In this doctoral research Per Roar introduces the concepts of docudancing and griefscape. He explores here a contextual approach to choreography through making the trilogy Life & Death and probing into three different socio-political contexts of loss and grieving, all related to complicated grieving processes brought about by death and dying.
This artistic research analyses a specific dramaturgical phenomenon, defined as “the play within the play”, which introduces a second story inside the main drama. What happens when a playwright introduces a second level of representation? What happens when some actors start performing for other actors and another level of illusion is added to the first one?
Davide Giovanzana’s doctoral dissertation suggests that something essential to the nature of theatre is present in this particular device.
Mitä esitykselle ja esiintyjyydelle tapahtuu, kun ne siirtyvät taideinstituutiosta keskelle suljettujen laitosten arkea ja elämäntuntoa? Hoitolaitoksissa esiintyessään näyttelijä kohtaa katsojiaan paitsi esiintyjänä tai roolihenkilönä, myös omana itsenään ihminen ihmiselle -tasolla. Miten näitä rooleja on mahdollista yhdistää toisiinsa? Mitä seuraa, kun esiintyjä samastuu esityksen katsojaan? Tällaisia kysymyksiä Jussi Lehtonen pohtii väitöstutkimuksessaan ELÄMÄNTUNTO – Näyttelijä kohtaa hoitolaitosyleisön.
Isto Turpeisen väitöstutkimuksen aiheena on pitkällisen pedagogisen kokemuksen kautta kehkeytyneen raakalauta-työtavan tarkastelu. Tämä vastaa tanssinopettajan työn kriittisestä pohdinnasta nousseeseen kysymykseen. Työtavan juuressa ovat havainnot oppilaiden elämismaailman ja tanssiopetuksen eetoksen välisestä erosta. Turpeinen käsittelee työtavan ideaalia, jota on koeteltu palauttamalla se toimintaan.