituksessa se tuli hienosti esiin.

Terraario 17.8.2006. Velin soolo.

Riikka Theresa Innasen sooloteema näkyy ensimmäisen kerran työpäiväkirjassani elokuun 4. päivän harjoituksissa, jotka olivat Zodiakin Kaapelitehtaan tilassa C4. Ikkunoista on näkymä merelle Lauttasaaren suuntaan. Olimme katselleet neljännen kerroksen ikkunoista työmiesjoukon ruokatunnin viettoa rannassa kuin esitystä. Tämä oli minulle vahva kokemus. Katselun jälkeisessä improvisaatiossa Riikka puhui merestä, saaristosta ja kodittomuudesta. Ehkä Riikan improvisaatioon sysäävänä tekijänä oli meren ja rannan tiedostettu läheisyys sekä ajatus rannasta työmiesten ruokailupaikkana. Näin syntyi Riikan sooloteema ”meritarinoita”, jota kutsuin myös nimellä ”saaristomeri”. (Lahdenperä Terraario työpäiväkirja, 4.8.2006.) Riikka itse toteaa, että esitysten kuluessa ”soolon merkitys pieneni, mutta itse ajatus pysyi ja puhe säilyi läpi koko prosessin. Enemmän se toimi omana yhteytenä esitettävään materiaaliin.” (Innanen 26.9.2006.)

Giorgio Convertiton sooloteema ”words without words” löytyy muistiinpanoistani ensimmäisen kerran 9.8. harjoitusten yhteydestä, jolloin olen koonnut yhteen tanssijoiden sooloteemat ensimmäisen kerran. Giorgion sooloteema sisälsi puhetta epäkielellä(53) sekä tavan käyttää sanoja tuolla asenteella silloinkin, kun ne olivat ymmärrettäviä. Puhuminen oli koko harjoitusvaiheen ajan mukana yhtenä mahdollisena toimintana improvisaatioissa. Giorgio käytti tuolloin niin italiaa, englantia, suomea kuin epäkieltäkin, joka tuntui sitten toimivimmalta sooloteemalta. Giorgio kertoo palautekyselyssä teeman olleen erittäin tärkeä esityksessä käytettävä vaihtoehto. ”Nautin sen käyttämisestä eri tavoin erilaisissa tilanteissa.”(54) (Convertito 28.11.2006.)

Tanssijoiden sooloteemoilla oli erilaisia lähtökohtia. Sekä Riikan että Giorgion teemat muodostuivat sitä kautta, että jokin koettu tilanne heijastui heidän toimintaansa herättäen heissä jonkinlaisen liikkeellisen kaiun. Velillä oli selkeä fyysinen tehtävä lantion ja lonkkien liikelaajuuden lisäämiseksi. Ninalla taas tehtävänä oli hyödyntää menneestä, aikaisemmin opitusta kumpuavaa informaatiota.

Seuraavassa videonäytteessä on alussa Giorgion ja lopussa Riikan soolo. Haluan tuoda tässä näytteessä esiin soolojen lisäksi myös sen, miten kohtaukset Terraariossa liukuivat ja lomittuivat toisiinsa. Teoksen luonteelle ominainen olemisen tapa, siirtyily arkisesta tanssillisempaan, on myös nähtävissä. Tässä näytteessä on käytössä rekvisiittaa – pahvilaatikot olivat läsnä jokaisessa esityksessä, pölynimuri vain osassa. Tanssijoiden hyödyntämä varjojen synnyttäminen, joka johtui valojen sijoittelusta, on tässä myös esillä.

Terraario 29.8.2006. Giorgion soolo, laatikot, oleminen, Hoover, N&R Duetto, Riikan soolo, varjo.

Kaikkien edellisten soolokohtauksien taltioinnit ovat harjoituksista. Seuraavat näytteet tuovat esiin, miten nämä sooloteemat olivat käytössä itse esityksissä. Erilaisia variaatioita oli toki yhtä paljon kuin esityksiäkin, mutta nämä soolokohtaukset, jotka ovat kaikki samasta esityksestä, tuovat esille tavan, joilla tanssijat suhtautuivat sooloteemoihinsa. Kiteytetysti voisi sanoa, että teemoja käytettiin taustana ja pohjana. Ne eivät toistuneet samanlaisina vaan olivat aina sovellettavissa kyseisen hetken ja esityksen tarpeisiin.

Terraario 10.9.2006. Soolot

Etsimme Terraariolle toimivaa rakennetta läpi koko harjoitusvaiheen. Ohessa olevalla videonäytteellä on kevään harjoitusperiodin aikana käyty keskustelu duettoharjoituksen jälkeen. Teemana duetoissa on ollut läheneminen ja loittoneminen. Pohdinta kulkee rakenteellisten tehtävien ja tekemiseen asennoitumisen kautta kysymykseen, haluammeko mukaan draamallisia elementtejä. Lopuksi tuon videolla esiin tutkimustöiden kautta syntyneen haluni löytää mahdollisimman avoimen rakenteen.

Terraario 5.5.2006. Sujuvuus ja antautuminen.

Edellä esitetyssä videokeskustelussa päädyimme draamallisuuden suhteen siihen, että sitä saa syntyä tilanteen mukaan, mutta emme pyri tarinan kerrontaan tai tiettyihin rooleihin vaan vapaaseen assosiointiin esityksen kuluessa ja esiin nousevien draamallisten ainesten hyödyntämiseen tarpeen mukaan. Harjoitusprosessin alkupuolella työskentelimme pääasiassa tanssijoiden välisen dialogin luomisen ja vahvistamisen kanssa. Teoksen kokonaisrakennetta aloimme hakea harjoituksissa olleen kesätauon jälkeen tekemällä pidempiä improvisaatiokaaria. Kokonaisrakenteella tarkoitan sitä, mistä ja miten koreografia tulee koostumaan teokseksi. Onko tarpeen määritellä soolojen, duettojen, triojen tai kvartettojen tekijät, liikemateriaali, paikat kokonaisuudessa tai ajoitukset? Millaisia tehtäviä eli rakennuspalikoita mahdolliset kohtaukset sisältävät? Tuossa vaiheessa näytti siltä, että paljon tulee jäämään improvisaatioksi, mutta en edelleenkään tiennyt, kuinka avoimeksi eli ennalta määrittelemättömäksi voimme teoksen jättää. Kokeilimme 20–30 minuutin improvisaatioita asettaen niille aina erilaisia tehtäviä ja rajauksia. Etsimme sitä materiaalia, jonka olisi mahdollista asettua esityksen rakenteen pilareiksi. Improvisaatioille asetetut tehtävät sisälsivät tiedostamisen kohdentamista auttavia elementtejä, rekvisiittaan liittyviä määreitä ja ajan hahmottamiseen liittyviä harjoitteita. Tässä on muutamia esimerkkejä improvisaatiotehtävistä, joita kokeilimme:

7.8. kävely – rytmi, aika, tila – impulssit liikkeeseen – istuminen, lopeta istumiseen
8.8. tila – aika – rytmi, keho – tila
10.8. soolot – duettoja – freestyle
17.8. Päätä aloituspaikkasi (esitystilassa) – Kaksi kaarta eli ensimmäinen ja toinen näytös peräkkäin – Näytösten välissä poistuminen tilasta – Ota riskejä ja tee leikkauksia – Markus liikkuu tilassa soiton kanssa
22.8. Rakentakaa laatikoista seinä ja lopettakaa sohvalle
23.8. SPONTAANI REAKTIO – Yksi kokonaisuus – Päätä mistä aloitat ja lopeta poistumalla tilasta – Ota 3–4 laatikkoa itsellesi olohuoneeseen
24.8. Päätä aloituksesi ja lopetuksesi – tietoisena että se saattaa muuttua – Musa ensimmäisen 15 min aikana ja 35 min kohdalla (olemme kokeilleet ajoittamista musiikin kautta)
28.8. Jokainen tuo tarvitsemansa määrän laatikoita tilaan – kesto 40 min – tilaa sooloille ja duetoille – lopetus kvartettoon
(Lahdenperä Terraario työpäiväkirja, 7.8.–28.8.2006.)

Tanssijoille jäi sitten lopulta monien erilaisten kokeilujen jälkeen ainoaksi tehtäväksi tehdä 50 minuutin esitys. Heille oli kehittynyt hieno ajan tiedostamisen kyky, ja esitys oli aina vain muutaman minuutin vaille tai yli tuon ajan. Viimeisillä harjoitusviikoilla kokeilimme valon ja äänen kautta tulevia ajoitusmerkkejä, mutta ne aiheuttivat vain sekaannusta ja olivat pikemminkin luonnollisen tunnistamisen esteenä. Väitän, että Terraario-esityksen rakenteena toimi itse asiassa koko harjoitusperiodi. Se, mitä ja miten olimme tehneet työtä, ohjasi ja muodosti esitykselle maaston ja rajat, joiden puitteissa toimia. Tehtyjen harjoitusten kautta syntyi luottamusta ja materiaalia, joka oli esiintyjien tukena esityksissä. Vaikka harjoitusten aikana syntynyt materiaali ei koskaan toistunut samanlaisena, se tarjosi yhteisen kokemuksen, ymmärryksen ja pohjan tanssille; keskustelulle jota esiintyjät kävivät esityksen hetkessä. Esitys ei siis syntynyt tyhjästä vaan sillä oli hyvät perustukset yhdessä jaetun työn kautta. Terraarion rakenne eli esityksien myötä.