”Älykkään” ja ”tyhmän” (tai normaalin) koneen eron hahmottamiseen Jain et al.:n määritelmä on hyödyllinen: ”Ollakseen älykäs on koneen voitava olla itsenäisesti vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen kuuluu sekä ympäristöltä oppiminen että sen muutoksiin sopeutuminen. Tämä ominaisuus erottaa normaalin koneen älykkäästä. Toisin sanoen normaalilla koneella on tietty ohjelmoitujen tehtävien joukko, jonka puitteissa se toimii asianmukaisesti. Älykkäällä koneella taas on tavoite saavutettavanaan ja se on varustettu valitun tavoitteen toteuttamista edesauttavalla oppimismekanismilla” (Jain et al. 2007, 2, painotus lisätty).