Arvo-sanan käyttämistä olen tutkimuksen aikana arkaillut. Olen usein yrittänyt vaihtaa sitä johonkin toiseen ja palannut puhumaan arvoista. Arvolla tarkoitan tässä tutkimuksessa kontakti-improvisaatiossa vallitsevia sisällöllisiä asioita, joita voisi kuvailla myös MacIntyren (2004) hyveiden tapaan: ”Hyveet ovat hankittuja inhimillisiä ominaisuuksia, joita hallitsemalla ja harjoittamalla on mahdollista saavuttaa käytännöille sisäisesti hyviä asioita ja joiden puuttuminen taas estää tehokkaasti saavuttamasta niitä” (MacIntyre 2004, 225). Tutkimuksessa esiintyvien kontakti-improvisaation arvojen tai hyveiden puuttuminen olisi mielestäni MacIntyren arvo-käsitteen tavoin esteenä kontakti-improvisaation inhimillisten ominaisuuksien saavuttamiselle. Arvoilla tarkoitan nimenomaan kokemusten kautta jäsentyneitä asioita, joita haastateltavat pitivät hyvinä ja tärkeinä sisällöllisinä seikkoina kontakti-improvisaatiossa. Kontakti-improvisaatio sisältää myös valtavan määrän muita arvoja, joten haastatteluiden myötä jäsentämäni arvot eivät määritä kontakti-improvisaation koko olemusta.
Vuosien 2010–2011 aikana minulla oli mahdollisuus haastatella kontakti-improvisaation oppi-isää Steve Paxtonia sekä useita alan ammattilaisia ja lajissa alusta asti (vuodesta 1972) mukana olleita tanssijoita. Haastateltavat ovat kaikki kontakti-improvisaation keskeisiä kehittäjiä ja maailmankuuluja. Suurin osa haastattelemistani henkilöistä on kotoisin Yhdysvalloista, koska laji on saanut alkunsa siellä. Valitsin haastateltavat sen perusteella, että he ovat edelleen mukana kontakti-improvisaation kentällä opettajina, taiteilijoina tai tutkijoina. Jokainen haastattelu kesti noin tunnin. Olin kiinnostunut kontakti-improvisaatioon liittyvistä sisällöllisistä, esteettisistä, taidollisista ja myös henkilökohtaisista arvoista.
Haastattelin seuraavia lajin edustajia: Alito Alessi (USA), Ray Chung (USA), Frey Faust (USA/ Saksa), Joerg Hassmann (Saksa), Keith Hennessy (USA), Steve Paxton (USA) Nancy Stark Smith (USA) ja Carol Swann (USA). Myöhemmin vuonna 2013 haastattelin myös Stephen Battsia (Pohjois-Irlanti).
Kysyin viisi kysymystä:
Valitsin nämä kysymykset, jotta voisin tarkastella kontakti-improvisaation arvomaailmaa sekä haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia. Kysymykset olivat myös omia kiinnostukseni kohteita. Huomioin tutkimuseettiset näkökulmat kaikissa haastatteluissa (Ruusuvuori ja Tiittula 2009, 17). Ennen kuin haastattelu alkoi, kerroin haastateltavalle kysymykset, jotka kysyisin. Annoin haastateltavalle aikaa, kunnes hän oli valmis nauhoitukseen. Kerroin myös, etten näyttäisi haastatteluvideota ilman haastateltavan lupaa muuta kuin tätä tutkimusta varten. Haastattelun aikana annoin haastateltavan puhua keskeyttämättä häntä. Jokainen haastateltava antoi luvan haastatteluaineiston käyttämiseen omalla nimellään, tässä tutkimuksessa.
Haastattelu on yksi tutkimusmenetelmä, ja haastatteluvuorovaikutus on olennainen osa tutkimustiedon tuottamista (Ruusuvuori ja Tiittula 2009, 7). Haastattelut on perinteisesti jaettu strukturoituihin ja strukturoimattomiin haastatteluihin. Tässä tutkimuksessa tehdyt haastattelut ovat puolistrukturoituja. Olen käynyt läpi kaikkien haastateltavien kanssa samat kysymykset ja teemat, mutta haastateltava sai vapaasti kertoa omista kokemuksistaan ilman, että keskeytin häntä. Jokainen haastattelu oli yksilöhaastattelu ja haastatteluympäristö oli rauhallinen. Tutkimushaastattelut on tapana nauhoittaa. Se mahdollistaa sen, että haastatteluvuorovaikutuksen kulkua voidaan tarkastella ja analysoida. Johanna Ruusuvuori ja Liisa Tiittula kuvailevat kirjassaan Haastattelu: ”Uudelleen kuuntelu tuo haastattelusta esiin uusia sävyjä, joita ensikuulemalta ei ehkä ole pannut ollenkaan merkille”. (Ruusuvuori ja Tiittula 2009, 14–15). Nauhoitus mahdollisti sen, että pystyin myöhemmin kuuntelemaan kyseiset haastattelut useaan kertaan ja kirjoittamaan ne myös auki tekstiksi.
Tutkimushaastattelu rakentuu olennaisesti kysymysten ja vastausten varaan. Johanna Ruusuvuori ja Liisa Tiittula (2009, 27) kirjoittavat, kuinka kysymys toimii velvoitteena vastaajalle: ”Jos haastateltava ei pysty vastaamaan kysymykseen, hän ikäänkuin rikkoo tätä yhteistä sääntöä vastaan, ja joutuu siten selitysvelvollisen asemaan.” Ymmärsin haastattelijan valta-aseman ja päädyin tutkijana kertomaan kysymykset ennenkuin aloitin haastattelun ja kerroin myös, että vastaukseen olisi aikaa. Vältin kommentoimasta haastateltavan puhuessa ja pyrin aistimaan sen, milloin olisi hyvä hetki esittää uusi kysymys. Haastateltavan ja haastattelijan välille muodostuva luottamuksellinen suhde mainitaan useissa lähteissä informaation saannin edellytyksenä (esim. Keats 2000; Jones 2004, 259–260; Hirsjärvi ja Hurme 2001, 98). Johanna Ruusuvuoren ja Liisa Tiittulan mukaan tällä viitataan siihen, että haastattelijan on kerrottava totuudenmukaisesti haastateltavalleen haastattelun tarkoituksesta ja pidettävä saamiaan tietoja luottamuksellisina. (Ruusuvuori ja Tiittula 2009, 41.)
Haastattelututkimuksessa kehotetaan yleensä aloittamaan laajemmista kysymyksistä ja etenemään yksityiskohtaisempiin (Hirsjärvi ja Hurme 2001, 107). Tässä tutkimuksessa kysytyt kysymykset olivat kaikki laajoja, mutta pyrin silti jakamaan kysymykset laajemmista yksityiskohtaisempiin. Olennaista on Johanna Ruusuvuoren mukaan ”kysymysten muotoilu niin, että ne jättävät tilaa haastateltavien omille tavoille kuvata puheena olevaa asiaa” (Ruusuvuori ja Tiittula 2009, 55). Haastattelun analyysissa on tyypillistä, että analyysin aikana pitäydytään mahdollisimman hyvin aineiston sisällä. Tätä voi Johanna Ruusuvuoren mukaan pitää ihanteena tai pyrkimyksenä, vaikka tutkija tuo mukaan omat kompetenssinsa ja aihetta koskevat aiemmat tietonsa ja ajatuksensa (Ruusuvuori 2010, 281). Ruusuvuori kirjoittaa teoksessa Haastattelun analyysi, ettei puhdasta aineistolähtöistä haastattelun analyysia ole olemassa, mutta jonkinlaisena nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että analyysivaihe pyritään tekemään ensin valmiiksi ja vasta sen jälkeen kytketään tulokset laajempiin keskusteluihin (Ruusuvuori 2010, 281).
Haastatteluiden auki kirjoittamisen ja usean lukukerran pohjalta jäsensin kymmenen arvoa, joita myöhemmin käytin lähtökohtana ja tutkimuksellisena sisältönä taiteellisissa töissä. Poimin haastatteluista seuraavat asiat, jotka enemmistö haastateltavista mainitsi ja piti tärkeinä kontakti-improvisaatioon liittyvinä arvoina.
”Small dance”, ei-tietäminen, aistiminen, kuunteleminen, jaetun kehon painon kanssa liikkuminen, kosketus, seksuaalisuuden kokemus, yhteys, tanssiminen sisään ja ulos kontaktista sekä luottamus.
Lähes kaikki edellä mainitut arvot ovat hyvin kokemuksellisia. Vain harva haastattelemani puhui esitystaiteen estetiikasta. Sen sijaan he puhuivat kokemuksellisuudesta ja läsnäolosta. Tämän vuoksi päädyin käyttämään Richard Shustermanin somaestetiikkaa, John Deweyn pragmatismia ja Timo Klemolan taidon filosofiaa tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimus sijoittaa kontakti-improvisaation laajempiin kehyksiin, joista tärkeimpiä ovat lajin historiallinen tausta, sen harjoittamisen käytännöt sekä keholliseen kokemukseen, taitoon ja taiteeseen liittyvät teoreettiset pohdinnat.
Taiteellisten töiden prosessien aikana kirjoitimme jokaisen harjoituskerran jälkeen vapaan kirjoituksen tekniikalla reflektoiden tapahtunutta noin 15–30 minuutin ajan. Kirjoittamisen jälkeen keskustelimme noin tunnin ajan niistä arvoista ja aiheista, joita harjoitus jäsensi esiin. Luvuissa 5, 6 ja 7 olevat tanssijoiden tekstien lainaukset perustuvat vapaan kirjoituksen tekniikalla tuotettuun tekstiin. Jokainen tutkimuksessa mukana ollut tanssija on antanut luvan käyttää kirjoittamiaan tekstejä omalla nimellään osana tätä tutkimusta. Korostin myös jokaisella harjoituskerralla, että jos jotakin tekstiä tai osaa tekstistä ei halua osaksi tätä tutkimusta, sen voi merkitä tai olla palauttamatta. Tavoitteenani oli tukea improvisaation ideaa harjoituksissa ja pääasiassa reflektoida tapahtunutta keskusteluina ja kirjoittamisena. Tanssimme ja harjoittelimme aina ennen kuin kirjoitimme. Kirjoitimme tanssisalissa ja lähes aina lattialla istuen tai maaten.
Olen tutkimuksessani poiminut tanssijoiden kirjoituksista lainauksia, jotka ovat kirjoittamaani teemaan liittyviä esimerkkejä tai kuvasivat hyvin kirjoittamaani arvoa tai ilmiötä.
Sekä haastattelut että tanssijoiden kirjoittamat tekstit ovat alkuperäiskielellä englanniksi. Ainoastaan Spherical Space -teoksen tekstit ovat suomeksi.